Turkisregatta – Henkinen hävikki

(c) Heikki Pulsa / Caramel
(c) Heikki Pulsa / Caramel

Kuvia turkiksesta: linkki

Kisapäivän aamu oli kalsa. Kuten kunnon kisaveneen imagoon kuuluu, on Low kevennetty lämmittimen verran ja viileä öinen pohjoistuuli piti huolen siitä, että veneen sisätilat olivat aamulla jääkaappilukemissa. Miehistön kurkkiessa aamulla kabiinin luukusta sää vaikutti noin muuten oikein hyvältä tasoituspurjehdukseen. Tuuli puhalteli koillisesta keskilukemia ja taivas oli lähes pilvetön.

Perjantainen siirtymäpäivä oli mennyt suunnitelmien mukaan. Larussa veneeseen tungettiin satakunta saunaolutta ja viitisen kiloa grillimakkaraa ja aikataulun mukaisesti keula kääntyi kohti Onaksen saaristoa. Muutamalla tikin jälkeen etsiskelimme taskulampulla oikeaa laituria ja narujen sitomisen jälkeen Sampo, Sinko ja Jace rynnivät retkisaaren grillikotaan lämmittämään ämpärillistä makkaroita. Kolmisen kiloa saimme syötyä, sitten tuli ähky ja väsy. Toikkaroimme kylmään veneeseen jo hyvissä ajoin ennen aamuruskoa. Ne laiturin vieressä kasvaneet sienetkin jätimme tällä kertaa rauhaan.

Veneen lääkekaapista ei löytynyt yhtään pervitiiniä, joten paremman puutteessa söimme aamiaiseksi muutamat sektorit scho-ka-kolaa ja huuhdoimme natsien energiasuklaan alas irkkuviskillä terästetyllä murukahvilla. Parin mukillisen jälkeen oli aika voittajaolo. Hyvissä ajoin lähdimme putputtelemaan kohti Turkisregatan starttialuetta.

Matkalla poikkesimme noukkimaan gastitäydennystä Emäsalon sillan kupeesta ja Juhan loikittua veneeseen tipautti Jace ensimmäisen päähineen mereen. Kaikkiaan taisimme kylvää pipoja ja lippiksia ja vastaavia haukien iloksi viitisen kappaletta. Pitänee seuraavalla kerralla jesusteipata päähineet kuuppaan.

Starttialueella siinä palmuöljytehtaan vieressä pyöri alun kolmattakymmentä venettä. Turkisregatalla tuntuu edelleen olevan vetoa. Hyvä niin.

turkis_reitti

Koilinen maatuuli pyöri siihen malliin, että spinnulähtöön oli valmistauduttava. Kaivelimme pilssistä toppispinnun ripustettavaksi salkoon. Vastatuulen vauhdittajana keulassa oli suurin keulapurje, mitä veneen varustukseen kuuluu. Rikin viritykseen emme koskeneet. Olisi ehkä syytä, sillä veneen kryssivauhti on edelleen aikalailla hakusessa. Vene kulkee tällä hetkellä hitaasti ja alas, joten jotain lääkkeitä tässä on pikkuhiljaa keksittävä vastatuulianemian parantamiseksi.

Pikkuluokka ampaisi matkaan tasan kello kaksitoista ja isompi luokka kymmenen minuuttia myöhemmin. Starttikello oli ajallaan päällä, mutta siinä poijupäässä pyöriessämme emme kuulleet starttitööttiä emmekä oikeastaan muitakaan signaaleja. Kellon näyttäessä sopivia lukemia nostimme spinnun ja ajelimme poijupäästä päälössin perään. Ei mikään täydellinen startti, mutta alamäkilähdöissä eturivi ei nyt niin haluttava ole.

Venepäästä startanneet Finngulf 43 ”Isadora” ja Fury 33 ”Vivace nappasivat kärkipaikan. Low nytkytteli pikkuhiljaa keskijoukosta ohi ja suunnisti kohti lahden länsilaitaa ja meressä kelluvia öljypuomeja. Ajelimme melkein puomeihin kiinni puolustaessamme tuulta, mutta puomit voi näköjään kiertää myös rannan puolelta. Ainakin osa veneistä tuntui tekevän niin ilman suurempia kolinoita.

Tuulikulmat ensimmäiselle kääntömerkille olivat aika huonot, mutta pidättäydyimme jiippaamasta, sillä Dehler 33 ”Caramell” oli niin sopivasti alapuolella, että huonosti siinä olisi käynyt. Itseasiassa ainoa kääntyilevä vene oli genaakkeritykki J/80 ”Kasipallo”, joka vipelsi lahden laidalta toiselle. Tuulikin oli noussut kutosen kinttaille, joten aika alas pystyi ajamaan ilman suurempaa vauhdinmenetystä. Kipparin käteen teipattu iRegatta näytti ihan kelpoisia targettiprosenttilukemia. Senverran pyyhkeitä softalle on kuitenkin pakko antaa, että kapistus näyttää aina pelkkää sataa prosenttia, vaikka kuinka purjehtisi polaareista yli.

