GoFR 2014 – Ohuella langalla

gofr_d2

Kauden 2014 kisauutuus, Gulf of Finland Race, oli ensimmäistä kertaa myös First 34.7 ”Lown” kisakalenterissa. Lähiplaanin päivystävät eläkeläiset tiesivät kertoa, että joskus viime vuosituhannen alkupuolella oli ollut samanniminen kisa. Udeltuani asiasta tarkemmin kävi ilmi, että se aito ja alkuperäinen Gulf of Finland Race oli muutaman päivän rypistys, jossa paineltiin öljytakit päällä piipittävää Deccaa seuraten ristiinrastiin Suomenlahtea. Konsepti kuulosti kauhealta, sillä nykykeski-ikäinen someriippuvainen tekstiilipurjehtija ei 3G-verkon peittoalueen ulkopuolelle kryssi! Päätin jättää kisan puuvenenostalgigoille.

Tapahtuman järjestävä Merenkävijät on onneksi nykyaikainen seura ja kisaakin oli sopivasti modernisoitu lyhyeksi saaristokruisailuksi ja ratakisoiksi. Kilpailukutsun tavattuani muutin mieleni ja päätin, että olihan sitä noin mainioon tapahtumaan lähdettävä mukaan, semminkin kun ilmoittautumismaksuun sisältyi lauantain iltariekkumiset appeineen.

Lauantaiaamuna kukonlaulun aikaan hyvin verrytelleet lowilaiset kokoontuivat perinteiselle saksalaistyyppiselle aamiaiselle Lown takakannelle, ja yllättivät kipparin kuvainnollisesti housut kintuissa jälleen kerran vääntelemästä vanttiruuveja. Patologinen tapaus.

Kyllä, lupaan liittyä heti syksymmällä Anonyymeihin Ruuvivääntelijöihin. Tuttavallisemmin AR-kerho. ”Hei, olen NN ja minulla on vanttiruuviongelma”.

Aamuisessa nimenhuudossa selvisi, että Nimenhuudossa oli virhe ja yksi oli joukosta poissa. Onneksi viimehetken nettivärväys Mikki ilmaantui aamuiseen nimenhuutoon, joten Nimenhuudon virhetieto ei osoittautunut kohtalokkaaksi tahi tulosta rapauttavaksi.

Loppuporukka olikin sitten sitä Lown kokeneempaa kaartia. Keulaosaston johtoon nimitimme Kynden, joka mastomiehen poisjäännin takia sai vastuulleen myös mastoasioiden hoidon ja parisuhdeterapian. Isopurjeen trimmistä ja close-up -taktiikasta vastasi Sampo. Pohjoismaiden kuudenneksi nopein First 31.7 -purjehtija Sinko sai osakseen pianon ja mid-range -taktiikan. Mikin vastuulle lankesi juoksevat asiat ja trimmaus.

Pätevän pinnamiehen rekrytointi on edelleen hiukan vaiheessa, joten kiivaan kinastelun päätteeksi ruorin kääntelyn sai silkasta armosta vastuulleen varustamon edustaja. Ihan vaan siksi, että kilpapurjehdussäännöt sattumoisin kieltävät autopilotin käytön.

Suur- ja piensäätila olivat erinomaisia. Aina luotettava Yr.no lupaili Venäjältä puhaltavaa heikkoa tuulta, joka päivän mittaan kääntyisi virolaiseksi. Kalenteriin suhteutettuna aivan loistava sää, sillä yleensä näihin aikoihin sujutellaan jo potkukelkalla.

Lauantain saaristokisan ordereista selvisi, että reitti veisi Kaivarin edustalta Isosaaren itäpuolelle ja siitä Hramtsowin ja Vuosaaren väylämerkin kautta takaisin Särkälle. Matkaa kartasta laskettuna kertyi reilut 20 mailia, mikä tuntui hiukan lyhyeltä, varsinkin kun kisan nimenä oli komealta kalskahtava Gulf of Finland Race. Tulevaisuudessa lauantain saaristopurjehduksenkin voisi jättää pois ja ajella pelkkää rataa koko viikonlopun. Nuo saarien kiertelyt ovat aika tylsiä juttuja.

