Henri Lloyd – Jotain hyvää, jotain huonoa

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Low II:n (Beneteau Premier 34.7) kautta ensimmäinen ORCi-kisa, Henri Lloyd, oli opettavaisia koettelemuksia täynnä. Emmehän me ole oikein koskaan Henkassa pärjänneet, mutta sijoituksia lähtivät tällä kertaa metsästämään Juha, Sinko ja keulamies Kynde.

Purjevalinta ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia, sillä mitään valittavaa ei ollut. Keulaan lätkäisimme gee kakkosen ja virittelimme veneen ainoan ORCi-kisaspinnun nostovalmiiksi. Helppoa. Tuli mieleen, että pitäisi mittauttaa vene kolmosgeellä, jolloin purjevalinta olisi vieläkin suoraviivaisempaa.

Vanttien säätöruuveihin en koskenut. Ihan tosi!

Unohtui laittaa GPS päälle heti startista, jotren ihan alusta puuttuu pieni pätkä.
Unohtui laittaa GPS päälle heti startista, joten ihan alusta puuttuu pieni pätkä.

Startti-Husunkivi

Startti oli aika kehno. Minuuttia ennen paukkua olimme vielä hyvissä asemissa, mutta lähtöhetkellä Salona ”S-Tronic” oli jostain luikahtanut viivan ja Lown väliin, joten lähtökiihdytys tuulen puutteessa oli aikas vaisu. Vispailimme veneiden välistä tuulen puolelle ja nostimme spinnun. Vauhti ei sen kummemmin kohentunut, sillä tuuli pumppasi 1 metrin lukemissa. Pikkuhiljaa kelluimme pääjoukon ohi Alexiaa ja Xiliaa seuraillen. Iloinen yllätys oli se, että veneen ainoa mittakirjaspinnu toimi ihan hyvin kevyissäkin keleissä, vaikka on luonteeltaan enemmänkin semmoinen kovan tuulen sivutuulispinnu.

Matka ensimmäiselle kääntömerkille, Husunkivelle, kesti kauan ja oli aika hikinen. Ilma oli lämpimämpää kuin Juhannuksena keskimäärin, ja tuuli pysy edelleen poissa kisanäyttämöltä. Viimein pientä viriä alkoi näkyä pohjoisessa, jolloin pääjoukko ajoi purjeet pulleina radan etelälaidassa paikallaan tempoilleen Lown ohi. Husunkivelle saavuimme tiukasti häntäpäässä.

Husunkivi-Harmaja-Flathällgrundet

Husunkiven jälkeen Länsikarin kohdilla kurssi kääntyi etelään ja tuulikulmat vastaisiksi. Ohitimme Länsikarin itäviitan rintarinnan FinnFUNin kanssa ja seuraavan kerran tapasimme Funin ohimennen vasta Rysäkari kieppeillä slööriosuuden päätteeksi.

Kryssikulmilla ajettu pätkä Harmajan ohi Flathällgrundetille oli tuskaisa. Vene ei suostunut kihnuttamaan haluttua vauhtia eteenpäin ja muita kisaavia veneitä ja matkustajalaivoja lappoi ohi vasemmalta ja oikealta. Kaikkia niksipirkan ohjeita kyllä koitimme. Säädimme twistiä, geen etureunaa, hekkiä, outhaulia, miehistön paikkoja ja mitä niitä nyt on. Kuvaavaa oli, että jossain vaiheessa siirsimme kaikki äijät leen laidalle renkumaan. Yleensä pieni kallistus auttaa purjeita vetämään paremmin, mutta ranskalaisen oikullinen Low palkitsi kokeilun puolen solmun vauhdinvähennyksellä. Parhaaksi löydetyksi trimmiksi osoittautui teelmä, jossa levanki oli varvaslistassa kiinni ja geessä terävä etureuna suhteellisen suurella kiertymällä maustettuna.

(c) Heikki Räisänen. Purjeveneilijät häröilevät jälleen ammattiliikenteen kiusana.
(c) Heikki Räisänen.  -Purjeveneilijät häröilevät jälleen ammattiliikenteen kiusana.

