Suursaari Race 2014 – Kansanjuhla

 

(c) Kynde
(c) Kynde

Tulokset

Kuvia, Hansen

Kuvia, Rostedt

Kuvia, Korteniemi

 

Tiivistelmä kisan tapahtumista niin kuin ne Lown kannella muistiin laitettiin:

Tasoituspurjehduksen suuri keväinen herätysjuhla, Suursaari Race, kokosi jälleen satamäärin venekuntia kuulemaan mittalukujen ilosanomaa ja excel-purjehduksen ylistystä. Hurmioituneet purjeveneilijät kansoittivat Suomenlahden lännestä itään ja sadat purret uhmasivat Suursaaren haastavia vesiä. Suursaari Race on todellakin jokaisen kölivenepurjehtijan juhannus, joulu, helatorstai ja vappu.

Kisan ehdottomasti kovatasoisin luokka oli tälläkin kertaa ORC 3, johon oli ilmoittautunut kaikkiaan 8 tiimiä kilvoittelemaan Suomenlahden herruudesta, kuolemattomasta maineesta ja uusista t-paidoista. Luokan ehdottomia ennakkosuosikkeja olivat Lown ohella ne seitsemän muuta tiimiä, sillä ORC 3 -luokassa ei todellakaan ole yhtään heittopussia tai retkiveneilijää pujottelukeppinä. Jokainen pykälä tuloslistoilla on armottoman kovan työn ja yön takana, eikä irtopisteitä jaeta ilmaiseksi. Eikä edes rahalla, tosin rahallahan sitä lisävauhtia tasoituspurjehduksessa saa.

”Jos sä haluut pärjätä, sä pärjäät!”

-tuntematon tamperelainen purjehtija

Lähtöpäivän valmistelut sujuivat kuuden saarikierroksen tuomalla varmuudella. Veneen lokerikot täytettiin lihasementillä (eli ns. spämmillä) ja vehnäleivällä. Palanpainikkeeksi ja ballastiksi veneeseen kiikutettiin satakunta saunaolutta. Lopuksi veneen työpisteisiin sijoitettiin parhaat käytettävissä olevat resurssit Lown ehtymättömästä työvoimareservistä.

”Miks meillä ei ole koskaan chateaubriandia? Alkaa spämmi tökkiä!”

-tuntematon First 31.7 -purjehtija

Kiivaan ja informatiivisen kipparikokouksen jälkeen siirryimme satojen muiden pursien seurassa lähtöalueelle kellumaan. Yleissäätila oli kevyt ja raihnainen tuuli pyöri lähtöhetkellä etelän ja lounaan välillä. Kovatasoisin lähtöryhmä, ORC3, lähti kolmantena, mikä tuntui jo numerologialta ja enteeltä. Ensimmäisenä töötättiin matkaan LYS 3 -rypäs ja ennen ORC 3 -luokkaa oli vielä vuorossa First 31.7 OD -luokka. Ensimmäisten lähtöjen aikana Haukilahdelle vyöryi tiheä sumurintama. Näky oli kuin B-luokan elokuvasta, ainoastaan Lentävä Hollantilainen puuttui lavasteista. Ainoa oikea taktiikka oli pysyä lautakuntaveneen lähettyvillä, sillä maaliviivan löytyminen merisavun seasta tuntui haasteelliselta. Sumurintama oli onneksi ohimenevää sorttia ja ennen Kärmisten nakkiportteja näkyvyys palautui normaaliksi.

(c) Kynde
(c) Kynde

Lown startti oli keskitasoa. Väijyimme venepään häröilyalueella sopivaa väliä ja minuutin töötin kohdilla Suomen ainoa yksikätinen purjehdustaktikko Sampo komensi lähtökiihdytyksen aloitettavaksi. Osuimme viivalle hieman aikaisin ja hetken viivaslöörailun jälkeen keulassa tähystänyt Kynde viittoili kulkulinjan kohti itää.

Lähtökiihdytys oli vaisu. Onneton tuuli teki elämästä vaikean. Geen hyvinvoinnista huolehtineiden Singon ja Juhan lisämurheena oli löysän tuulen lisäksi ohjastajan löysä ja päämäärätön kommentointi.

”Sentti skuutista sisään. Eiku siis ulos…siis sitä skuuttipistettä sisään. Siis taaksepäin. Siis siistä vihreästä narusta. Nyt lisää tehoa geestä. Iso trimmiin. Nyt vittu se iso trimmiin. Lisää tvistiä. Hekki auki. Eiku kiki. Eiku siis se vitun naru siinä keskellä, emmä nyt muista mikä sen nimi on.”

