s1040001

Hoskin Mestaruus – Melkein varmoin ja selkein elkein

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Siin kävi silleen hassusti, että kesken hot jooga -tunnin mieleen pöllähti jotta miunhan pitäis olla puolustamassa viimevuotista pökäsijaa HSK:n mestaruuskisoissa. Eipä mitään, jopoilin sandaalit hiessä veneel ja kauheel kiireel whatsuppasin kaikki maholliset gastiliiton jäsenet. Kun se skedule oli silleen tiukka, niin en saanu houkuteltuu veneel kuin Jace ja Mikon. Ja myönnytyksii jouduin siinäkin tekeen, sillä molemmat vaativat, että maksasin kesken jääneen makrobioottisen ravinnon kurssitunnin. Siin niinku hätäpäissäni lupasin et joo joo, vaik ei miul ollu oikeen käsityst mitä mä olin maksamas. Jotai himmeit luomumaksajuttuja kait. Laatikkoa ehkä.

Hoskinlahdella lätkytteli jo aikas monta paattii kun me vedeltiin Yanmar punasena paikal ja nostettii seilit. Siin oli semmoi hurja ajatus, et oltas vedetty genaakkeril, mut se tuuli oli joteskin niin takaa, sielt Luttasaaren sillan suunnast, et todettiin sit, ettei me mihinkään vauhditella sil genaakkeril. Se läsy on semmoi vanha horo, et olis pitänyt ajaa vinoon ku erkki-eno lauantaiaamuna et olis jonnekkii päässy. Spinnul voi ajaa aika suoraan myötikseen ja niin me sit viritettiin spinnukamat valmiiks. Low on täl hetkel semmoi ihme hermafrodiitti. Se ei ole oikein varma onko se genaakkeri- vai spinnuvene. Identiteettikriisit on outoja jutskia, mut silleen kätsyjä, et voi käyttää kumpaa värkkiä tahansa. Ihan miten niinku sattuu milloinki huvittaan.

Startti oli hiukan häpykäpy kun sen spinnun kaa on hiukan turaamist kolmistaan. Tai oikeesti vaan kaks purjehtii kun sen kolmannen pitää ohjata siel törkeen ison ratin takaa eikä se sielt yletä mihinkään muuhun kuin hekkiin. Saatiin me sit se spinnu ylös ja lutkutettiin etiäpäin kohti Melkin itärantaa ja Koirakaria (hau hau…vakiovitsi). Poijupäästä ampas iso lössi isompii venei. Ainaskin Casper, jossa näky olevan samat tyypit gastaamas, jotka voitti just avareiden rankingin pikkuluokassa melkein kaiken. Sit siel oli Nautinnolla, jonka puikois näytti oleen saman rankingin ison luokan voittajakapu. Ja meitin vierest lähti se täl hetkellä Suomen nopein Siesta, Annalivia. Siinäkin oli ihan tuttu koijari kääntelemäs trattii. Ja sit oli kauhee lauma pienempii firstei ja kaikennäköst muutaki kippoo, jokka näytti niinku aikas nopeilt.

Tuuli oli ihan himmeen vähäst, mut liikuttiin kuiteski oikeesee suuntaan. Sit siin vähän ennen Koirakaria (hau hau) tuuli friskas ja me oltiin, ett jee, päästään samal heijaril suoraa kääntiksel. Se kääntis oli semmoi jöötimerimerkki siin saaren vironpuolel, ja sinne olis päässy Hauvakarin venäjän puoleista rantaa. Mut kuis ollakkaan, se ratinkääntelijä sai jonku fläsärin ja luuli olevas jossain ihan muualla – varmaan vietnamis – ku Koirakarin vieressä. Se määräs jiipin ja vaiks koko muu miehistö, siis Mikko ja Jace, oli et haloo, mitä vittuu, niin ne teki kuiteskin sen jiipin ja sit me mentiin ihan eri suuntaan ku kaikki muut. Ja oltiin vääräl halssil sit ku joskus tosi pitkän ajan päästä päästii sinne merkil ja se spinnulaskuki meni ihan vituiks ku siinä tapahtu jotai. Ja se ratinkääntelijä-urpo vaan hoki, et kyl tääl joku merkki oli seitkytluvul. Vaiks ei se edes skiglannut seitkytluvul kun se oli enemmänkin peltorjäbiä siihen aikaan. Ihan ihme kooma ja noin lyhyellä radal se sikakooma ties varmaa pökäsijaa. Tai ainaskin tokabökää. Noh siin sit kaikki veneet meni ohi ja me mietittii sitä suomi-iskelmää. Siis sitä biisii, mis lauletaa et näinkö meille aina täällä käy käy käy käy. Oltiin kaikki siin sit, et möö, tää oli täsä, mut ajetaan nyt rata läpi kun tänne asti tultii. Mietittii, et jos vaiks Leka saatais kii. Ja joku pikkufirsteist. Varmaan pitäs naputella jotai muistaki veneist ja siitä, miten ne niinku ajoi. Mutku ei me mitään nähty sielt takaa. Ne oli ihan liian kaukana. Ja muuteski tämmöset referaatit kisoist on ihan törkeen tylsii. Kun ne kaikki kisat on ihan samanlaisii. Ei niis mitää tapahdu. Veneet vaa suhailee eestaas. Vaiks skiglaaminen on törkeen hauskaa, niin ei siit mitään media-lajii saa ikinä. Paitti jostai ocean racesta.

Vedettiin siin sit semmoi aika tiukkakulmane boogi Suokin viereen ja siin yläpuolel heilu jatkuvasti joku X-362, josta ei oikein päästy yli eikä ali eikä ohi vaiks fleda hulmuten yritettii. Tuuliki oli noussu ja vene oli ykkösgeel ihan länäs, kun ei paljoo viititty haikata. Ku ei hotsittanu ku siin oli se Koirakarin turpasauna viel muistissa. Ja ei se haikkaamine paljoo oliskaan auttanu, ku laidalta puuttu semmoset viissataa kiloo makrobioottisesti lihotettuu läskii. Tämmösil mikkihiiril ole mitään toivoo saada venet suoraks. Ei me siin pätkäl oikee ketää kiinnikkää saatu.

Suokil käännyttii takasten päin ja nostettii spinnu. Tai iha ekaks vaihdettii parii kertaa skuuttei laidalt toisel, ku ei muistettu kummalt puolelt se spinnu nostetaa. Siis niinku sen keulapurjeen tuulenpuolelt vai suojanpuolelt. Nostettii sit jostai ja yhden proutsin jälkeen todettii, ettei me oikei ketää saatu kii ennen Koirakaria (hau hau). Joo, me niinku mentii sinne Koirasaareen takas. Se rata muistutti semmost v-kirjainta. Tai l-kirjainta, mis se alaväkärä on vähä niinku ruustukis väännetty. Anyway, Lekakin oli viel edel.

Tosi paljo ennen Koirakaria (miau) laskettii spinnu ettei vaan ajeta taas mailikaupal yli kääntiksest. Ihan hyvin se meni ja siin loppukyrsil maaliin pidettiin niinpal vauhtii, että suurin osa pikkufirsteistä ja Siestoista voitettii. Siis niinku suoras ajas. Excel-aika oli ihan hanurist ja oltiin jossai tosi kaukaa kärjest. Onneks ranskalainen vene voitti koko skaban. Se sentään lohdutti.

Oli se ihan kivaa silti. Siis se purjehdus.