Turkisregatta 2014 – Toisaalta toisaalla

(c) Mikko Horsmanheimo
(c) Mikko Horsmanheimo

Turkisregatta, tuo itäisten vesien hurja purjehduskoitos, kutsui jälleen seireenien tavoin lowilaisia luokseen.

Vanha forssalainen sananlasku väittää, että yhdestoista kerta toden sanoo. En tiedä, onko sananlaskussa mitään totuuspohjaa, mutta aikaisempien vuosien tötöily- ja keskeytyssarja vaati jonkinmoista rehabilitointia.

Viikonlopun aikataulutus noudatteli hyväksi koettua kaavaa. Perjantaina navakkaa länsituulta lähtivät haastamaan satakunta saunaolutta, viitisen kiloa nakkeja, Sinko ja Jace. Vimehetken peruutuksista johtuen olimme kisassa hiukan vajaalla massalla, mutta onneksi Suomen keulagastiliiton kunniapuheenjohtaja Juha löytyi lauantaina Porvoon purjehtijoiden laiturilta pasteeraamasta. Neljästäänkään ei väli-Firstin kokoisessa veneessä grand prix -tason manööverejä tehdä, mutta perusvarmat suoritukset riittivät tällä kertaa kohtuulliseen sijoitukseen.

Matka Onakseen sujui vauhdikkaasti. Heftalla kasassa pysyvä isopurje sai lepovuoron ja veneen ainoa voimanlähde oli vanha dacron-geenelonen. Vajaatkin neliöt riittivät reippaaseen vauhtiin ja tiukemmissa puhureissa loki tikutteli kahdeksan knotsin lukemia. Varsin vaivatonta ja mukavaa matkantekoa. Asiasta innostuneina pyörittelimme ajatusta mittauttaa vene ensikaudeksi ORCiin pelkällä genoalla.

Lauantaiaamu oli perinteisen kohmeloinen. Yöllä toisaalla raivonnut syysmyrsky oli laantunut ja aurinko pilkisteli harmaiden pilvenretaleiden välistä. Ympäri saarta sammuneiden lowilaisten valuttua veneeseen lähdimme katsastamaan päivän säätilaa ja kisarataa. Ennusteissa luvattu tasainen kympin tuuli ei ihan pitänyt kutiaan, mutta avonaisilla paikoilla puuskissa ennustelukemiin kyllä päästiin. Saarien suojassa tuuli pysytteli 6-7 metrissä, joten keulapurjeen valinta aiheutti pientä pohdiskelua. Käytännössä ykkösellä voi vetää täydellä laitamassalla lähemmäs 9 metrin tuuleen, mutta sitten taas toisaalta kolmonen vetää ihan tyydyttävästi jo kutosen tuulissa. Valintoja valintoja. Valitsimme sitten sen kolmosen ja maustoimme päätöksen vielä inhaulereilla. Setti toimi kisassa mitenkuten, pääasiassa kuitenkin tyydyttävästi. Nousukulmat olivat hyvänlaiset, mutta kryssivauhdista puuttui semmoiset 0,4 solmua. Parisataa kiloa laitamassaa olisi tehnyt gutaa venevauhdille.

Suureen luokkaan (1,15) oli ilmoittautunut kaikkiaan 17 venettä ja lauantaina startissa oli lopulta 16 venettä. Turkisregatalla tuntuu edelleen olevan vankka fanijoukko.

Tasan kello 12:00 pikkuluokka paukutettiin matkaan ja iso luokka lähettiin kymmenen minuuttia myöhemmin. Ensimmäistä kertaa miesmuistiin Onaksen saariryhmän kiertosuunta oli määrätty. Liputettu myötäpäivän kiertosuunta toi mukanaan kivan kryssipätkän. Vastakkainen kiertosuunta olisi ollut liikaa vesilinjasivutuuliluikuttelua, joten pakotettu kiertosuunta oli piristävä ylläri.

Lown startti oli ihan kelvollinen. Viimeisen minuutin kohdilla lautakuntaveneen vieressä oli aivan tyhjää, joten tungimme yhden Firstin tyhjiötä täyttämään. Myöhästyimme startista jonkun sekunnin, mutta muuten saimme ajaa vapaissa lähes ylimpänä veneenä.

(c) Mikko Horsmanheimo - Starttikahinaa, lown tunnistaa tapetoidusta isosta. Ja purjenumerosta.
(c) Mikko Horsmanheimo – Starttikahinaa, Lown tunnistaa tapetoidusta isosta. Ja purjenumerosta.

Ensimmäinen kisamaili näytti mitä tuleman pitää. Finngulf 43 ”Isadora” loikki karkuun ja Low kihnutti fliitin kakkosena. Hiukan odottelimme Finnflyer 36 ”Vindungenin” ohitusta, mutta pahasti alimiehitettynä Vindungen tyytyi seurailemaan Lown vanavettä.