Kiertosuunnan valinta oli äärimmäisen helppo. Vallitsevalla koillistuulella ainoa järkevä kiertosuunta oli vastapäivään. Sama oli huomattu muissakin veneissä, sillä liikuttavan yksimielisesti kaikki kisaavat veneet taivalsivat jonossa Onaksen saarikolmion ympäri.

Matkalla Ravholmenin itäviitalle jätimme aavistuksen Caramelliä. Emme kyllä tarpeeksi, jos LYS-lukuihin oli uskominen. Myös Kasipallo pyöri turhan lähellä ja edessä menneet nopeammat veneet olivat turhan kaukana. Ensimmäiset pikkuluokan veneet alkoivat tulla perä edellä vastaan.

Itäviitalla Jace ja Juha kiskoivat spinnun alas ja pinnamies käänsi keulan lähes kryssikulmille. Pallokasoperaatiossa oli hiukan vaikeuksia ja muutaman ylimääräisen metrin jouduimme ajelemaan pelkällä isolla. Olikohan kyseessä kohtalon vinkki tulevasta? Ravholmenin kohdilla kurssi kääntyi enemmän sivutuulivoittoiseksi ja purjepintaa oli juuri senverran liikaa, että ison skuuttaaja Sampo sai tosissaan voimistella säätököyden kanssa. Pikkuluokan veneitä riitti väisteltäväksi ja Caramel puuskutti edelleen liian lähellä takana. Massaa oli Lown lanteilla reilunlaisesti, mutta enemmänkin olisi mahtunut. No, ei tuollaisella sivutuulipätkällä mitään suuria eroja tehdä, joten ajoimme pätkän mahdollisimman nopeasti alta pois ja keskityimme kisan ainoaan lyhykäiseen kryssipätkään, joka vei Kalvön itäpuolelta kohti luodetta.

Kalvön itäinen kryssipätkä meni jälleen kiukutteluksi. Vene nousi kyllä hyvin, mutta vauhdista jäi uupumaan turhan paljon. Joku purjebalanssijuttu tässä nyt mättää. Kaiken muun hyvän lisäksi ajoimme leikkarista yli ihan reilusti. Tötöilyn seurauksena lätkyttelimme lopuksi lähes strekkiä seuraavalle kääntömerkille ja Caramel kuittasi reilulla marginaalilla ohi.

Kalvön pohjoispuolen kääntiksella nostimme spinnun ja lähdimme ajelemaan takaa edellä seilanneita. Vajaan kuuden mailin pätkä seuraavalle kääntömerkille oli aivan plattista ja muutaman kerran kiukkuiset puuskat ja shiftit heiluttivat venettä uhkaavasti. Ei suurempaa draamaa kuitenkaan.

Punaisen kääntönakin lähestyessä mietimme taktiikkaa. Järkevimmältä tuntui jiipata paaralle, jolloin releet olisivat oikealla puolella laskun koittaessa. Jiippi meni noin muuten ihan hyvin, mutta spinnupuomin pää takelteli eikä suostunut irtoamaan vanhasta skuutista. Eipä siinäkään mitään ongelmaa ollut, sillä Jace toimi ihmispuomina ja vene oli täysin hallinnassa. Sitten tuli se hiukan kovempi puuska, joka muljautti ihmispuomin olkapään sijoiltaan ja heitti nailonin keulastaagin ympäri. Tapahtumasta olisi luultavasti voinut vielä selvitä nopealla vastajiipillä, mutta jollain ihmeellisellä tavalla ylägaija oli kietoutunut spinnun kanssa eroittamattomaan suhteeseen ja jokainen tuulenpuuskan tuottama läpätys kietoi symbioosin tiukempaan foilin ympäri. Juha ja käsipuoli Jace yrittivät repiä spinnua alas kravattiosaston ohjeistaessa parhaansa mukaan. Eihän se purje suostunut alas tulemaan, joten lopulta hermonsa menettänyt kippari tömisteli sadan kilon elopainolla spinnun liesmaan roikkumaan. Ei se purje suostunut edelleenkään liikahtamaan, mutta alaosaan sentään ilmestyi piisamin mentävä repeämä, mikä yllytti kippari yhä kiihtyvään raivoon.

Pelkällä isolla olisi luultavasti päässyt maaliin, mutta päätimme pikaisen kinastelun jälkeen jäädä paikoilleen pyörimään ja irroittelemaan repimisestä kärsinyttä spinnua. Harkenin foili on kyllä vahvaa tavaraa. Foili oli aivan soirona ja kierteellä, mutta kesti kovistelun ilman vaurioita.

