Karvalakkikisa – Himo

kar1

Vaikka himo on yksi seitsemästä kuolemansynnistä, on se perustavanlaatuinen voimavara, joka saa kansakunnat lisääntymään, kukoistamaan ja tuhoutumaan. Himo ohjaa vahvasti yksilön toimintaa ja kertautuessaan ryhmätasolle saa se aikaan irrationaalisia ilmenemismuotoja.  Himosta Rooma syntyi ja himoon Rooma kukistui tapasi lyseon historianopettajani todeta joskus ennen sotia. Nähdäkseni oli oikeassa.

Viinanhimo se vasta voimallinen tunnetila onkin. Todistuksena väittämästä esitän referaatin lowilaisten poukkoilusta pitkin venettä armottoman ja polttavan viinanhimon kourissa. Miehistön toiminta kauden viimeisessä purjehduskilpailussa oli kauttaaltaan päämäärätietoista ja tehokasta. Esimerkkinä voisin mainita, että ensimmäisen kerran ikinä osa kisamiehistöstö tuijotteli jopa kompassia shiftien toivossa. Päättelin poikkeuksellisen tehokkuuden liittyvän Nauti’n’nollan kanssa lyötyyn ns. viinavetoon. Siis siihen, että paremmin kisassa sijoittuva venekunta pääsee kostuttamaan kitarisojaan karibialaisella rommilla.

karvis_rata

Raamit kauden 2013 Karvalakkikisalle olivat mainiot. Kevyt tuuli puhalteli lännestä ja suursäätila oli hieno pilvettömine taivaineen. Harvoin näin hienoista päivistä lokakuussa nautitaan, ja jos ilmastonmuutoksella on jotain tekemistä asian kanssa, niin tervetuloa vaan muutos. Lupaan jatkossakin pitää autoni tyhjäkäynnillä Larun ostarin parkkipaikalla.

Kisaavat veneet oli jaettu kolmeen lähtöryhmään ja LOW oli siinä keskimmäisessä ryhmässä yhtenä lys-luvultaan suurimpana. Kaikkiaan paatteja keskikastissa oli kymmenen, mikä takasi laadukkaan kisan. Enemmänkin olisi tosin mahtunut, mutta yllättävän hyvin Karvalakki kerää vuodesta toiseen lähiseudun kisaintoilijoita starttiviivalle. Tällä kertaa pääkaupunkikeskeisen kisan piristäjäksi oli saapunut vieraita Kotkasta saakka, ilmeisesti uppotiukan ProSailor LYS-rankingin innoittamina.

Tasan kello 10:30 pienin luokka starttasi matkaan. Kopukan korvaava vene liputteli C-rataa, joka kiertelee itä-länsi -suunnassa Pänttärin ja Malmikarin suunnilla. Tuulta oli kisanäyttämöllä riittävästi ja viimevuoden pläkäkisan toisinnolta vältyttiin. Tosin ihan kaikki pikkuluokkalaiset eivät olleet järin innostuneita matkaanlähdöstä, sillä eräs FE-83 (Subbota?) pyöri starttiviivan väärällä puolella vielä viitisen minuuttia paukun jälkeen. Pikkuluokan tiellä pyörimme mekin, joten pahoitteluni näin jälkikäteen, jos jonkun veneen tuulia häiritsimme. Hakkaava jano vei kipparin tilannetajun mennessään.

Kello 10:45 lähti haulikuuro ilmaan väliluokan lähdön merkiksi. Venepää tuntui olevan ylen suosittu ja tila loppui senverran kesken, että Nautinnolla jäi lähtöalueelle pyörimään. Dehler 34 ”Casper” otti nappistartin lippupäästä ja Low lätkytteli matkaan heti siitä alapuolelta. Odottelimme hetken Nautinnollaa, mutta sosiaalinen paine pakotti jatkamaan matkaa, joten jätimme julmasti Nauti’ n ’nollan yksikseen. Tikkasimme Casperin takaa paaralle ja ajelimme pitkän tikin Vattusaaren rantaan. Venda styyralle oli oikea-aikainen ja pääsimme vaikeuksitta vastatuulimerkille. Päinvastaiset vendat tehnyt Casper survoi samaan kasaan, joten otimme suosiolla paikan ulkokaarteesta.

Kääntömerkillä heijasimme rajusti teipatun toppispinnun mastoon. Casper kiroili oman nostonsa kanssa niin kauan, että pääsimme tuulen puolelta ohi ja ainoan kerran koko kisassa Casper tuijotteli Lowin periä. Tilanne normalisoitui nopeasti ja Casper meni menojaan. ORCin mukaan First 34.7 ei pärjää Dehlerille (GPH 628,5 vs. 646) missään tuulessa eikä millään suunnilla, joten emme hirveästi hermostuneet Casperin vauhdista.

