karvalakki-23

Karvalakki 2016 – Alun ja lopun väli

Oliko se harhaa?

Hetken vääristymä todellisuudessa?

Likaiset lukulasit vai iän myötä lisääntynyt taittovirhe?

Aivan varmasti ordereissa luki kello 10:40.

En valehtele!

Kello 10:40 piti tulla ensimäinen varoitusviesti kakkosluokalle.

Ei tullut. Tuli jo kello 10:35 ja siinä vaiheessa Lowin valmistautumaton miehistö vielä kertaili edellisen illan sekoiluja ja mietti, että reivatakko vai ei. Kello 10.40 nostelimme purjeita ylös. Jossain siinä vaiheessa muistaakseni havahduimme, että kaikki ei ole aivan kohdallaan. Se taisi olla keulaosaston Kynde, joka viimein tokaisi että hei, ”noi kaikki muut muuten lähti jo?”

kopu-orderit2

Mitä vittua?

Hetken epäusko vaihtui kauhun kautta järjettömäksi ketutukseksi. Kiskoimme keulapurjeen ylös ja lähdimme melkoiselta takamatkalta perään. Olen usein vitsaillut tarkkailuasemista, mutta tällainen takamatka on jo naurettavaa ja ihmisarvoa alentavaa. En nyt kovin hyvää arvosanaa voi antaa tämänkaltaiselle toiminnalle.

Koottuamme minuuden ja itsekunnioituksen rippeet purjehduskelpoiseen kuntoon kiepautimme lippunakkipäästä radalle ja lähdimme pääjoukon perään. Emme toki olleet ainoita lukihäiriöstä kärsineitä venekuntia, sillä matkalla ensimmäiselle ylämerkille kuului monesta veneestä samantapaista jupinaa aika-avaruuden suhteellisuudesta. Outoa kyllä emme olleet edes viimeisiä radalla, sillä rommipullovetovene Nauti’n’nolla oli vieläkin valmistautumattomampi. Jotenkin fiilingipuoli latistui heti alkuunsa, mutta päätimme lyhyen neuvopalaverin tuloksena silti yrittää vainiomaista takaa-ajoa. Kuten arvata saattaa, se takaa-ajo ei ihan onnistunut. Koko kisa oli hiukan samanlainen sutimista kuin  juostaessa pakoon rintamahyökkäystä loskakelissä pelkät huopikkaat jaloissa; tehoa ja tahtoa on, mutta pito puuttuu ja tetsari painaa.

Keli oli ihan kiva. Aurinko paistoi ainakin osan aikaa ja liikuttavan monta päivää koillisesta puhkunut tuuli oli kasvattanut aallokon teräväksi vauhdintappajaksi. Parhaimmat sutarit olivat 26 solmun luokkaa. Tai mistäpä minä tietäisin tarkkoja lukemia, sillä Lown mittarit ovat toukokuusta lähtien näyttäneet ihan omiaan. Nopeusmittari on jotenkuten järjissään, mutta kaikki tuulitiedot perustuvat lähinnä vindeksin osoittamaan ja korvien lepatukseen. Kahden viikon sääennuste ja elinaikaodote ovat tarkempia ennustuksissaan kuin Lown mittaristo kertoessaan nykyhetkestä. Todellisuus on tulkinnanvaraista kvasitietoa.

kv4

Yllättäen rikitrimmi oli ihan kohdillaan. Vääntelin edeltävänä iltana pimeän verhotessa säädyttömät puuhani keulan vanttiruuvia kymmenkunta kierrosta kireämmäksi. Hetken mietittyäni vääntelin vielä pari kierrosta lisää ja kaupanpäällisiksi V1D1D2-vaijerit. Riki soi duurissa ja tuntui toimivat itse kisassa mainiosti. Harmi vaan, että Lown kaikenkattavasta keulapurjevarastosta löytyi ainoastaan eläkkeelle jäänyt heavy-gee, joka purjemaakarin lausunnon mukaan on ”välittömän uusimisen tarpeessa”. Noh, edelleen, niillä mennään mitä on, ja toimi se loimi mitenkuten sivutuulessa. Kryssillä penteleen pentele kyllä haukotteli kaikki tehot pihalle.

Itse kisatapahtuma oli aika samanlaista lätkyttelyä alusta loppuu. Myötiksellä oli jatkuvaa pohdintaa siitä, pitäisikö nostaa spinnu (olisi ehkä pitänyt, ehkä ei) ja vastaisemmilla kulmilla tietynlainen eksistentiaalinen tahmeus vaivasi etenemää. Totuuden nimissä on taas todettava, että kesti aikansa ennen kuin ruorihenkilö sai punaisen juonilangan päästä kiinni. Monen eri ajotyylin jälkeen oikeantapainen löytyi ja vene kulki kohtuullisesti vauhdintappaja-aallokossa. Ihan liian kauan sen oivalluksen hakeminen kesti, semminkin jos asiaa ajattelee siltä kannalta, että tämä kyseinen kisa ei ihan ensimmäinen Team Lowlle ollut. Ehkä sadas tai jotain sen tapaista. Samanlaisia olosuhteita ei vaan turhan usein tule vastaan, joten oppimistapahtumasta oli jälleen kyse. Niin hassulta kuin se kuulostaakin.

