Karvalakki 2014 – Vaiennut vinssi

(c) Sailpix.fi
(c) Sailpix.fi

 

Vaiennut vinssi ja muutama inssi.

Likainen keula ja purje kuin seula.

Siinä tarinan ranka ja punainen lanka.

Malttakaahan hetki, kohta alkaa retki,

selitysten suohon, tekosyiden vuohon…

Ja nyt karmiva tarinamme alkaa,

kohtaus yksi: hyppii kippari tasajalkaa.

Missä ovat jokainen ja kaikki,

missä ovat Urpo, Uolevi ja Maikki?

Tämä keveys tosiaan toisinaan rassaa,

taas puuttui laidalta valtavasti massaa!

Ei auta, oli radalle mentävä,

oli kelikin varsin kiva ja lentävä.

Keulaan laitoimme tyykiä pientä,

ja kulautimme hiukan ohraista lientä.

Barberit mausteeksi kulmia tuomaan,

seuraavaksi radalle jallua juomaan.

Pikkuluokan kiivas startti,

oli odotusta jäljellä enää vartti.

Kiima nousi, oli kuuma,

taas alkoi tuttu kisahuuma.

Viiva puhdas, veneistä vapaa,

oi jos aina sais lähteä tällä tapaa!

Pieni kryssi, ylämerkki,

no, siihen sitten änki joku erkki.

Väliin tungimme, käännös siisti,

Low kolmospaikan hienosti riisti.

Sivutuulta, vene kulkemaan,

ei vain saatu fokkaa sulkemaan.

Paljon ennen Koirakaria,

teki jo mieli viinaa ja maria.

Hitaus etenemää vaivasi,

lisää tehoa kiulu kipeästi kaipasi.

Kolmonen oli snadi ja heikko,

oi vauhtipuutos, se vanha peikko.

FinnFUN karkasi, perässään muita,

emme nähneet metsää ei puita.

Lisää lisää naruja nyimme,

vauhtia kaivoimme ja tuskaamme ryimme.

Ei ollut kivaa paikallaan killua,

teki mieli huutaa kuorossa pahusta.

Pari käännöstä, sitten Rysäkari.

Keulaan ilmestyi valkoinen sari.

Kangas korkea, toppiin asti,

reunat vain löysät, tekemätön rasti.

Spinnu vanha, tehoton saavi,

pyydysti tuulen kuin perhoshaavi.

Moraali laski, ranka taipui,

Team Low itsesääliin vaipui.

Vaan vielä oli edessä pitkä kryssi,

päätimme, sitä emme tosiaan ryssi!

Hiukan huutoa, norttia ja juomia,

kaikki konsteja kokemuksen tuomia.

Kryssipätkä, pitkä pätkä.

Meni hermot, paloi sätkä.

Erot kasvoivat, sijoitus laski,

Norttia kului vajaa maksiaski.

”Minkäs teet”, huusimme ääneen,

muita ei näyttänyt taakse jääneen.

Lopulta aukeni viimeinen suora,

vene nytki kuin vanha ammattilainen.

Köysi on kiinni spinnussa salvoilla,

no, tietysti irtosi, ajoimme kalvoilla.

Tämä oli se viimeinen niitti,

näinkö ranskatar meitä palkitsi ja kiitti?

Maaliin kelluimme kuunnellen Abbaa,

seesteinen fiilis, kupissa grappaa.

Usein ei onnistu, ei edes aina,

turha miettiä, elokin on laina.

Kisoista se kokemus taatusti karttuu,

niksejä ja vinkkejä hihaan tarttuu.

Hyvä jengi, kaunis sää,

eikä tämä vieläkään tähän jää.

Uusi kausi kohta koittaa,

silloin voidaan ehkä taas voittaa!

Lopuksi tsorit huonoista riimeistä,

mutta en vaan taida ja osaa kiimeistä. 

Tai viimeistä.

2 kommenttia artikkeliin ”Karvalakki 2014 – Vaiennut vinssi

  1. Hieno, erikoisen hieno, runomittaan kirjoitettu tarina.

    Nyt, kun meillä on paatti jo ollut ylhäällä hetken aikaa,
    niin huomaan, että mieluummin katselee youtubesta jotakin
    purjehdusvideota kuin vaikkapa televisiosta uutisia.
    Ja, ihme kyllä, pilssistä löytyi vielä muutama olut. Ja vähän Jaloviinaa
    joka siivitti tähän viestiin…

    Noista purjejutuista tuli mieleen, että aion hankkia tulevan
    talven aikana itseskuuttavan fokan Infernoon. Genaakkeria
    tekisi mieli, mutta kun äänten mennessä tasan puheenjohtajan
    ääni voittaa. Toistaiseksi.
    Siitä vaihdevivusta josta aiemmin kirjoiteltiin, niin toiminta parani huomattavasti ja yllätys, yllätys, vanhat kaapelit sopivat suoraan paikoilleen. Valmistaja on sama, nimi vain eri.
    En juurikaan pääse kilpailemaan (vaikka mieli tekisi), mutta monet vuodet olen ollut kellomiehenä. Onneksi saa olla merellä. Tuo seuraava ei oikein liity kilpapurjehdukseen, mutta kiteyttää purjehduksen sanoman.

    Lainaan Tapio Koivukaria (kirjailija meiltä päin), kun en itse osaa runoilla:

    Se ol se oikke lämmin suvi
    oltti Oolannin toispual
    avomeri melkke viäres
    paat punasten kalljoitte kainlos.
    Me herätti
    käytti uimas kirkkas vedes
    keitetti aamukaffe
    oltti niinko Eedenis vaa.

    Tuul heräs
    juur ko ol miälen tullu
    ett vois täst ettipäinki seilat.
    Katosin kortti
    piukotin skuutti
    nipistin ittiäin
    nukunk mää
    ollank me viäl hengis
    vai siäl toispual
    ja viäl silp paremmal?
    t. Jarmo

Kommentointi on suljettu.