GoFR_rata1
Rata

ORC3-luokka oli lähtövuorossa neljäntenä isoimpien ORC- ja LYS-luokkien jälkeen. Kisaajia pikkuoraviin oli ilmoittautunut kaikkiaan seitsemän, mikä oli ihan tyydyttävä luku. Toki enemmänkin olisi mahtunut, mutta hyvä näin.

Lauantain startti oli sitten taas sitä tyypillistä lowilaista tötöilyä. Lähestyminen viivalle oli ihan messevä, mutta minuutin kohdilla alapuolella tilaa hakenut Finngulf 331 ”FinnFUN” nosti fokallaan Lowin piihin ja pyörähdykseen ahtaassa tilassa takeltelevan geen kanssa kului senverran aikaa, että lähdimme radalle arviolta 15 sekkaa myöhässä ja pökänä. Pinnamies mutisi jotain pökätiloista myös tulosluettelossa, mutta onneksi reipas loppumiehistö pumppasi Firstin jonkinmoiseen vauhtiin. X-332 ”Nauti n’ Nolla” (huom. oikea kirjoitusasu!) keskeytti heti startin jälkeen välivantin terminaalin pettämiseen, mutta kaikki muut veneet etenivät tasatahtia kohti vastatuulipoijua ja seuraavaa legiä kohti Husunkiveä. Ainoastaan FinnFUN oli hiukan karussa, mutta se nyt ei yllättänyt ketään.

Pätkä Husunkivelle oli jonkinmoista sivutuuliluikuttelua. Isoimpien luokkien veneet olivat Husunkivellä kokeilleet  vaihtelevalla menestyksellä spinnua, mutta me pidimme spinnun vielä visusti säilytyslaatikossaan. Tosikulmat heiluivat 90 asteen hujakoilla ja olisi luullut, että juuri tämmöisillä osuuksilla täysimittaisesta geestä olisi kerrankin hyötyä. Luulo ei ole edelleenkään tiedon väärtti. FinnFUN loikki karkuun ja Salona 34 ”S-Tronic” tuntui myös kiskovan eroa. Vaivoin pysyimme X-332 ”Xelinan” ja Elan 31 ”Merinnan” vauhdeissa, vaikka mittakirjojen mukaan ohi olisi pitänyt mennä heittämällä. Joku tässä genoa 1 -konfiguraatiossa nyt mättää. Asia tuli karmaisevalla tavalla esille jo BOWissa.

Kustaanmiekan kohdilla FinnFUN ja Pitsa-tronic nostivat pallokkaan ja esimerkistä innostuneena myös Lown keulaosasto aloitti nylonien virittelyn. Kyllähän se tepsinvärinen spinnu nätisti nousi, mutta kulmat olivat AP-spinnulle liian tiukat ja tehonlisäys oli hiukan kyseenalaista. Kalvoilla jatkaneet Merinna ja Xelina painelivat alakautta ohi. Ainoastaan rintaliiviperversioitaan esitellyt Elan 310 ”Elysia” oli enää takana. Tilanne saaristokisan ja koko regatan osalta näytti karmealta ja akuutin hermoromahduksen saanut kippari tyhjensi takakannella purkin diatsepameja nyyhkiessään tiimin surkeaa kohtaloa. Lopputiimi oli onneksi edelleen terhakassa iskussa ja kiidätti veneen Kuggenstenin kääntikselle ja kryssintapaiselle pätkälle kohti Isosaaren koilispuolella sijaitsevia Peniskareja.

Peniskarin etymologiasta tarkemmin joskus myöhemmin.

Kuggiksen kääntiksen jälkeen Xelina ja Merinna syöttelivät pahaa tuulta Lowin purjeisiin, joten otimme pienen korjaavan tikin puhtaisiin puhureihin ja lähimme kirnuamaan yläpuolelta Merinnan ohi. Pikku-Elan liikkui yllättävän ripsakkaa vauhtia ja ohitus kesti liian kauan. Joku siinä Lown trimmissä oli vikana. Peniskarien lähestyessä edessä olivat vielä Xelina ja hiukan kauempana seilannut S-Tronic ja todella kaukana seilannut FinnFUN. Peli näytti edelleen menetetyltä kääntyessämme lähes plattispätkälle kohti Hramtsowia.