Karuselliajelun avittamana saimme spinnun alaosan revittyä staagista irti, mutta yläosa oli niin juntturassa, että nostimme perälipun, käynnistimme koneen, laskimme ison ja ajelimme tuulensuojaan Kaivokarin rantaan jatkamamaan irroitusyrityksiä. Kiskoimme vapaaehtoisen purjehtijan toppiin irroittamaan fallin ja kiertämään ylägaijan ja spinnun muodostaman kierteen auki. Spinnun solahdettua lopulta keulaluukusta alas nostimme nostimme purjeet uudestaan ja otimme kurssin kohti Helsinkiä.

Ihan kiva kisa. Kaksi mailia jäi vain vajaaksi ja tuloksena DNF. Kalustotappioita tuli melkoisesti, mutta eiköhän niistä yli päästä. Se spinnu kyllä taitaa olla mennyttä kalua.

(c) Mikko Horsmanheimo. Taustalla Lown rintsikat, tuossa vaiheessa oltiin pyöritty jo jonkin aikaa…
(c) Sinko
(c) Sinko. Se hitain tapa laskea spinnu.

6 kommenttia artikkeliin ”Turkisregatta – Henkinen hävikki

  1. Me oltiin Tiarella Isadoran kanssa siinä veneen päässä ja seuraavakin siirto, eli jiippi pian startin jälkeen oli samoin ajoitettu. Se vene vain, jonka luota lähdettiin, oli tavanomaista pienempi, mutta huomiota herättävän oranssi ja pehmeän näköinen. Eikä mittasuhteetkaan olleet minkään tavisveneen .

    Sen taas voi pannakin sitten hyvällä omallatunnolla LOWn piikkiin, että ajettiin samalla tavalla saman leikkarin yli pahasti. Sen siitä saa, kun luulee muutaman kymmenen kerran harjoittelun jälkeen muistavansa, miten siellä ajetaan.

    1. Tuolla on opetusmateriaalia: http://www.h-vene.net/h-vene/gpsar2/list_events.php

      Merellin ja Charlotan träkistä näkee, miksi kryssillä kannattaa ajaa oikein. Charlotta tekee muutamalla tikillä Kalvön itäpuolella 300 metrin eron Merelliin. Ajassa tuo tarkoittaa yli puolitoista minuuttia.

      ———–valitusta—————————-

      Valitettavasti Lown träkkiä ei ole saatavilla, sillä Raymarinen plotterilla (e-series) on joku oma propietary tiedostoformaatti (.fsh) träkkien tallettamiseen, eivätkä jäljet avaudu kuulopuheen mukaan kuin saman firman Voyager plannerilla. Siis noin virallisesti. Epävirallisesti netistä löytyy ”parsefsh” -työkalu, mutta Reiskan ulostaman tiedoston ollessa tarpeeksi suuri, ei hommasta tule mitään. Täytynee tutkia sorsakoodia ja korjata tekele talven aikana.

      Hienoin yksityiskohta Raymarinen träkeissä on se, että aikaleimat puuttuvat. Jos tuon träkin joskus saisi auki, näkisi ainoastaan missä on ollut. Nopeus ja kellonaika siis puuttuisivat. Todella siistiä!

      Toinen asia, mikä edelleen ärsyttää näissä plottereissa on se, että reittien siirtäminen GPX-muodossa plotteriin on tehty ihan liian hankalaksi ja usein mahdottomaksi. Siis ensin tuo gpx täytyy konvertoida tukemattomilla työkaluilla Reiskan ymmärtämään muotoon, tallettaa tiedosto muistikortille, tunkea muistikortti plotteriin ja todeta, ettei silti toimi. On tää tehty vaikeaksi.

      Sama koskee Navionicsin kartta-appsia iPadissa/Phonessa. Navionics kyllä synkkaa Navionicsin appsilla naputellut reitit Reiskaan (jos kuun asento on oikea, toimii noin joka seitsemännellä kerralla), mutta mitään vanhoja reittejä tai reittipisteitä Navionics ei suostu lukemaan. Itseasiassa appsissa ei ole import-toiminallisuutta ollenkaan.

      Nettitutkimuksen perusteella selvisi, että Navionicsin karttoja pyörittävä iNavX navigointiappsi ymmärtää gpx-tiedostoja, mutta iNavX ei osaa siirtää reittejä Reiskan linnunpönttöön. Lisäksi vanhoja ostettuja Navionicsin karttoja ei voi käyttää, vaan pitää ostaa uudet, juuri iNavX:ään konvertoidut Navionicsit.

      Vene-elektroniikka ja niihin liittyvät softat ovat pääsääntöisesti aivan hanurista!

      ———–valitusta—————————-

Kommentointi on suljettu.