HTR 2014 – Sumeaa

(c) M. Niska
(c) M. Niska

Tulokset: Tulokset

Huolimatta tarkoista ja seikkaperäisistä muistiinpanoista jäivät vuotuisen Helsingin ja Tallinnan välillä kisattavan purjehdustapahtuman perinpohjaiset syyt kovin epäselviksi. Kovin sumeaksi.

Siis ne syyt tahmeaan etenemään.

Ne perinpohjaiset syyt huonomman puolikkaan sijoitukseen.

Tietääkö kukaan?

Valmistelut erityisen viehättävään avomerikisaan olivat tutun perusteelliset. Vene täytettiin tarvittavalla määrällä saunaoluita ja purjehtijoita. Sääennusteita vilkaisimme ohimennen ja totesimme, että hiukan vesilinjakisalta haiskahtaa. Keskituuli puhkui 6-9 metrin voimalla jostain luoteesta ja surkeimmassa tapauksessa radasta selviytyisi lähes vendatta. Vendattomat kisat ovat kamalan tylsiä ja ne pitäisi lailla tai ainakin kilpapurjehdussäännöillä kiertää.

Viimetipassa veneelle ehtineet Sampo, Juha, Martti, pikku-Mikko ja Patologi miehittivät veneen työpisteet satunnaisessa järjestyksessä ja lyhyen, mutta kiivasluonteisen konemarssin jälkeen, saavuimme kisan lähtöalueelle Rysäkarin länsipuolelle. Kaikki oli hyvin vielä tässä vaiheessa.

Lähtölinja oli pitkä ja vino ja venepää näytti ainoalta oikealta paikalta startata. Hyvissä ajoin olimme kuuntelemassa lautakuntaveneen piipitystä, mutta kisakiimassa missasimme vitosen töräyksen ja veneen viiden minuutin lähtöajastin näpsäistiin päälle vasta neljän minuutin kohdilla. Kyllähän se P-lippu prepatoryn merkiksi starttipaattiin ilmestyi, mutta kukaan lowilaisista, huolimatta vuosikymmenien purjehduskokomuksesta, ei edelleenkään tunnista niitä lippuja. Surffailimme onnesta piukeana starttihetkellä toivottaman kaukana lähtöviivasta ja yksi huonoimmista starteista vuosikausiin oli tosiasia. Olimme viivalla tasan minuutin myöhässä, joten ainakin Lowille osalta ei ollut vaaraa aikarangaistuksista ja semmoisista. Äänimerkeistä päätellen muutama vene taisi varastaa.

Ensimmäinen pätkä eteläkääntömerkille sujui huonoa starttia päivitellessä, mutta pallokastarvikkeet löysivät paikkansa ja yllättäen olimme muutaman veneen ruuhkassa spinnunnostohoodeilla. Edessä häiriköi myös virolainen First 34.7 ”Jazz”, joka kansojenvälisen yhteistyön nimissä viivyteli spinnunnostossaan niin kauan, että Low ehti internationaalia hoilaten kilpapurjehtia vetävällä pallokkaallaan ohi. Läpsimme ylävitosia hyvin alkaneen OD-kisailun kunniaksi.

Koirakarin kääntikselle saavuimme keskijoukon tiiviissä ryppäässä. Muutama vene huuteli merkkitilaa ja taktikko-Sammon vastalauseista huolimatta päätimme jättää oven raolleen. Onnettoman manööverin seurauksena Low oli alin vene kääntyessämme kohti Kasuunin legiä. Asialla oli vaikutusta venenopeuteen ja jouduimme kelaamaan vauhtia turhan alhaalta päästäksemme eroon jättötuulista.

(c) M. Niska - Pakollinen pärskekuva
(c) M. Niska – Pakollinen pärskekuva

Matka Kasuunille noudatteli B-luokan pornoelokuvan käsikirjoitusta: sisään, ulos, sisään, ulos…puuskainen tuuli vaati todella aktiivista ison käsittelyä ja isopurjevastaavan hauislihaksen ympärysmitta kasvoi legilla arviolta kolmisen senttiä. Matka Kasuunille oli noin yleisilmeeltään aika tylsä. Pitsataksi S-Tronic ja Nautin’nolla olivat näköetäisyydellä edessä, mutta sivutuulessa,  satakunta kiloa vajaalla laitamassalla, ei Low kulkenut tarpeeksi liukkaasti. Ensimmäiset veneet (FinnFUN?) ottivat jo reivejä isoon, mutta pääasiassa fliitti lepatutteli takapurjeitaan.