-tuntematon kippari

Tuulta ei kauaa riittänyt. Edellä startanneet pikku-Firstit seisoivat tikku tukevasti pystyssä Ådholmenin rantavedessa, joten Näsijärven vastaavissa olosuhteissa kouliintunut Keisari komensi Lown pohjoislaitaan tuulia hakemaan. Samoilla vesillä seilasi amiraali Finellin komentama FinnFUN, mutta poistuivat Keisarin tullessa paikalle. Komentoketju nääs olla pitää.

Pohjoislaita oli sitten ihan yhtä huono kuin muutkin laidat ja matka Melkille oli jatkuvaa reikien ja muiden veneiden väistelyä. Jäimme parin pikku-Firstin pakkeihin jumiin ja venevauhdin ollessa riittämätön minkäänlaisiin taktisiin vimpautuksiin, kelluimme firstilauman keskellä kohti Melkin kääntöpoijua. X-332 Nauti’nolla tyylitteli aivan Melkin rantakaislikkoa lipoen ja muut veneet jossain muualla. Vanhat IOR-tykki Minnamari liikkui kevyessä hyvin. Itseasiassa tuntui, että kaikki muut liikkuivat paremmin kuin Low. Kippari oli jo tässä vaiheessa ripustamassa hanskoja knaapiin, mutta  Juha ja Sinko ilmoittivat jälleen ykskantaan, että pataan tulee jos hylsy otetaan. Jatkoimme taivallusta rennossa ilmapiirissä.

Vaihdettuame taktikko-Sampon ratin taakse istumaan alkoi tapahtua. Vene liikkui paremmin ja pääsimme legille kohti Katajaluotoa. Ilmeisesti kannattaa pitää veneessä mukana erikseen kevyen kelin trattimiehiä. Erikoistuminen on päivän sana sano. Noh, taisi se tuulikin nousta aavistuksen.

(c) Kynde
(c) Kynde

Seuraavien lähtöryhmien veneet olivat jo tässä vaiheessa ajaneet Lown kiinni, mutta onneksi lähtivät kohti Kasuunia pois tuulen tieltä häiriköimästä. Tilanteen rauhoituttua ja veneen liikkuessa lähes kuuden solmun vauhteja tasaisessa vedessä pidimme ensimmäisen tilannekatsauksen. Katsaus oli lyhyt ja karu; sijoituksemme oli pökä. Sihautimme evästölkit auki.

Matkalla Hramtsowin tutkamerkille tuuli kääntyi hiukan lounaaseen ja spinnukulmat alkoivat houkuttelevasti kutsua. Lown yläpuolella seilannut Pizzataksi Audi oli jo nostanut nylonit ylös ja esimerkin innoittamina Kynde ja Juha tekivät samanmoisen pallokasoperaation Lowlle. Operaatio epäonnistui, sillä kulmat olivat liian tiukat ja vauhti tippui. Vaihdoimme takaisin kalvoihin.

”Olisko niillä uuni kuumana? Tilataaks pepperoonit?”

-tuntematon X-purjehtija

Hramtsowin tutkamerkillä kulmat aukenivat tarpeeksi spinnulle ja vauhtikin koheni lisäpurjeneliöiden myötä. Tyylittelimme Minnamarista alakautta ohi, ja muidenkin edellä menneiden perät tuntuivat suurenevan. Audi ajeli pohjoisemmaksi, mutta me valitsimme tutuksi tulleen eteläisen reitin. Vuonna 2012 samantapaisissa olosuhteissa ajoimme saman reitin huonolla menestyksellä, mutta tässä iässä lähimuisti ja eturauhanen ovat niin huonossa kunnossa, että samoja erheitä tulee toisteltua. Lauantaina aamupäivällä totesimme miehusta keltaisena, että etelä ei edelleenkään vedä.

”Firstin perästä onnistuu kuseminen ilman kurpisaalia!”

-tuntematon Siesta-purjehtija

Kalbodagrundin lähestyessä lähestyi tuulikin nollaa. Jollei muuta hyötyä tästä kisasta ollut, niin ainakin se, että nyt tiedämme veneen tuskarajan. Tuulen tippuessa alle 4 solmun tippuu venevauhtikin suorastaan dramaattisesti. Yli neljän solmun puhureissa ei ole mitään hätää.