S-Tronic, Xelina ja Merinna Isosaaren hoodeilla.
S-Tronic, Xelina ja Merinna Isosaaren hoodeilla.

Isosaaren itäpuolella aallokko oli yllättävän terävää ja laimeassa tuulessa spinnu romahteli ärsyttävästi. Yritimme leikkaamalla pitää vauhtia yllä ja Xelinassa oli ilmeisesti päädytty samantapaiseen ratkaisuun. Koko muu ORC3-fliitti ajelikin sitten täysplattisrumppista FinnFUNin perässä kohti Hramtsowia. Yllättävän hyvin veneet liikkuivat, mutta jotenkin vaan lowilaisia vaivasi ”Speed King” -korvamato. Vauhtia, vauhtia, enemmän vauhtia! Tilanne pysyi aika stabiilina. Xelina jäi aavistuksen, mutta ero Pitsatroniciin ja FinFuniin pysyi samanmoisena. Lowilaiset asettivat kaiken toivonsa tulevaan kryssipätkään.

Hramtsowilla Kynde survoi spinnun toilettiin ja Mikki ja Sinko nykivät loppupurjeet trimmiin. Paaran halssilla aallokko oli todella pysäyttävä kokemus. Parin trimmi-iteraation jälkeen ryimme purjeisiin reilun twistin ja vauhdittelimme löysän hekin tuomalla voimalla aaltojen läpi. En nyt edelleenkään tiedä, oliko tapa oikea, mutta ainakin ero S-troniciin kaventui ja Xelina ja loppuposse tuntuivat jäävän.

DCIM100GOPRO DCIM100GOPRO

Sääennusteet ennustivat tuulen kääntyvän kaakkoon ja tämä arvaus mielissämme ajelimme paaran halssilla rumppiksen tuulenpuolella. Jossain puolessa välissä legiä reilu 20 asteen shifti osui klyyvariin ja heitimme tikin styyralle. Aikaisemmin ylös tuuleen tikannut S-Tronic hävisi reilusti. Seuraavalla krossilla olimmekin jo S-Tronicin edellä, mikä loi uskoa ja toivoa Team Lowiin. Kilpapurjehdus tuntui sillä hetkellä lähes siedettävältä. Sietämätöntä taasen oli FinFUNin perälauta, joka ei tuntunut suurentuvan sitten millään. Xelinakin veti yllättävän kovaa, mutta skrätsit menevät niin paljon käsityskyvyn yli, ettemme ryvenneet eroja laskeskelemaan. Totesimme vain, että Xelina ajeli paaralla paljon pidempään shiftiä vastaan, mikä tuntui toimivan.

Vuosaari 1 -kääntömerkillä keulapurje vaihtui pallokkaaseen ja tiukahko pätkä kohti Peniskareja alkoi. S-tronic oli muutaman veneemitan perässä ja Xelina heti siinä vieressä. Merinna jyskytti vielä kryssipätkää ja Elysia näkyi jossain Merinnan takana. Taktiikka loppupätkälle oli selkeä. Eroa takanatuleviin on kasvatettava. Edessä loikotelleesta FinnFUNista emme enää välittäneet, sillä peli FinnFUNia vastaan oli menetetty jo aikoja sitten.

Isosaaren pohjoispuolella tuuli tyyntyi ja ajelimme reiluja leikkauskulmia 9 metrin väylällä ristiin rastiin. Kuggenstenin kääntiksellä otimme kurssin suoraan kohti Särkkää ja tuulikulmien parantuessa vauhtikin nousi aavistuksen. S-tronic ja Xelina tuntuivat jäävän, mutta Merinna oli edelleen turhan lähellä. Seilasimme maaliin toisena ja tuloslaskennan jälkeen selvisi, että olimme ensimmäisen osakilpailun jälkeen kolmansia FinnFUNin ja Merinnan jälkeen. Kokonaiskisan kannalta oli kyllä kätevää, että kaikki viikonlopun lähdöt olivat samanarvoisia. Niin 23 mailin saaristokisa kuin 2 mailin ratakisakin.