Kokeilimme epätoivoisina jopa keulapurjeen inhaulaamista. Nousukulma parani ehkä muutaman asteen, mutta eipä se kokonaisuutta pelastanut. Tietysti on vaikeaa päätellä tavoitenopeutta noissa muutaman solmun tuulissa, sillä mittakirjan polaarit alkavat vasta kuudesta solmusta. Jotain tietysti pystyi aavistelemaan siitä, että esimerkiksi X-332 ”Nautinnolla” ajoi heittämällä ohi siinä Harmajan kupeessa. Low ei yltänyt läheskään samanlaisiin nousukulmiin ja nopeuksiin. Emme vielä silloin tienneet, mutta kisa oli kyllä jo aikalailla taputeltu Harmajan majakkaa ihastellessamme. Oli aika lähellä, etteivät kymmenen minuuttia myöhemmin startanneet pikku-Firstit vetäneet ohi. Pari X-99:iä taisi sen tehdä, mikä kertoo Lown vauhdista kaiken. Kymmenen minuuttia on sentään aika paljon.

Flathällgrundet-Rysäkari

Flattiksella alkoi sivutuulipätkä Rysäkarille. Seurailimme edessä suditelleita Elan 350 ”Gwaihiria” ja Nautinnollaa. Tuuli oli noussut 5 metrin tietämille ja vene puski päättäväisesti runkonopeuttaan. Erot edellä menneisiin pysyivät aikalailla stabiileina, mitä nyt fokalla ajelleen FinnFUNin saimme kiinni ja ero Nautinnollaan kaventui aavistuksen. Rysäkivet ohitimme litoraalia raappien ja käännyimme jälleen kryssipätkälle kohti Kytöä.

Rysäkari-Kytö

Tuuli oli noussut tasaiseen kutoseen ja sileä vesi teki elämästä helpon. Vene kulki kryssikulmilla suhteellisen hyvin, mutta miehistöpainoa olisi saanut olla sen parisataa kiloa lisää. Puolessa välissä jotosta vakikisakumppani Nautinnolla heitti eteen, jolloin jouduimme ajelemaan hetken hiukan alemmaksi. Takana pari X-99 -kryssikonetta pysyi takana, mutta esimerkiksi FinnFUNN taisi repiä reilun kuuden mailin matkalla yli minuutin eron. Niin että ei se keskituulen kryssikään ihan valtavan hyvin mennyt, mutta sinnepäin kuitenkin.

Kytö-Maali

Kytön kääntömerkin (ne kaksi lateraalipoijua siinä väylällä) jälkeen loppumatka maaliin oli spinnuttelua. Veneen ainokainen pallokas vauhditti venettä keskituulessa mallikkaasti. Ajoimme pienen pätkän styyralla kohti Rysäkaria ja jiippasimme pohjoiseen. Tuulikulmien näyttäessä sopivilta jiippasimme jälleen ja tähtäsimme Ison Lehtisaaren viereiseen ränniin. Baana oli vapaa, mitä nyt Gwaihir genaakkerillaan meni säännöllisin väliajoin keulan tai perän puolelta ohi tikkaillessaan laidasta toiseen.

Ådholmenin rännissä Nautinollan perä alkoi lähestyä ja Gwaihirin häiritessä hetkellisesti X:n spinnuvirtauksia pääsimme rinnalle. Kisa oli niin tiukka, että vetelimme turhan läheltä Ådholmenin idyllisiä rantakallioita ja hiukan hirvitti Kynden huudellessa metrin lukemista kaiussa. Yli meni onneksi. Käärmesaarten viittaportilla survoimme tiukoilla spinnukulmilla Naukkarista ohi ja jatkoimme broutsin rajamailla keikkuen kohti Melkkiä. Loki tikutteli yli kahdeksan solmun lukemia ja purjehdus ajanvietteenä tuntui oikein oivalta.

Melkillä teimme kisan viimeisen jiipin ja suhailimme maaliin.

Tulos ensimmäisestä ORCi-kisasta oli aika surkea. Hiukan tuo kevyen kelin kryssivauhti mietityttää. Pohjan luulisi olevan puhdas, sillä ihan nollatuulissa spinnulla olimme kilpailukykyisessä vauhdissa. Olisiko nyt niin, että juuttikankaalla vahvistettu gee ei jaksa vetää alle 3 metrin tuulissa. Tai sitten me ei vaan osata*.

Spinnun toimivuus oli iloinen yllätys. Ennen kisaa epäilytti suuresti tukevan nailonin toimivuus lillukeleissä, mutta ihan hyvin se suuri sininen loimi toimi.

Manööverit sujuivat kautta kisan erinomaisesti. No, mitä muuta voi odottaakaan noin pätevältä ja ansioituneelta miehistöltä.

*ns. vitsi tai humoristinen ilmaisu

Tulos: 9/10 linkki