Aamuyöstä iski pläkä vaivalloisesti etenevän kisafliitin kimppuun kaikella voimallaan. Veneiden keulakuohut sammuivat ja mastot nousivat pystyyn. Yksi hitaimmista etenijöistä oli Low, joka pyöri ajoittain paikoillaan keulan osoittaessa välillä Viroon ja välillä Forssaan. Hramtsowilla  ohitettu Minnamari ajeli trikolori-spinnullaan valtavaa vauhtia Lown ohi. Elysia ajeli genaakkerillaan ohi. Nautinnolla oli Lown edellä. Lauma pikku-Firstejä nöyryytti isosiskoaan. Luokan kärkiveneet olivat ties missä. Pikku-lyssin veneet ajelivat jonossa Lown ohi.

Lown tangossa velttona roikkunut spinnu näytti lähinnä käytetyltä preservatiivilta. Yhtä tehokaskin oli.

Kalbiksella hylje tuli ihmettelemään Lowsta kuulunutta itkua ja kiroilua. Katseli hetken nappisilmillään, ja halveksivasti tuhahtaen katosi jälleen aaltoihin. Sinko yritti viritellä puoshaasta harppuunaa, mutta hyljettä emme enää saaneet maaniteltua heittoetäisyydelle. Olisi ollut tervetullutta vaihtelua sikanaudalle.

”Ei kettä kiinnostais ostaa vähänkäytettyy ja väärinymmärrettyy Firstii?

-tuntematon kippari

Aamuaurinko käynnisti jälleen tuulikoneen ja hiljalleen Lowkin aloitti taipaleensa kohti Kotkan porttia. Muodoton spinnu vaati toimiakseen hurjia leikkauskulmia ja taisimme olla aikalailla eteläisin vene. Jiipillä pohjoiseen korjasimme tilannetta ja Kotkan majakalle saavuimme myöhään. Todella myöhään. Joskus iltapäivällä.

Raportointi oli haasteellista toppiin pultatun race-mallisen VHF-antennin kieltäydyttyä yhteistyöstä. Onneksi veneen pilssistä löytynyt vara-antenni toimi, eikä sijarangaistuksia rapsahtanut radiohiljaisuudesta. Aina noiden antennien kanssa on ongelmia.

Suursaaren häämöttäessä horisontissa piiloutui aurinko sadepilvien taakse. Vallitsevalla länsituulella noudatimme vanhaa, hyväksi koettua sääntöä ajaa lähellä itärantaa. Sääntö toimi tälläkin kertaa ja kiukkuiset puuskat piiskasivat spinnulla edennyttä Firstiä mukavaan vauhtiin.

(c) Kynde
(c) Kynde

Suursaari näytti hienolta matalalla nuokkuvien pilvien reunustaessa korkealle kohoavia kallioita. Hieno saari. Vehreä saari. Valitettavasti venäläinen saari.

Eteläkärjen lähestyessä survoimme spinnun keulapiikkiin ja valmistelimme maltillista kierrosta niin, että pääsisimme mahdollisimman kauas länsirannan jyrkänteestä ja rannan irroittamasta tuulesta. Luokan muista veneistä ei ollut havaintoja, ainoastaan Nautinnollan perän erotimme turhan kaukana edessä. Onneksi perä lähestyi tasaisesti ja viimein hiukan ennen Kotkan porttia saavutimme Naukkarin. Ilmeisesti yletön trimmaaminen oli liikaa outhaulille, sillä puomiliesman säätönaru napsahti poikki jossain puomin sisällä. Eihän se korjaus lennossa onnistunut, joten Kynde ja Sinko virittelivät reivistä ad hoc -outhaulin. Viritelmä toimi tyydyttävästi, tosin ihan piukeaksi alaliesmaa ei saanut kiskottua. Asialla oli kyllä vaikutusta peräsinpaineeseen paluumatkan reipastuulisimmilla kryssipätkillä.

Kotkan portin raportointipisteellä olimme edelleen kaukana kärjessä, mutta edessä odottava vastatuulipätkä piristi mieltä ja veneessä käytettyä kieltä. Kryssit on kivoja!

Jätimme mustan pyyttonin etustaagiin ja kireäksi juntatulla rikillä maustettuna kombinaatio toimi hyvin. Tuuli puhalteli puuskissa lähemmäs kymmentä metriä, mutta sopivasti tuuleen nostamalla kallistus pysyi asian vaatimissa aisoissa. Venevauhti ja korkeus olivat Raymarinen epäkuranttien mittareiden mukaan hyviä. Persetuntuma kertoi samaa ja Lown Suursaarimiehistö jaksoi haikata kiitettävästi. Ainoastaan pinnamies onnistui tötöilemään parin vahinkovendan verran, mutta tilanne rauhoittui organisaatiomuutoksella.

