Hoss ja papurikkoköli

HostageHoss2

Kaikkien meidän ikäihmisten puolituttu Hoss tuli aivan kutsumatta ja yllättäen kylään. Muutaman pakollisen viskikupillisen jälkeen puhe kääntyi hevosiin. Hoss määritteli papurikon parhaaksi hevosmerkiksi, mutta minä jonkinlaisena purjehtijana väitin vastaan todeten purjeveneen olevan parempi hevonen kuin hevonen konsaan.  Ihan hevostelematta kerroin myös tasoituspurjehdusharrastuksesta, mutta Hoss hevoskuiskaili edelleen hevosista ja niistä papurikoista trikoissa. Suorin moisen kuokkavieraan tiehensä ja jäin ihmettelemään niitä rikkoja ja papuja.

Kaikkien meidän purjehtijoiden puolituttu kevät saapui sekin aivan kutsumatta ja yllättäen kylään. Toki se lämpö ja viserrys jokainen vuosi ajallaan saapuu, mutta tämän kuluvan kaamoksen katko pääsi silti yllättämään hibernaatiota viettävän naruistin (ihan itsekeksimäni synonyymi purjehtijalle…) Mustot kintuissa. Se oli epäselvää, miksi ne Mustot olivat puolisääreen laskeutuneet, mutta sellaisessa tilassa siis heräsin ja vilkaistuani arkitodellisuutta säikähdin tekemättömien askareiden määrää.

Senkin laiska vetelys!

Puuhalista oli yllättävän lyhyt. Aikaisemmista vuosista oppia ottaneena en ruuvaillut ja repinyt kaikkea mahdollista veneestä irti talven pimeinä hetkinä. Pientä ruuvailua, säätöä, kiristelyä, rasvailua, hinkkaamista, läpsimistä, tunkemista ja puleerausta toki oli Klubiaskin kanteen ylös merkitty, mutta suuritöiset työt olin työntänyt tuleville kausille.

Ainoa kiva puuhas oli uusien valjaiden suunnittelu Lowiin, mutta siitä tarkemmin joskus myöhemmin.

Mutta se köli. Sille oli tehtävä jotain. Viime keväänä hinkkasin hiontakiimassa köliä suojaavan epoksikerroksen rikki ja niin pääsi rauta jälleen ruostumaan. Asia tuli selville ja eteen jo viime kesänä leikkiessäni norppaa Larun rannoilla. Ruskeat ruostekimpaleet eivät ikinä milloinkaan edesauta laminaarista virtausta, vaan muuttavat ohitse vilistävän veden luonteeltaan labiiliksi ja viirupäiseksi.

Olen tosiaan laiska. Kun lisäksi muutenkin laiskotti, rapsuttelin ainoastaan suurimmat ruosteet kölin pinnalta pois ja läästin ruostepaikkoihin CRC:n Rust Convertteria. Mainoksen mukaan ko. mömmö muuttaa hötön ruosteen joksikin muuksi. Ei ihan selvinnyt miksi, mutta se nyt riittäisi, jos se ruoste ei puskisi muovikerrosten alta esille sitä virtausta kiusaamaan. Saas nähdä miten käy. Raportoin asiasta syksyllä. Jos tuo mömmö tosiaan toimii ja kölin fiksauksesta selviää näin helpolla, niin odotan kiitospulloa kaikilta Suomen rautaköliveneilijöiltä!

Ja se köli näytti mömmökäsittelyn jälkeen tosiaan ihan papurikolta. Metkaa.

IMG_0071

2 kommenttia artikkeliin ”Hoss ja papurikkoköli

Kommentointi on suljettu.