parvati

Gulf of Finland Race 2016

Aamu-usvan verhoama taistelutanner oli hurmeinen. Tuo hulluuden näyttämö, vihasta ja kiimasta sikiävä sotakenttä, joka murskasi alleen aatteet ja ihmisyyden. Alati kiihtyvä sokea raivo oli raahannut hienoimmatkin mielet rappioon ja saastaan. Mikä on tuo kiivas vimma, joka vie ihmisen alhaisiin tekoihin ja turmioon?

Surullisin mielin katselimme hävitystä ja menetimme uskomme hyvyyteen.

Menetimme uskomme. Ja saimme sen takaisin.

Kilpailu. Viimeinen kilpailu. Lähdimme matkaan vain tullaksemme takaisin. Päättymätöntä kehää ja saman toistoa. Saaria, purjeita ja aaltoja.

Aallot eivät ole koskaan toistensa kaltaisia. Matkat ovat.

WE, Relax, Bianco, Low, Nauti ’n’ Nolla. Viisikko toinen toistaan jahdaten. Kuusikko veneessä. Ryhmä ihmisiä työskentelee yhteisen päämäärän hyväksi. Päämääräksi kelpaa voitto tai sijoitus. Harvemmin mikään muu syy. Kiivas himo  saavuttaa ja ylittää epämääräinen tavoite. Ei näitä ymmärrä.

Ihmiset eivät ole koskaan toistensa kaltaisia. Matkat ovat.

Jumala auta ja perkele ja saatana. Joulupukki. Hädässä avuksi kelpaa kuka tahansa ja hädäksi lasketaan hitaasti etenevä matka. Ei auttanut. Tai toisinaan auttoi. Ei näitäkään ymmärrä. Etenemisen soisi olevan helpompaa eikä aina niin helvetin vaikeaa.

WE, Relax, Bianco, Low, Nauti ’n’ Nolla. Siinä se järjestys oli saavuttuamme takaisin lähtöpisteeseen.

Kannattiko? Kannattiko kierrellä mereen istutettuja tolppia ja saaria, jotka näyttävät aina samanlaisilta?

Muistaakseni mietimme asiaa, mutta muuta en muista. Tai en halua. Sama asia toiselta puolelta katsottuna.

Humala. Unenkaltainen tila, jossa ihminen liikkuu päämäärättömästi kohti tuntematonta vain palatakseen lopulta lähtöpisteeseen takaisin. Seikkailu, aivan kuin purjehduskin. Pirunmoinen seikkailu, kuten elämä tai ummetus.

Jumala auta ja perkele ja saatana. Joulupukki. Krapulassa avuksi kelpaa kuka tahansa. Ei näitäkään ymmärrä.

WE, Relax, Bianco, Low, Nauti ’n’ Nolla. Nimiä paperilla satunnaisessa järjestyksessä. Sekasorto olisi toisinaan suotavaa, sillä liika järjestys on tylsää. Veneessä sekasorto on toki luonnonlaki. Ja hajonneet tavarat.

Tiet eivät ole koskaan toistensa kaltaisia. Matkat ovat.

Kannattiko? Kannattiko kierrellä mereen istutettuja punaisia lieriöitä, jotka näyttävät aina samanlaisilta?

Kyllä kannatti! Ainakin sai syyn suoltaa helvetinmoista dadaa blogin täydeltä.

 

Loppukaneettina todettakoon, että purjehdus on kivaa! Kiitokset tiimille, hyvin veditte. Toisinaan näkyi jopa pilkahduksia valoisammasta tulevaisuudesta. Kyl tää täst.