ProSailor Race 2016 – Irrationaali

 

prosailor2016

Inhimillisesti katsoen aivan liian kauan matkamme kesti. Tuo matka, johon olimme valmistautuneet pitkään ja huolella. Matka, jota niin intohimoisesti olimme odottaneet.

Turhaa. Kaikki on turhaa ja poisheitettävää ja hyödytöntä.

Kertakäyttöunelmia biojäteastiassa. Saa hakea.

Olimme purjehtimassa tänään. Siis oikein sellaisessa kilpapurjehdustapahtumassa, missä on tarkoitus edetä mahdollisimman nopeasti pisteestä a pisteeseen a. Matkan aikana saattoi ihailla heräilevää keväistä saaristoluontoa ja kuunnella tuulen huminaa, aaltojen rauhoittavaa loisketta ja karjuvan kipparin kiroamista. Laatuaikaa kaikin puolin ja mailiakaan en vaihtaisi pois. No, ehkä muutaman mailin ihan siitä matkan alusta. Ja lopusta. Siinä keskelläkin oli pätkiä, jotka mieluusti vaihtaisin vaikka halpaan juurihoitoon.

Talvella on inhoittava tapa pyyhkiä lihasmuistista kaikki opitut asiat pois ja olo veneessä on kauden alussa kovin noviisimainen. Purjeveneessä on naruja ja nyörejä alun toistasataa metriä ja jokainen metri tuntui hurjan oudolta ja ihmeelliseltä. Mikä olikaan tuo punainen köysi? Entäpä viereisen vihreän funktio? Mistä tuulee ja tai on tuulematta ja miksi me ylipäätään olemme keikkuvassa veneessä matkalla pisteeseen a?

Purjeen muodon vaikutus nopeuteen on mystistä. Eipä siitä sen enempää.

Vastaukset tulevat aikanaan. Jos tulevat. Syksyllä sekin asia selviää, jos on ylipäätään selvitäkseen. Jossittelua.

Sosiaalisuus on määritelmällisesti suotavan kivaa ja olen laitureilla ja plaaneilla kuullut tarinoita siitä, miten eri venekunnissa vietetään meriaikaa keskustellen toverillisessa hengessä. Tänään Rysäkarin kohdilla mietin, pitäisikö minun puhua jotain? Kertoa joku hauska anekdootti tai peräti alatyylinen sutkautus. Odotetaanko sitä minulta? Eikö muka riitä, että karjun saksalaisella aksentilla ohjeita niille naruja nykiville hahmoille, jotka olen epärehellisin keinoin ja katteettomin lupauksin houkutellut merimatkalle?

Maine ja kunnia eivät seuraa haakseamme. Tehtäköön se tosiseikka tässä ja nyt tiettäväksi.

Mut tulkaa silti pliide vielä mukaan!! Ei tää aina yhtä huonosti mee! Ihan varmasti ei mee!

Ådholmenin rännissä avasin viimein keskustelun kysymyksellä siitä, parantaako lokin jätös purjeessa venevauhtia. Päätimme kokeilla asiaa laiturinaapurin purjeilla.

Oikeaoppinen spinnutervehdys tehdään seuraavasti: nostetaan spinnakerpurje puuskaisessa sivutuulessa ilman alagaijaa. Sitten vaan odotellaan hetki. Oikeaoppisesti suoritettu spinnutervehdys on hurjan komeaa katseltavaa puomin ojentuessa kohti sinitaivasta ja purjeen liehuessa majesteetillisesti veneen sivulla. Siis hurjan komea näky jostain kauempaa katsottuna. Tervehtivässä veneessä näky on pelkästään hurja.

Tokapökä on sijoituksista ristiriitaisin. Tokaeka on hävitty sija, mutta tokapökä on kaiketi voitettu.

Turhaa. Poisheitettävää ja hyödytöntä. Paitsi tosi kivat pandat tuli palkinnoksi.

Kyllä! Purjehdus on hienoa. Aina vaan!

Suurkiitokset urhoollisesti purjehtineelle ja kaikkensa antaneelle tiimille! Me tulemme takaisin! Ja tämä EI ollut katteeton lupaus.