Weban Tonkat 2015 – Todisteiden valossa sanoisin näin

(c) Sailpix.fi

Vuoden 2015 ratakisakauden avannut Weban poijukisa oli jälleen kerran hieno tapahtuma! Toinen toistaan motivoituneemmat purjevenejoukkueet kiertelivät maanisesti mereen ripoteltuja punaisia kanistereita ja monenmoista hupaisaa tilannetta ja kommellusta vesiradalla nähtiin. Olipa eräs suomalainen First 34.7 venekuntakin ilmoittautunut mukaan ja tämän kyseisen venekunnan kommelluksista kerromme nyt hieman tarkemmin. Tarina perustuu silminnäkijähavaintoihin ja veneeseen asennetun nelipistekamerajärjestelmän nauhoittamaan todistusaineistoon.

Toukokuun viimeinen päivä valkeni keskituulisena ja aamulla aurinkoa varjostaneet stratocumulukset ymmärsivät onneksi väistyä talvenkalpeiden purjehtijoiden yltä. Kerrankin ajoissa veneelle kokoontunut purjehtijalauma näytti varmasti ainakin satunaisen laituritallustelijan silmään ylen motivoituneelta ja yhteenhitsaantuneelta joukkiolta. Ihmekös tuo, sillä koko kevään jatkunut armoton treenikausi oli nostattanut ennakko-odotukset aivan huippuunsa. Ne kymmenet ja taas kymmenet vesillä puurretut tunnit ja kuukausien armottoman kova fysiikkavalmentautuminen olivat muokanneet laumasta keski-ikäisiä toimistotyöntekijöitä todellisia huippu-urheilijoita väräjäivine vatsalihaksineen.

Kevyen parin minuutin aamujumpan jälkeen kaivelimme oluet esiin ja ihmettelimme päivän taktiikkaa ja kisa-apostolaa. Nimenhuudon jälkeen selvisi, että poisjäänneistä huolimatta veneen kaikkiin avainpositioihin löytyi sopiva ja kompetentti avainhenkilö. Keulaosaston muodostivat ikämiessarjan hallitseva telinevoimistelun Suomenmestari Kynde ja Hiihtoliiton maajoukkuerinkiin aivan viime vuosiin asti kuulunut Mara. Sitlooraosastoon istutettiin todellinen voimaduo. Vakituisen pianistin muristellessa Alastaron vauhtipäivillä sovitimme näppäimiä kilkuttelemaan Pohjoismaiden Gastiliiton puheenjohtajan Juhan. Pianistin säestäjänä ja geen trimmerinä oli lentokapteeni ja purjehtija Mikko. Veneen vakituisen ison skuuttajan ollessa Alastaron Aikuisviihdepäivillä esiintymässä, päätimme kerrankin palkata ihan ammattilaistason trimmaajan. Keikkaluonteisesti teimme sopimuksen Euroopankin mittakaavassa erittäin tunnetun matkatasoituspurjehtija Torkun kanssa ja kylläpä sai isopurje ennennäkemätöntä kyytiä.

– (c) Sailpix.fi

Lown vetovoima on maaginen. Laatumiehistö sen todistaa.

Taktiikkapuolen hoitivat tällä kertaa Kynde ja Juha. Venekunnan fyysisestä hyvinvoinnista vastasi ruokahuoltovastaava Mara ja lentokapteeni-purjehtija Mikko sai osalleen päämeteorologin haasteelliset tehtävät. Veneen vahtipäälikkönä toimi Torkku. Ratin taakse istutellulle miehistön ulkojäsenelle ei keksitty mitään virkaa tai tointa, joten lohdutukseksi veneen ohjastaja nimettiin viihdytysupseeriksi vastuualueinaan ruokottomien tarinoiden kertominen.

Hurja tiimi! Hurja vene!

Ja sitten oli se ohjastaja, joka oli vähällä sössiä koko homman ihan järjettomillä vedoilla. Siitä myöhemmin lisää.

Rata-alue oli rakennettu Katajaluodon kupeeseen. Matka starttialueelle ei ollut pitkä, mutta aamuinen kaljan kittaaminen suoritettiin hartaudella, joten kiirehän siinä tuli. Ennakkosuunnitelmiin merkitty sakketreeni jäi pitämättä ja hädintuskin ehdimme nostaa purjeet ja hakea lähtölinjan päät taktikon starttimittariin.

wb2

Ratakisojen referointi on aika tylsää hommaa ja vielä tylsempää luettavaa. Referoin silti, mutta palvellakseni blogin viittä vakituista lukijaa, merkitsen referaattiosion kursiivilla.