Pätkällä Rysäkarilta Flathällgrundetille (kuka näitä paikkoja oikein nimeää?) oli ensimmäinen iskun paikka. Isku jäi suutariksi ja venevauhti muutti hyökkäyssuunnitelmat reisille levinneeksi eritteeksi. Muistelkaa teini-ikää jos kielikuva ei muuten auennut.

kv7

Kaikki on suhteellista ja kaikelle on olemassa vertailukohta. Bavaria 35 Match -tyyppisen purjeveneen, taisi olla laiturinaapuri Amelie, saimme kyllä kiinni, mutta Lowiakin paskemman startin ottanut rommipullovene-Nautinnolla paineli yläpuolelta ohi. Ansiokkaasti haikanneet gastit saivat osakseen kipparin sättimistä ja täysin loogisesti huonon venevauhdin korjaamiseksi veneeseen asetettiin tupakointikielto. Kielto ei tosin koskenut kipparia, joka röökinsytyttelypuuhissa saikin muutaman näyttävän kryssibroutsin aikaiseksi. Aneemisen venevauhdin korventama komentaja oli hyvin lähellä asettaa myös virvoikekiellon, mutta onneksi järki voitti. Seurauksenahan olisi ollut pahimmassa tapauksessa täysi mutina ja kapina ja kaikkien sosiaalisten suhteiden katkeaminen. Kova ala.

Flathällgrundet on paikka meressä. Eipä siellä oikein muuta ole kuin tolppa. Semmoi tutkatolppa.

Flathällgrundetilta alkoi lenssipätkä kohti Grosaa. Tai siis Grosan eteläpuolella olevalle nakille. Sekin oli väärin merkitty Lown plotteriin ja ihan siitä syystä veneen taktikko, joka on siis useimmiten on sama kuin se rattia vääntelevä henkilö, erehtyi kurssin ja tuulensuunnan suhteesta. Kaikki näytti hyvältä. Naseva 27 solmun myötätuuli oli vauhdittajana ja todella stydistä kankaasta valmistettu spinnaker-purje nostovalmiina. Tummanpuhuva Mersu laukkasi ohi jollain ihmepurjeella ja asiasta innostuneena veneen päävastuullinen sail manager määräsi vihdoin spinnun ylös. Keulakannen Jace ja Kynde olivat tilanteen tasalla ja muutaman eipäs-juupas -vatuloinnin jälkeen kajahti sitloorasta jämpti komento: NO JOS VAIKS NYT!

Tämä blogi näki ensimmäiset postauksensa vuonna 2007. Team Lowsta on tullut Suomen neljänneksi tunnetuin purjehdustiimi ilman ainoatakaan merkittävää voittoa. Satoja muokattuja valokuvia ja tuntikaupalla siloiteltuja videoita. Tuhansia rivejä dadaa ja muunneltua totuutta. Tähän mennessä artikkeleita on julkaistu 728 kappaletta. Ihan yhtä paskoja jok’ikinen ja kaikki tyynni. Lukukertoja seitsemän vakiokävijän toimesta on kertynyt kaikkiaan 401610 kertaa (10.10.2016 kello 21:27). Uskomatonta klikkailua ja refresh-nappulan painamista. En voi kuin hämmästyneenä kiittää ja postittaa Team Low -teepparit palkinnoksi teille seitsemälle urhoolliselle, jotka olette jaksaneet gastipaikan toivossa lueskella näitä mielentuotteita. Meistä on tullut instituutio. Eli jos sinä, rakas vakiolukija, olet ollut mukana alusta asti, niin sinä tiedät, mitä seuraavaksi tapahtui.

Aivan oikein.

Järjetön broutsi.

Keulakannen voimaduo oli vyötäröään myöden vedessä ja sitloorassa vallitsi täysin hallittu kaaos. Vene oli vinossa kuin eläkeläisen elin ja vettä tulvi kaikkialta. Ihan normisettiä siis. Aikansa se vei, että vene oikeni ja spinnu saatiin alas säilytyslaatikkoonsa, mutta pikkuhiljaa, pienin askelin tokenimme ja lähdimme kauas karanneen Amelien perään. Ja niiden kaikkien muiden. Luokan voittaja FinnFUN oli karannut jo horisontin taa. Uskomaton vauhti jälleen kerran. Miten ne sen tekee?

kv9

Matka Grosan eteläpuoleiselta nakilta takaisin Flathällgrundetilta oli kryssiä. Meni suhteellisen hyvin. Suuren luokan voittaja Panasonic paineli alapuolelta ohi, mutta saimme sentään  Amelien kiinni ja ohitimme jonkun 35+ jalkaisen veneen. Pieniä onnistumisia kisan sisällä, tosin Mount Gayn maku valitettavasti hälveni pikkuhiljaa lowilaisten suissa. Aissin mukaan Naukkari ajoi aivan liian kovaa ja varsinkin alamäissä jäimme turhan paljon.