Spinnuttelu ensimmäiselle Trutkobbenin ratamerkille oli hiukan haastavaa. Lown löysäksi revitty toppispinnu ei kauhean tiukkoja kulmia suvaitse, joten pientä läpätystä oli toisinaan ilmassa. Casper tähtäili Pihlajiston itäpuolelle ja me tavoistamme poiketen länsipuolelle. Plotterin mukaan Pihlajiston länsireunalla on riittävästi valkoista vettä ja köli vahvisti plotterin väittämän. Suurin osa pienestä luokasta ajeli samalta puolelta ja perässä tulleet väliluokan veneet seurailivat myös Lowia. Pihlajiston kohdilla oli tuulessa jotain reikiä ja oli aika hilkulla, etteivät Nautinnolla, Inferno 31 ”Donna” ja X-99 ”Merenhuiske” (joka on kuulemma myytävänä) ajaneet ohi. Pihlajiston takaa ilmestynyt Casper ajeli paremmilla tuulikulmilla karkuun. Keskityimme kakkostilan puolustamiseen.

Trutkobbenin lähestyessä kipparin pelkotilat lisääntyivät ja viimevuotisesta oppineena kiersimme saaren todella maltillisesti. Spinnu tipahti alas hiukan liian aikaisin, joten muutaman veneenmitan annoimme hyviä takaa-ajajille. Merenhuiske ajeli todella läheltä Trutkobbenia ja hetken olimme aivan varmoja, että jälleen pitää keskeyttää meripelastajien grillijuhlat. Kolinoita ei kuitenkaan kuulunut.

trutkobben

Kryssipätkä Rysäkarin eteläviitalle oli jälleen kerran ah niin tuskaisa. Vene kulki hitaasti alas, vaikka trimminaruja nyki itse Näsijärven keisari Jussi. Mastoa oli ennen kisaa väännelty uuteen muottiin, mutta vaikutus venevauhtiin oli vähänlainen. Ehkä nyt hiukan paremmin kulki kuin aikaisemmin, mutta paljon on vielä tehtävää. Sellainen oivallus kisan kryssipätkillä kuitenkin syntyi, että kikillä saa ison puomin taipumaan melkoisesti ja näin isopurjeen istumaan alaosastaan nätimmin. Vauhtikin kohentuu hieman kikin kiskomisella. Aikaisemmin ei olla näillä keleillä kikiin koskettu, mutta näköjään kaikesta tutusta ja turvallisesta on luovuttava. Casper kasvatti pienellä vastatuuliosuudella johtoaan ja takaa tullut Merenhuiske otti Lowin lähes kiinni. Donna hävisi hyvän alkulenssipätkän jälkeen mystisesti jonnekin ja Nautinnolla oli edelleen liian lähellä.

Rysiksen kepillä nostimme jälleen spinnun ja aloitimme pitkän taipaleen kohti Pänttäriä. Otimme yhden tikin kohti etelää ja seuraavan jiipin jälkeen ajelimme paaralla aika lähellä rumppista. Senverran jouduimme vauhdinnälkäisinä leikkaamaan, että jiipittä emme Pänttärille päässeet. Edessä viipottanut Casper ajoi vauhdikkaasti aika alas ja Lowia seuraillut Merenhuiske suurinpiirtein samoja kulmia kuin me. Tuuli puhalteli tasaisesti n. 4 m/s ja suuria reikiä ei purjehtijoiden kiusaksi oltu matkalle ripoteltu. Puolessa välissä Pänttärin jotosta ohitimme pikkuluokan päälössin ja pienemmistä edessä oli ainoastaan kotkalaisten ylpeys, Vital 26 ”Vitalita”.  Vartin myöhemmin startanneet suurimman luokan veneet ilmestyivät näyttämölle.

kar3

Taktisesti fliitin matka Pänttärille tuntui noudattavan pohjois-etelä -jakoa. Pienemmät veneet ajelivat pääsääntöisesti rumppiksen pohjoispuolella ja suuremmat veneet eteläpuolella. Tiedä sitten, olisiko pitänyt leikkailla vielä agressiivisemmin, mutta Pänttärille saavuimme samoissa asemissa kuin Rysäkarilla olimme lähdettäessä olleet. Pänttärin saaren kierros aiheutti jälleen migreenikohtauksen kipparille, mutta onneksi isomman luokan X-35 ”Subway” ja Finnflyer 36 ”Blue Cafe” toimivat turvaveneinä rannan ja Lowin välissä.

Pänttärin jälkeen oli vuorossa lyhyt kryssipätkä Malmikarille. Vaikka pätkä lyhyt olikin, ehti Merenhuiske huiskauttaa Lowin ohi. Hiukan ärsytti, mutta Nautinnolla oli vielä takana.

Malmikarin kepillä teimme yhden ylimääräisen korjaavan tikin ja lähdimme sudittelemaan sivutuulessa kohti Uusimatalaa. Pienoisen eron nykäissyt Merenhuiske tuli jälleen perä edellä vastaan ja laitaan barberoidun geen avustuksella yritimme nousta Huiskeen rinnalle siinä kuitenkaan onnistumatta. Uusimatalan kääntömerkin jälkeen alkoi pitkänlainen kryssipätkä Koirakarille.