Siis näin:

Eka startti, hyvä startti. Viimeviikolla vedetyt AMP:n starttitreenit olivat selvästi parantaneet lähtöjen  ajoitusta. ORC3-luokan seitsemän venettä ja X-99 luokan neljä paattia eivät riittäneet täyttämään leveää starttilinjaa, joten lähdimme ihan hyvillä vauhdeilla jostain keskivälistä. Loppupätkä kahden ratakierroksen lähdöstä olikin sitten trimmien ihmettelyä. Veneen köyhä varustaja oli säästellyt kisapurjeita viimeiseen saakka, ja ainoat trimmikokemukset fokkaveneestä olivat ProSailorin lillukeleistä. Soveliaat trimmit siis antoivat hetken odotuttaa itseään, mutta useilla iteraatiokierroksilla jonkinmoinen konsensus solan rakenteeseen löytyi. Semmoinen punainen naru osoittautui ihan hyväksi vauhdintuojaksi, ja seuratessamme narua sen kiinnityskohtiin, selvisi, että kyseisellä nyörillä kiskotaan fokan säätönarua sivusuuntaan. Kummallista. Alamäkivauhti nyt sentään oli ihan kelvollista, sillä pallokaspurje oli vanha ja tuttu kapistus.

Ratatapahtumat tiivistyivät siihen, että First 34.7 ”Jazz” loikki karkuun ja tavalliseen tapaan myös FinnFun keikkui kärkijoukossa. Taisimme olla koko matkan kolmansina ja myös maaliin vaapuimme kolmansina FinnFunin ja Jazzin jälkeen. Ero kärkiveneisiin oli turhan suuri.

Toka startti, hyvä startti. Hetken odottelun jälkeen toimeliaat toimitsijat saivat siireltyä ratamerkkejä sopivasti, ja kaikki lähtöryhmät ammuttiin matkaan tiiviiseen tahtiin. Lown startti oli jälleen ihan hyväksyttävä, mutta heti viivan ylityksen jälkeen Jazz jyräsi huonolla venevauhdilla edenneen Lown ja hetken tamppasimme aivan paikoillaan. Siinä vaiheessa alkoi ratin takaa kuulua tuttua kitinää ja kitinään kyllästyneet Mikko ja Juha muuttivat fokan trimmiä enemmän kieroutuneeksi. Muutos oli hyvästä ja ylämerkillä olimme ihan muiden kärkiveneiden mukana. Ensimmäiselle alamerkille ehdimme jopa lähtöryhmämme ensimmäisenä, mutta onnistuneen kierron jälkeen tupakointiin ja oluen lipittämiseen keskittynyt rattimies ajeli ihan omia väyliään päästäen sekä Jazzin että FinnFunin yläkautta ohi. Anteeksiantamatonta toimintaa. Ohjastaja sentään välttyi selkäsaunalta, mistä lienee ikuisesti kiitollinen. 

Maalissa rako oli samanmoinen kuin se alamerkillä menettämämme. FinnFun taisi ehtiä ensimmäisenä viivalle ja Jazz otti töötin toisena. Low kihnutti muutaman veneenmitan perässä viivan yli.

Kolmas startti, keskiverto startti. Toisen poijupiirileikin jälkeen rata-alueen yli pyyhkäisi pilvirintama nostaen tuulet hetkittäin yli 20:n solmun. Pieni vesisadekin jäähdytteli kuumentuneita kisaajia ja Lowissa köysivesipullo (siis pullo, missä on vettä, jolla kastellaan köysiä, jotta ne köydet eivät luistaisi vinssillä) todettiin tarpeettomaksi. Startti oli muuten ihan kiva, mutta hiukan huonolla vauhdilla ylitimme viivan. Seurailimme hetken Ilmarista radan vasempaan reunaan, mutta shiftikompassin näyttäessä muutosta ajetussa kurssissa, tikkasimme paaralle ja rytkimme tyyntyvässä tuulessa lähelle leikkaria. Jazz oli yllättäen samoilla hoodeilla, mutta FinnFUNia ei näkynyt. Matka alamerkille meni ihan match race -moodissa Jazzia vastaan ja tuskalukemissa lillutun ylämäkipätkän jälkeen jatkoimme Jazzin blokkailua. Maaliin kiiruhdimme ORC3-luokan ensimmäisenä, ja vaikka tasoitetussa ajassa ei kolmatta sijaa parempaa napsahtanutkaan, niin on se voitto suorassa ajassa aina kivaa.

Yleishuomiona yleisistä asioista yleistäen sanoisin, että manööverit sujuivat todella hyvin. Keulaosaston Kynde ja Martti hoitivat juoksevat asiat harjoittelun tuomalla sujuvuudella ja sitlooraosasto pysyi hyvin tahdissa mukana. Viimehetken värväykset, Mikko ja Torkku (joka ei kuulemma ole ihan varma, onko uusi lempinimi hyvä vai huono) sulautuivat hyvin Lowin konkareiden seuraan. Ohjastajan ajolinjoista en kehtaa häveliäisyyssyistä mainita sen kummempaa. Totean ainoastaan, että leikkarit menivät pääsääntöisesti pieleen, eivätkä ne merkinkierrot tai muut taktiset oivallukset ihan huippuja olleet nekään.

Kiitoksia ihan kaikille. Yritämme jatkossa parantaa vauhtia.

Tulokset