Karvalakki 2015 – Semi-onnistumisia

WP_20151010_09_39_47_Pro
(c) Mara

Kisakauden päättänyt Kopun Karvalakkikisa (a.k.a Tuhero) oli jälleen nimensä veroinen palelukisa ja purjehdushansikkaat olivat turhan heppoiset nakkien lämmittimet. Kylmää, mutta onneksi aurinkoista. Tuultakin riitti, välillä liiaksikin, ja pohjoinen suunta teki puhurista todella ärsyttävän labiilia. Ison skuuttaaja sai ihan tosissaan revitellä koko kisan sitä mustaa säätönarua.

Kohmeiseen aamuun olivat heränneet kokonaista viisi lowilaista ja muutama netistä rekrytty laatuvahvistus. Seitsemän hengen, keskimääräisesti yli 80 kilon, laitaläskimassa takasi mukavasti vauhtia pitkillä itä-länsi -suuntaisilla siirtymillä. Kopu oli uudistanut radan, ja vanhan c-radan pohjalle oli rakennettu ihan käypä reitti, jossa ne tykytyksiä ja lommoja aiheuttaneet saarten kierrot oli karsittu pois. Kelpo homma.

Startti oli myös kelpo homma ja VHF-radiosta kuunneltuna jopa kivaa. Starttitaktikoksi nimetty Juha teki hyvää työtä ja Low kihnutti viivan yli aivan ajallaan. Tuulet olivat puhtaat ja niin kääntyileviä, että ylämerkille pääsi lähes yhdellä tikillä. Suurin osa lähtöryhmästä ajoi paaralla ihan väärään suuntaan, joten Low oli reilusti ensimmäisenä yläpatukalla virittelemässä spinnaker-purjetta.

WP_20151010_10_37_02_Pro
(c) Mara

Keulaosaston Jussi ja Jace hoitelivat myötätuulipurjeet asiallisesti paikoilleen ja sitlooraosaston voimaduo Juha ja Mara huolehtivat vauhtipuolesta.

Pätkällä Katajaluodon kupeeseen ei oikeastaan tapahtunut mitään. Finngulf 37 ”Wild Joe” meni ohi, mutta kaikki muut, mukaanlukien Captain Morgan -luokkaan osallistunut Nauti’n’olla, pysyivät takana. Lähimmäksi pääsi FinnFUN, mutta seuraavalla kalvoilla ajetulla sivutuulipätkällä Katajaluodosta Rysäkarille tilanne pysyi muuttumattomana.

LOW Nautinnollan perspektiivistä.
(c) Kangas – LOW Nautinnollan perspektiivistä.

Rysäkarilta lähdettiin jälleen länteen ja olihan sitä pakko kokeilla spinnua, vaikka kulmat ja puuskat olivat haasteellisia. Edessä seilannut Wild Joe ajoi todella alas spinnulla, eikä Lowinkaan etenemä nyt ihan optimaalista ollut. Parin reilunkokoisen broutsin jälkeen luovuimme spinnuttelusta ja ajelimme kuitupurjeilla 7+ solmun vauhteja.

Spinnu nousi uudestaan lyhyellä pätkällä Malmgrundetille. Tilanne kärjen osalta oli muuttumaton. Sukkelan alamerkkikäännöksen jälkeen lähti Low kryssipätkälle kohti Uusmatalaa toisena FinFUNin ollessa aivan takapaksissa kiinni.

Sillä kryssipätkällä tapahtuivat kaikki ratkaisut. Keulassa ollut geeykkönen (musta mamba) oli puuskissa aivan liian tehokas ja käytännössä stuuraa sai lepatella jatkuvasti. Nousukulmat ja vauhti olivat surkeita ja FinnFUN repi varmaan parin minuutin eron suht lyhyellä pätkällä. Myös Nautinnolla kuittasi ohi ja pettyneet lowilaiset mietiskelivät rommipullon kohtaloa.

Sivutuuliluikuttelussa takaisin Rysäkarille ei tapahtunut mitään. Seurailimme Nautinnollaa.

Sivutuuliluikutelussa takaisin Katajaluodolle ei tapahtunut mitään. Seurailimme Nautinnollaa.

Katajaluodolta maaliin oli puhdasta kryssiä ja etenemäongelmat haittasivat edelleen. Viirupäinen tuuli oli aavistuksen löysempää ja isopurjettakin pystyi käyttämään niinkuin sitä on yleisesti tarkoitus käyttää.

Maaliin tulimme luokkamme neljäntenä pari minuuttia Nautinnollan jälkeen, ja laskeskelimme, että kyllä sen pitäisi rommipulloon riittää.

Loppuilta oli perinteisen humalahakuista. Muistaakseni oli ihan kivaa.

WP_20151010_15_02_08_Pro
(c) Mara – Ykköspalkinto kolmostilasta. Vaikutus oli mahtava!

Tulokset

2 kommenttia artikkeliin ”Karvalakki 2015 – Semi-onnistumisia

  1. Nautinnolliset onnittelut vielä alhaiselle (low) venekunnallenne!
    Vaikka Captain Morgan – kisa käytiinkin jo kolmannen kerran venekuntiemme välillä, lienee kisan säännöt tehdä julkiseksi vielä suurelle blogianne seuraavalle yleisöllenne, –edes näin jälkikäteen:

    Kauden päättävään KoPu:n Karvalakkikisaan 10.10. venekunta ostaa tahi muutoin viekkaudella eli vääryydellä hankkiii pelivälineeksi pullon Captain Morgan -rommia. (Muukin merkki käy, kunhan se ei ole mitään kuraa. Nauti ’n’ Nollassa ollaan vallan siirrytty pehmeän vanilijaiseen Sailor Jerryyn).
    Välittömästi tuloslaskennan jälkeen huonommin menestynyt venekunta luovuttaa kaikki oikeudet hankkimaansa pelivälineeseen.
    Kilpailussa noudatetaan rehtiä purjehdusurheilutapaa, johon kuuluu, että voittanut venekunta välittömästi ja kaikella kunnioituksella ’tuhoaa’ voittamansa pelivälineen ja yrittää olla tukehtumatta ko. rommiin ja nauruun.

    Tällä kertaa palkinto luovutettiin heti rantautumisen jälkeen asianmukaisissa seremonioissa LOW:n kannella stereoiden kaijuttaessa virallista kisahymniä ”Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu!” Kyseinen hymni petti hienosti alleen LOWn miehistön nauruun tukehtumisen korinat…

    Hepo

Kommentointi on suljettu.