Tuuli oli Tolkkistenlahdella todella viirupäinen. Jatkuvia puuskia ja todella suuria shiftejä. Lähdimme heti startin jälkeen länsilaidalle silläkin uhalla, että rantaviivassa tuulee vähemmän. Veto oli ihan kannattava, sillä alun sivutuuli kääntyi lähes kryssikulmiksi lähestyttäessä Kalvön pohjoispuolen kääntömerkkiä. Pääsimme merkille vendoitta, mutta keskemmällä lahtea ajaneet joutuivat ottamaan korjaavan käännöksen.

Kalvön itäpuolella takaa-ajava fliitti yritti Vindungen johdolla livahtaa rantoja pitkin ohi, mutta kauempana rannasta seilannut Low pääsi aikaisemmin tuuleen kiinni ja kryssipätkällä Björkholmenin kääntikselle saimme hiukan karistettua takaa-ajajia. Ensimmäisiä pikkuluokan veneitä tuli ohitettavaksi.

Kalvön eteläpuolinen pätkä oli ihan rehellistä kryssiä. Tuuli pyöri mukavissa 8 metrin lukemissa ja tasaisessa vedessä ajaminen oli aika helppoa. Teimme inhaulerikokeiluja ja vene tuntui tykkäävän haulaamisesta. Nousukulmat olivat ainakin mittareiden mukaan hyviä, mutta ehkä liiankin ylös tuli reviteltyä, sillä venevauhti ei kyllä polaareihin yltänyt. Toisaalta, VMG:hän se ratkaiseva juttu on.

Tikuttelimme Rävholmenin kääntikselle ja käännöksen jälkeen oli vuorossa kisan ensimmäinen spinnupätkä takaisin Tolkkistenlahdelle. Jostain syystä spinnukamat eivät olleet valmiit ja spinnunnostossa kului enemmän aikaa kuin keskimääräisessä kuntaliitoksessa. Lopulta kovan tuulen S5 spinnu oli salossa ja vauhti koheni reippaasti. Olisi kohentunut vieläkin enemmän, jos olisimme tajunneet käyttää toppispinnua. First 34.7:n lys-luku on senverran karu, että alamäkeen on ajettava suurimmilla räteillä, mitä kaapista löytyy.

Spinnupätkällä ohitimme pikkuluokan kärkiveneen Scanmar 33 ”Vellamon” ja edessä oli ainoastaan enää kovaa karkuun loikkinut Isadora. Takana Finngulf 331 ”FinnFUN” kiristi tahtia ja ero Lowiin kutistui huolestuttavasti.

Tolkkisten kääntömerkillä survoimme spinnun huussin kattoluukusta sisään ja aloitimme pitkän halssin alas Kaivokarin kulmille. Kalvön länsipuolella teimme muutaman tikin, mutta loppumatka meni yhdellä halssilla. Hiukan haiskahti siltä, että tuuli shiftasi länteen, jolloin takana tulleilla olisi ollut pienoinen etu. Shifti voi tietysti olla pinnamiehen harhaisten aivojen kuvitelmaa ja sepitettä, joten tästä ei kannata suurta väittelyä aloittaa. Edelleen on ikävä Nexuksen mittareita, sillä Nexuksen systeemissä kaikki kisadata jäi aina talteen, eikä tämmöisiä musta tuntuu -juttuja tarvinnut miettiä.

Ajaminen Kalvön rännissa oli jälleen kovin haasteellista, sillä tuuli pyöri ja puhisi jälleen todella sekopäisesti. Purjeita sai trimmailla jatkuvasti ja kulkusuuntakin heitteli kymmenillä asteilla. FinnFUN tuntui edelleen saavuttavan, mutta päästyämme avoimemmalle vedelle tuulikin rauhoittui ja kasvatimme jälleen aavistuksen eroa FUNiin.

Kaivokarin eteläpuolella oli mailin pätkä suoraan itään ja ennakkosuunnitelmissa pätkä oli merkitty spinnulle sopivaksi. Jostain syystä spinnuvermeet olivat jälleen siinä kunnossa, ettei spinnua olisi ennen maalisuoraa saanut nostettua. Taisimme sitten olla kisan ainoa vene, joka veti kyseisen pätkän pelkillä kalvoilla. Tosin viimevuonna samassa paikassa irroittelimme etustaagiin kietoutunutta spinnua, joten jotain parannusta on vuodessa tapahtunut. Takana tullut FinnFUN sitävastoin nosti pallokkaan ja otti reippaasti kiinni Lowia. Maalisuoran alkaessa eroa oli enää muutama veneenmitta.

turkis4
(c) Mikko Horsmanheimo

Selvitimme loppusuoran muutamalla kiukkuisella vendalla ja olimme maalissa koko kisafliitin toisena veneenä. Ihan kohtuullinen suoritus, mutta purjehdittu aika ei riittänyt tasoituslaskennan jälkeen viidettä sijaa paremmaksi. Olimme ensimmäinen palkinnoitta jäänyt vene. Hiukan jurppi, mutta ainakin pääsimme maaliin saakka ja muutaman viimevuoden DNF:t ja raffit eivät saaneet jatkoa.

Hieno sää ja kiva kisa. Tulemme ensivuonna uudestaan!

Tuloksia ja kuvia.