Flathällgrundetilta Rysäkarille oli jälleen avotuulta. Lowin mittarit väittivät TWA-kulmaksi 135 astetta, ja kait se jotain sen suuntaista oli. Ison luokan Ramdata spedeili yläpuolelta spinnun kanssa ohi ja saatuaan spinnun kunnolla vetoon epatto kiskoikin aikamoisen eron. Lown kippari viritteli keskustelua spinnun tarpeellisuudesta, mutta alapuolella kupittaneen pikkuluokan X-79 Herring Rougen näyttävä kaatuminen ei mitenkään innostanut kokeiluun. Jätimme sitten senkin tilaisuuden käyttämättä ja korkkasimme lonkerot lohdutukseksi.

Olo oli huono. Masentunut. Epätodellinen.

En muista toista yhtä huonoa hetkeä elämässäni. Tunnetilalle veti vertoa ainoastaan se hetki, jolloin Wärtsilän Turun telakan pääluottamusmies Arvo K. hitain raskain askelin tuli kertomaan maan isän, presidentti Urho Kekkosen, erosta. Hetki oli musertava. Kauhistuttava. Lopullinen. Hitsipuikot putosivat känsäisistä käsistämme ja karskeimmatkin duunarit purskahtivat itkuun ja valitukseen. Maan isä oli poissa ja me olimme harhateillä ilman vahvan johtajan esimerkkiä. Olimme eksyneitä lapsia, hylättyjä sieluja tuuliajolla sekasortoisessa maailmassa. Samalla tapaan kuin olimme tuuliajolla ilman spinnaker-purjetta. Surua ja murhetta on tiemme on tää.

kv11

Oli siinä kisassa se loppukin. Eipä siitäkään jäänyt paljoa kertomista jälkipolville. Hurjan menijän maineessa oleva X-35 Epsilon häiriköi aikansa keulapuolella, mutta tuulikulman auettua karkasi sekin vene kaukaisuuteen. Mittatikkuvene Donnakin vilahteli jossain välissä ennen Tammakarin patukoita, mutta jäi sentään lukunsa mukaisesti taakse. Lyhyesti sanottuna olimme yksin. Niin kauhean yksin, seuranamme ainoastaan toisemme. Mikä tietysti on paljon.

Aikanamme mekin tulimme maaliin. Liian kauan matkamme kesti ja palkkioksi maaliviivan ylittämisestä saimme Nautinnollan miehistön ivahuudot. Toki olimme sen ansainneet.

Ajoimme omaan karsinaan häpeämään.

Valmistauduimme iltaan.

Sitten alkoi hämärtää…

Loppukaneettina propsit tiimille: hyvin veditte ja teitä en pois vaihtaisi!

Itsestäni en ole niin varma.

 

 

 

3 kommenttia artikkeliin ”Karvalakki 2016 – Alun ja lopun väli

  1. Aina ei voi voittaa, ei edes joskus, tai edes silloinkaan. Mukavahan se on silti näitä juttuja lukea, kaikesta huolimatta. Stemppiä sanoi Nykäs Mattikin aikanaan.
    Uutta kautta odotellessa.
    Jarmo

  2. Kiitoksia, että ikäloppu raihnainen yli 40-vuotias patologiraakki otettiin mukaan LOW:n monella tavalla (erityisesti käytöstavoin) tunnettuun miehistöön. Kyllä tämänkin jälkeen kehtaa mennä mihin tahansa baariin LOW-CREW-takki päällä — kunhan siellä ei ole yhtään purjehtijaa. Nyt ajattelin mennä Olavin Krouviin, Turussa. Matkaa on vain 30 metriä, alla asfaltti eikä kryssiä ainakaan menomatkalla.— Olkussa oli aikaaan jääkiekkoilijoita matsin jälkeen ja kannattajat. Seinällä on vieläkin kuva TPS:n valmentaja Jortikasta. Puhekuplassa. ”Luuleksä olevas joku Popi Orri.” LOW:lle rauhaisa talvikausi.

    1. Jaksaa aina hämmästyttää, miten valtavan suosituksi sitä muuttuu ihan vaan pukemalla Low-rotsin päälle…🙂

Kommentointi on suljettu.