Tiistis I – Paineetta

IMG_0093

Tähän alkuun siteeraan tarinan tiivistelmäksi trimmivelho Martin kommenttia: ”kukaan ei kuollut ja vene on ehjä. Hyvä ilta!”.

Niinhän se kauden 2015 ensimmäinen kilpapurjehduksenomainen iltapurjehdus sujui. Keli oli lempeä hiukan talviteräiselle miehistölle ja Low oli ymmärtäväinen aavistuksen lipsuville askelmerkeille. Lopun pläkäkelluntakaan ei suuremmin hermoja koitellut, joten totta tosiaan; onnistunut ilta.

Purjehdus on kiva harrastus.

Kauden ensimäiseen Tiistaikisaan oli kerääntynyt kymmenkunta talvihorroksesta ajoissa herännyttä venekuntaa. Veneet taisivat jakaantua aika tasan luokkien kesken, sillä niitä Alepan muovikasseja takastaagissa heiluttaneita oli viisi kappaletta.

Purjevalinta ei aiheuttanut suuria ongelmia. Isopurjeeksi valitsimme sellaisen isopurjeelta näyttävän tekeleen, joka pysyy kasassa lähinnä teipillä ja uskolla. Keulan foiliin pujotimme viimekaudella suurta mainetta keränneen ”Musta Mamba” -genoan. Alamäkivauhditteluun kaivelimme joskus Jeesuksen aikoihin Galileassa neulotun valkoisen pussukan, joka sekin pysyy kasassa ja muodossaan silkalla pyhällä hengellä. Galilealainen nylonpallopurje nyt kuitenkin tuntuu toimivan kevytuulisissa kesäilloissa, joten olemme pääsääntöisesti antaneet luppiksen räyhäkkäämmille pussukoille.

Ennen starttia järjestimme pikaisen treenisession. Nostimme isopurjeen, ja vaikka miehistö vinkui maitohapoissa, komensi päättäväinen kippari vielä keulapurjeen nostettavaksi. Yltiöpäinen harjoittelu huipentui spinnun nostoon. Olemme kunnossa. Olemme hurjassa kevätkunnossa!

Startti oli vallan helppo. Viisi venettä ei suurta ruuhkaa viivalle aiheuttanut, joten surffailimme venepäästä viivalle ja lähtötöötin lävistäessä hiukan suhmuraisen ilmamassan, nostimme keulan kohti apinaviittaa. Ihan vapaissa tuulissa oli kiva aloittaa kisapurjehduskausi.

Rata oli yllättäen lätkämailarata. Ei siitä sen enempää kommentointia ja vallitsevaan himmaavaan iltatuuleen varmaan ihan sopiva reitti.

IMG_0092

Parilla tikillä olimme Kärmisten nakeilla ja tarkistimme tilanteen. Edessä loikottelivat FinnFlyer 36 ”Vindungen” ja Finngulf 43 ”Viuhutar”. Takapaksissa puuskutti Arcona 340 ”Aava”. Hiukan huolestuneina katselimme Finn-veneiden vauhtia, sillä veneen taktikko-skuuttaaja Jace oli vahvasti sitä mieltä, että kyllä First 34.7:n pitäisi suorassa ajassa piestä ko. veneet. Veneen ohjastaja nyökytteli mielipiteelle. Hitaasti kärkiveneet kuitenkin kiskoivat eroa Ådholmenin rännissä, joten ehkä Lown trimmeissä oli hiukan tammipakkasten hyhmää. Arcona nyt sentään pysyi takana. Pienemmän luokan veneet eivät suurempaa föönivaikutusta aiheuttaneet.

Kääntiksellä keulaosaston dirika Kynde kiskoi spinnulta näyttävän kankaan ylös ja lähdimme ajamaan takaa kärkikaksikkoa. Vastanimetyt trimmaajat Jenni ja Martti saivat veneen kyllä hyvälle loikalle, mutta sammuva tuuli oli ripotellut epämääräisen kasan pläkäansoja reitille. Alkoi se tuttu pläkäarpajainen, jonka lopputulosta on usein ihan mahdotonta ennustaa.

Tuuli sammui hetkeksi kokonaan Vattuniemen lahdella, ja vartin verran veneet seisoivat paikoillaan. Kumma kyllä, asia ei harmittanut yhtään, vaan keskityimme ilman paineita paineettoman spinnun trimmaamiseen ja herjakoneen voiteluun. Lopulta jonkinsortin nattbriss puhalsi veneet samassa kasassa maaliin. Ensimmäisena linjan ylitti jäätävän kovaa pläkässä kulkeva Inferno 31 ”Donna”, ja asiasta innostuneena kehittelimme uuden purjehdusprinsiipin: jos haluat kevyessä kelissä pärjätä, seuraa Donnaa!

Hieno ilta! Hieno kisa! Hieno tiimi! Hieno laji! Keskinkertainen ohjaaja! Hieno vene!

Jatkamme!

Tulokset

Yhteistulokset