Kryssivauhti oli vaihteeksi tahmeaa. Kiskoimme kaikkia löytyneitä naruja, mutta venevauhti pysyi surkean ja siedettävän välimaastossa. Muutaman shiftin ja vendan jälkeen loiskuttelimme paaralla kohti Katajaluotoa. Hiukan ennen Katajaluotoa sormi osui johonkin ja löysimme ilmeisesti ranskattaren g-pisteen. Vene suorastaan värisi menohaluista ja kulki kryssillä paremmin kuin ikinä koskaan. Purjeiden muoto nyt näytti samalta kuin aikaisemminkin ja trimminarut olivat samoissa kireyksissä kuin niin monta kertaa ennenkin. Silti vene kulki kovaa ja korkealle ja edessä kallistellut Merenhuiske lähestyi kiihtyvää vauhtia. Kummallista. Harmi vaan, että talvitauko tulee juuri nyt, sillä kevääseen mennessä kaikki opitut trimmit ovat jo unohtuneet. En kyllä edelleenkään tiedä, mitä teimme oikein siinä Katajaluodon kupeessa. Tai teimmekö edes oikein vai oliko kyseessä mittariharha. Tai peräti paikallinen sääilmiö, Northin termein ns. ”turbo sailing” -vaihe.

Hiukan ennen Katajaluodon rantakiviä vendasimme luodon itäpuoliselle laivaväylälle ja ajelimme styyralla aina Koirakarin tasoille asti.  Olosuhteet haiskahtivat hiukan progressiiviselta shiftiltä. Idässä ajaneet veneet ajoivat ylemmäs ja alempana vauhditellut Vitalita ajoi alemmas. Emme vendanneet vaan jatkoimme kohti Viroa ja Koirakarin kulmilla väijynyttä privaattipläkää.

Tuulen himmatessa tikkasimme kohti Koirista ja kelluimme hetken lähes paikoillaan. Pinnamieheltä paloi pinna, mutta kitinällä ja kiroamisella saimme veneen vauhtiin ja ohitimme Koirakarin kulmilla uskomattoman kovaa kulkeneen Vitalitan. Merenhuiske oli taas vaihteeksi pari veneenmittaa edessä. Takana ei näkynyt oikein ketään, ei ainakaan Nautinollaa.

kar2

Rysäkarin viitalla nostimme pallokkaan ja ajelimme Merenhuiskeen vieressä lyhyen lenssipätkän Trutkobbenille. Ei draamaa tai dramatiikkaa. Loppusuora olikin sitten sivutuuliluikuttelua maaliin. Puristimme Merenhuiskeesta alakautta ohi, mutta kuittasivat meidät uudelleen kiertämällä Pihlajiston länsipuolelta. Low ajeli itäpuolelta ja hetken kulmat ja tuulet olivat niin huonot, että Merenhuiske repi lopulta vajaan minuutin eron Lowiin. Casper tuli maalisuoralla vastaan ja ero muihin kisaajiin oli masentava. Hävisimme suorassa ajassa Casperille vartin, mikä näin lyhyessä kisassa on ikuisuus. Syitä eroon? No, ehkä likainen pohja ja huono kryssivauhti? Tehoton spinnu? Tai jotain.

Maalitöräyksen jälkeen toimitsijat huutelivat megafonilla Vitalista. Emme kuulleet syytä huuteluun, mutta nettitietojen perusteella kutsuivat kotkalaisia varustetarkastukseen. Vitalita ei moista komentelua sietänyt, vaan ottivat mielummin tulokseksi diskauksen.

Nautinolla ilmestyi Vattulahden suoralle turhan aikaisin ja laskeskelimme että kapteeni Morgan on menetetty. Onneksi lowilaiset ovat surkeita matematiikassa ja varma tappio vaihtui vajaan minuutin voitoksi virallisten tulosten myötä.

Loppuilta sujui rattoisasti mastonlaskussa. Senverran karibialaistunnelmissa talkooporukka ilmeisesti oli, että jälleen kerran tuhrasimme nosturilla pimeään asti. Masto on edelleen suurinpiirtein kuosissaan fikkarin valossa tarkastettuna. Toivottavasti on keväälläkin. On se vaikeaa toisinaan, mutta tukeva lauantaikänni tasoitti tunnemyrskyä.

Noniin. Kausi 2013 on nyt purjehdittu. Kivaa oli. Suurkiitokset kaikille Lowissa aikaansa viettäneille. Jatketaan tulevana suvena entistäkin vauhdikkaammissa merkeissä.

Tulos 3/10

Träkki löytyy H-vene sivuilta

2 kommenttia artikkeliin ”Karvalakkikisa – Himo

  1. Tosiaan aavistuksen eri etäisyydeltä vedettiin Trutkobben ku viime vuonna (josta kuva löytyy kyseisen karvalakin kommenteista).

Kommentointi on suljettu.