Vedimme pitkän tikin etelään jonnekin rumppiksen ja Viron puoliväliin. Tuuli oli todella stabiili, ainakin kompassin mukaan, joten ylimääräisiin käännöksiin ei ollut tarvetta. Kalbiksen ja auringonlaskun lähestyessä tuulikin himmasi ja kääntyi etelään niin, että Kalbodagrundin pömpelin ohitimme lähes sivutuulessa. Ainoina seuralaisina olivat tunnistamattomat Arcona 340 ja X-34. Molemmat veneet lähtivät kohti Kasuunia ja Low oli jälleen ihan yksin taivaltamassa kohti Hramtsowin tutkamerkkiä. Tasoittuvassa vedessä vauhdit olivat kohdillaan ja ainoa ihmeteltävä asia oli spinnunnoston ajankohta.

Tuuli jatkoi kääntymistään ja viimein viitisen mailia ennen Hramtsowia nostimme pallokkaan vauhtia tuomaan.

Hramtsowilla kiikaroimme kohti Melkkiä ja näimme luokan kärkiveneet FinnFUNin ja Ilmarisen. Liian kaukana olivat, sillä pärjätäksemme tasoituksissa veneiden olisi pitänyt olla samanmoisen matkan takana. Muita veneitä ei sitten näkynytkään, mitä nyt muutama ison luokan vene paluumatkalla Kasuunilta tai Tallinnan matalalta.

Haukilahdella tuuli lopahti jälleen kerran ja purjeet saivat kisan viimeisen voitelun sadekuuron pyyhkiessä maalialuetta. Viimein yli 34 tunnin purjehduksen jälkeen Low kihnutti maaliin.

Hyvä kisa. Oikein hyvä kisa.

Huonoa olivat kevyttuuliset pätkät, eritoten ne, missä edettiin spinnulla. Nykyinen pallokas ei jostain syystä toimi kevyellä kelillä, vaan vaatii tuekseen reipasta tuulta ja ronskimmanpuoleisia kulmia.

Tuuliset kryssipätkät kulkivat ihan kohtuullisesti, mutta onhan niissäkin aina parannettavaa. Parannettavaa on myös taktiikassa ja semmoisissa jutuissa, mutta eiköhän ne kuntoon saada ennen vuoden 2015 EM-kisoja.

Seuraavaksi sitten Tallinnaan ja Bowille haastamaan virolaiset First 34.7 -tiimit. Myös kovat suomalaiset venekunnat ovat mukana, joten elokuussa on tiedossa hyvää kivaa kisaa.

Lopuksi seli-seli -tyyppinen taulukko siitä, missä ne erot syntyivät. Taulukossa ovat eri legien purjehditut ajat. Ajat perustuvat raportoituihin aikoihin, paitsi tietysti maaliaika, joten lukujen tarkkuus on suoraan verrannollinen venekunnan jurritilaan.

Start-Portti    (61,7M) Portti-Portti (31,9M) Portti-Maali (61,7M)
Minnamari Antilla-36 17:39:00 4:46:00 12:55:54
Ilmarinen Dufour 34 17:16:00 4:31:00 12:41:26
Tiare MP 34 17:42:00 4:47:00 13:34:32
FinnFun FG 331 17:07:00 4:29:00 12:23:07
Nauti n’ Nolla X-332 17:33:00 4:34:00 13:09:33
S-tronic Salona34 R 17:20:00
4:59:00
12:53:42
LOW First 34.7 17:40:00 4:29:00 12:31:01
Elysia Elan 310 2.15 17:45:00 4:35:00 13:02:45

 

..

 

3 kommenttia artikkeliin ”Suursaari Race 2014 – Kansanjuhla

  1. Heh, tekin lilluitte pläkässä. Viima yritti välttää pläkät purjehtimalla LYSissä, ei auttanut. Tämä ei kuitenkaan ollut yhtä tylsää kuin muutaman vuoden takainen maalisuorapläkä, jossa lilluttiin yli 4h Melkiltä maaliin.

    1. Tulkaa nyt vaan kiltisti takaisin Orkkiin! Loppukaudesta on niin hienoja ORC-kisoja tiedossa, ettei niitä kannatta missata. On Bowia ja Race Weekendiä ja semmoisia….

  2. On käynyt mielessä, mutta kun HTR ja BOW jäävät väliin, tuntuu hölmöltä taas maksaa uudesta todistuksesta periaatteessa vain Race Weekendiä varten, etenkin kun pitäisi jättää vanha G1 pois siitä (ja siksi ei pelkkä uusinta riitä) . Ensi vuonna sitten. Vai pitäisikö sittenkin?

Kommentointi on suljettu.