Merenkävijät olivat järjestäneet kisaaville veneille ikioman laiturin, mikä oli hienoa. Pakkasimme purjeet ja vedimme tiukat pohjat ennen regattaillallista. Viikonlopun regatat ovat siinäkin mielessä mahtavia, että lauantai-illan riekkumisella mitataan hienosti miehistön fyysistä, henkistä ja moraalista kestävyyttä. Siinä otetaan kuulkaas tosissaan miehestä ja naisesta mittaa, kun pöytään kannetaan prikkakaupalla viinaa ja juonikkaimmat tiimit juottavatkin säälittä kilpakumppaneita sunnuntain suorituskyvyn romahduttamiseksi. Lowilaiset tietävät nämä metkut ja pysyivätkin lähes vesilinjalla koko illan, mutta vahvat laiturihuhut tietävät kertoa, että muutama tiimi jäi sunnuntaina laituriin äkilliseen pahoinvointiin vedoten.

Itse regattaillallinen oli kiva tapahtuma. Järjettömästi karatepurjehdusta, hyvää ruokaa ja juomaa. Ohjelmallisesta osuudesta vastasi vanha Topmost-stara Gugi Kokljushin, joka heitti tiukkaa tsettiä juhlakansan iloksi. Tai näin minulle sunnuntaina kerrottiin.

Sunnuntain epistola oli kolme ratalähtöä. Aamusella tuuli pihisi heikon ja olemattoman välillä, mutta putputtelimme kuitenkin ajoissa odottelemaan rata-alueelle. Odottelua kesti parisen tuntia. Lopulta iltapäivällä tuuli virisi ja järjestäjät saivat tiputeltua sopivan määrän tonkkia mereen. Rata oli todella lyhyt ja viiden minuutin lähtövälit eri luokkien välillä takasi sen, että radalla oli sopivasti väisteltävää ja taktista haastetta.

Ensimmäinen lähtö sujui lowilaisilta mollivoittoisesti. Huolimatta taktikko-Sampon ansiokkaista neuvoista onnistui ruorinkääntelijä ajamaan veneen huonoon positioon ja radalle pääsimme alun toisesta rivistä. Ensimmäisen pätkän ylämerkille ajelimme FinnFUNin, S-Tronicin ja Xelinan perässä. Rata oli niin lyhyenläntä, että sai olla todella tarkkana, ettei vene lipsahtanut leikkarista yli. Alamerkille ajelimme edelleen jonossa ja jatkoimme jo hiukan puuduttavasti ylämerkille aivan samoissa asemissa. Viimeisellä ylämerkillä FinnFUN oli karussa, mutta S-Tronic ja Xelina aivan iskuetäisyydellä. Ensimmäisestä kierroksesta viisastuneena heitimme heti pallokasnoston jälkeen paaralle ja ajelimme alamerkin lähistölle, jossa teimme uuden jiipin styyralle. S-tronic ja Xelina lähestyivät paaralla alamerkkiä, joten lowilaisilla oli helppo tehtävä tunkea zonelle styyralla ja ottaa sisäkaarteen paikka. Tosin Nissan Arita Airport oli vielä lähempänä kääntöpömpeliä, mutta sitä ei lasketa, sillä Nissan ajoi isojen poikien sarjassa. Harjoittelematon ”gee ylös-spinnupuomi pois-jiippi-spinnu alas” -operaatio (kait tällä joku nimikin on?) sujui sutjakkaasti ja S-Tronic ja Xelina jäivät kääntömerkille ihmettelemään, että mihin se Low livahti. Seilasimme maaliin toisena ja aikaero takana tuleviin riitti toiseen tilaan myös tasoitusten jälkeen. Ihan kiva eka veto huonon startin jälkeen.