Kassulta kurssi kääntyi vastaiseksi ja pääsimme vihdoinkin nykimään kryssitrimmejä kohdilleen. Kirnusimme ORC2-luokan Jasmiinasta yläkautta ohi ja lähdimme tavoittelemaan Nau’tinollaa. Pienimuotoisen nostatuksen jälkeen tuulipuolen ohituskaista aukeni ja syöksyimme samoin tein seuraavaan nostatuskisaan Pitsataksia vastaan. Ei olisi kannattanut, sillä tuuli kääntyi niin, että purjeita sai löysäillä tosissaan rumppalinjaa ajettaessa. Pitsannostatuksen aikana Nautin’olla kuittasi alakautta ohi ja pyyhälsi Tallinnan matalalle ennen Lowia.

(c) M. Niska - Tallinnan matala lähestyy ja Lown keulaosasto on asettanut spinnupuomin paikoilleen
(c) M. Niska – Tallinnan matala lähestyy ja Lown keulaosasto on asettanut spinnupuomin paikoilleen

Tallinnan retrohenkisen majakan kupeessa kaivoimme veneen spinnukasvattamosta uutukaisen S1.5-tyyppisen spinnun. Mustavalkoinen lärpäke näytti ihan hienolta päälle vyöryvän ukkosrintaman kehystämällä taivaalla. Tehopuoli jäi arvoitukseksi, sillä pätkä Nygrundille meni S-Tronicia ja Nauti’nollaa väistellen ja yösäännön rajoja hipoen. Lopputuloksena kiivaasta kilvanajosta kaikki kolme venettä olivat samassa kasassa Nygrundin viittamerkillä. Joku tunnistamaton vene (Ilmarinen?) keikkui vielä muutaman veneenmitan edessä.

Nygrundilla kiskoimme Lowiin jälleen kryssiasetukset ja lähdimme pimeässä yössä kohti etelää. Osan matkaa vauhti oli hyvänlaista tasaisessa vedessä. Eipä sitä riemua kauan kestänyt Suursaaressa ensimmäisen kerran pettäneen outhaulin räjähtäessä toistamiseen rujoksi. Tilanteen selvittelyssa tuhraantui niin kauan aikaa, että S-Tronic ja Nauti’nolla kuittasivat ohi. Reivistä väkerretty ad hoc -outhaul osoittautui toimivaksi ja trimmien ollessa jälleen kohdillaan teimme nyt jotain tehdäksemme tikin länteen. Manööveri osoittautui jälkipuinneissa ihan hyväksi ratkaisuksi, sillä kaikki Nygrundilta etelään ajaneet veneet hävisivät ihan reilusti matka-ajassa. Luokan voittaja Ilmarinen tikkasi ilmeisesti heti Nygrundilla ja samoin taisi tehdä virolainen Jazz, sillä emme missään vaiheessa huomanneet Jazzin ajaneen Lowin ohitse.  Nää on nyt taas näitä, mistä tuommoisenkaan taktiikkaoivalluksen olisi etukäteen arvannut.

(c) H. Kujari
(c) H. Kujari – Tunnelmia Tallinnan lahdelta

Ukkosrintama pyyhkäisi Nygrundin kiepauksen aikana rata-alueen poikki, mutta Lowiin saakka riitti ainoastaan muutama sadepisara ja tyyntyvä tuuli. Parilla shiftitikillä olimme Aegnan länsipoijulla ja loppumatka maaliin oli sivutuulisudittelua tyyntyvässä yössä. Muutama vene näkyi edessä ja pari takana, mutta yleensä lahden kansoittavat LYS-luokan veneet puuttuivat näyttämöltä.

Maalissa Low oli kello 1:32 perusvarman purjehduksen jälkeen. Olisihan tuo matka voinut paremminkin mennä, mutta en nyt ihan heti keksi mitään suuria mokia. Kait se lopputulos sitten muodostuu niistä pienistä mokista?

2 kommenttia artikkeliin ”HTR 2014 – Sumeaa

  1. Neljäs vene siellä Nygrundilla oli tosiaan Ilmarinen. Käsittämättömän puolen tunnin kaulan vetäisivät sillä yhdellä manööverillä…
    Katselin tuota tuloslaskentaa vähän tarkemmin (Blue Cafen tulos kun oli laskettu väärillä luvuilla), ja kas kummaa, myös LOW:n tulos on laskettu vanhan mittakirjanne tasoituksilla! Järjestäjät kun eivät ole vaivautuneet alunperin ilmoitettuja lukuja tarkistamaan.
    Tulosluetteloon tuolla ei taida olla merkitystä, sen verran vähän voimassa oleva mittakirjanne eroaa vanhasta. Ja kaula tuloksissa teistä seuraavaan (X2) on aika iso.

    1. On se pirun kumma, miten ne kärkiveneet aina löytävät oikeat shiftit ja kääntyvät oikeassa paikassa!

Kommentointi on suljettu.