Toisessa startissa ajelimme FinnFUNin perässä viivalle ja Finkkarin tappaessa aikaa viivaslöörailulla jäi Lowille sopivasti tilaa startata suhteellisen vapaissa. Rikinsä korjannut Nauti n’ Nolla heilui hetken yläpuolella, mutta vendasi pois Lown kirnutessa korkeutta. Rytkimme FinnFUNin perässä ylämerkille ja ihastelimme fokkaveneen nousukulmia. Ehkä vielä joskus mekin ajelemme virolaisten virkaveljien ja muiden mittalukuoptimiseeraajien tapaan fokalla.

Alamäki sujui tasatahtiin FinnFUNin kanssa kimpassa, muttaa viimeisessä ylämäessä saimme pidettyä senverran reippaampaa vauhtia, että ehdimme ylämerkin levittäjälle ennen FUNia. Tyylikkään levittäjätyöskentelyn seurauksena olimme edelleen johdossa viimeisessä alamäessä ja läpsimme ylävitosia lähestyvän paukun johdosta.

Tätä blogia aikaisemminkin seurannut lukija luultavasti aavistaa jutun tulevan juonen. Ajoimme styyralla alamerkille ja otimme sisäpaikan paaralla ajaneelta FinnFUNilta. Gee ylös, puomi pois, jiippi ja spinnu alas. Ajoituksessa oli vaan senverran löysää, että pallokkaan laskuvaiheessa nokka osoitti jo tukevasti tuuleen ja yksin keulakannella taistellut Kynde ei saanut tarpeeksi nopeasti revittyä spinnua keulaluukkuun. Spinnu levähti solasta takaoikealle ja katastrofin varmistamiseksi  pinnamies vielä ajoi hetkellisesti  liian ylös, jolloin vauhti tössäsi kuin seinään. FinnFUN kiitti ja kuittasi tyylipuhtaasti alakautta ohi ja kiiruhti maaliin ennen Lowia. Taas vitutti. Jälkikäteen selvisi, että tokana maalissa riitti toiseen tilaan myös tasoitusten jälkeen. Silti vituttaa.

Kolmanteen lähtöön tuuli oli noussut aavistuksen ja keskinkertaisen lähdön jälkeen venevauhtiongelmat vaivasivat Lowia. Tai ehkä se venevauhti oli ihan kohdillaan, mutta nousukulmissa oli toivomisen varaa. Ensimmäinen alamäki ja toinen ylämäki eivät tuoneet tilanteeseen toivottua parannusta ja viimeisessä alamäessä lähdimme jälleen hakemaan styyran paikkaa alamerkillä. Lähestyminen sujui sutjakkaasti, mutta siinä vaiheessa kun spinnupuomi piti poistaa, seisoi keulamies hölmistyneen näköisenä joku narunpätkä kädessään. Spinnupuomin leukojen aukaisunaru, sellainen ohut lanka, oli napsahtanut poikki ja puomi oli tukevasti skuutissa kiinni ja spinnu takaoikealla jarruvarjona alapömpelin kierron jälkeen. Jälleen kerran Low pysähtyi kuin paikallispoliisin liikenneratsiaan ja veneitä lappasi kiihtyvänä virtana oikealta ja vasemmalta ohi. Pienen älämölön saattelemana laskimme spinnun puomeineen sitlooraan ja vedimme geen jonkinnäköiseen trimmiin. Nilkutimme tokapökänä maaliin ja tasoitetuissa tuloksissa olimme totaalipökä. Lopputulosten kannalta olisi ollut ihan sama, vaikka viimeinen lähtö olisi jäänyt kokonaan väliin.

Lopputuloksena kisaviikonlopusta oli kolmas tila, mikä on ihan tyydyttävä ottaen huomioon huonosti alkaneen saaristokisan ja ratapäivän viimeisen lähdön.

ORCi-Rankingsarja on nyt sitten käännelty ja väännelty loppuun ja talven aikana on fundeerattava, miten veneen saa kulkemaan rivakammin. Kyl tää täst!

Gulf of Finland Race oli loistavasti järjestetty tapahtuma ja sunnuntain lyhytratakisat olivat parasta herkkua aikoihin. Tulemme näihin kinkereihin ehdottomasti ensivuonna uudestaan!

Tulokset