Tiistis 11 – Uusjako

tiistis11_a

Vuonna 1848 Suomessa toteutettiin paljon aikalaisparranpärinää aiheuttanut maan, siis lähinnä metsä- ja viljelysmaan, uusjako. Mannut ja määräalat pilkottiin ja paikallisviranomaisten vallan ja mielivallan ohjaamana aareja jaettiin periaatteella ensin kavereille, ja jos jotain jäi, niin loput sitten kylän vähäpätöisille. Hah, tuo nyt on pientä. Vuoden 2013 Kopun tokavikassa Tiistiksessa tehtiin sijoitusten uusjakoja ainakin kolme kertaa. Enemmänkin, jos otetaan pikkujaot mukaan.

Sosiaalinen media on valtavan kätevä väline gastien värväämiseen. Twitterissä ja blogissa julkaistut ”haetaan seuraa” -ilmoitukset poikivat laiturille kokonaista nolla kappaletta innokkaita purjehtijoita. Lähdimme sitten vakiporukalla: Juha linnoittautui keulaan ja Sampo hoiteli juoksevat asiat mastosta taaksepäin. Ruoria käänteli joukon ainoa joutomies.

Keli oli haastava. Tuuli pihisi pohjoisesta ja oli maatuulena luonteeltaan todella oikukas. Tosituulen suunta vaihteli 100 astetta puoleensa ja pitkin kisarataa oli ripoteltu purjehtijoiden kiusaksi pläkäansoja. Sää oli noin muuten oikein kiva, lämpötilat heiluivat edelleen shorts-housu -lukemissa ja syksyinen aurinko paahtoi pilvettömältä taivaalta.

Ennen lähtöä kisa-alueelle tongimme veneen liinavaatevarastoa. Keulaan valikoittui ns. ORCi-gee, eli mittakirjaan ilmoitettu kakkosgenoa. Taffetalla pellitetty gee toimi yllättävän hyvin tiukoilla kulmilla. Ja tuollaisessa kelissähän apparentit kääntyvät väkisinkin tiukoiksi riippumatta tosikulmista.

Ai niin se rata. Ette ikinä arvaa, mikä rata taas ajettiin. No, jos koko syksyn on tuullut samoista suunnista, niin ei kait sitä rännirataa ’E’ oikein voi välttää. Kopulaiset olivat sentään raahanneet vastatuulipoijun tuomaan varianssia lähtöihin.

Kuudelta pikkuluokka kellui hiljakseen matkaan, ja vastatuulilähdöksi suunniteltu lähtölinja oli enemmänkin sivutuulelle sopiva. Tosin tuuli pyöri niin, että sadan metrin matkalla ylämerkille ajeltiin välillä tiukkaa kryssiä ja välillä lähes slööriä.

Ison luokan startin lähestyessä Low oli ihan toivottoman kaukana viivasta. Viimehetken ”hidastelupyöriminen” ja tuulen himmaaminen toivat mukanaan sen ikävän tosiasian, että olimme 20 metrin päässä viivasta vetopasuunan soitellessa iltavesperiä. Venevauhti oli olematonta, mutta saimme kitkutettua veneen paaralla siitä poijun vierestä radalle. Alempaa startanneet Salonat ”Lenco” ja ”Audi” kelluivat hyvää vauhtia karkuun, X-332 ”Nauti’n’nolla” oli keskijoukossa ja First 36,7 ”Jazz” jossain siinä välissä. Lown takana taisi olla ainoastaan Finngulf 37 ”Pärlan”.

Parin minuutin nyhjäämisen jälkeen pieni puuska löi lisää lukemia lokiin. Olimme äkkiä aika hyvissä asemissa ylimpänä veneenä menossa suoraan kohti kääntöpömpeliä. Sitten se tuuli tietysti kääntyi ja olimmekin samantien alimpana veneenä todella huonoissa asemissa. Heitimme parit tikit ja kiersimme vastatuulipallon jälkijoukossa heti Jazzin perässä.

Spinnukamat olivat tietysti väärällä puolella, joten pakotimme spinnun ilman puomia tuulen puolelta ylös ja jiippasimme saman tien poispäin Vattulahden itäreunan saarista. Käsien vähyys tuli manöövereissä esille, mutta kyllä se pallokas pääsääntöisesti saatiin kunnialla ylös ja alas. Mitä nyt muutaman kerran liotettiin meressä. Pinnamieskään ei oikein voinut lisäkäsiä tarjota, sillä kaikki kädet olivat jo käytössä; oikeassa lapasessa oli ruori ja vasemmassa olut.

Käärmeluodon punaisella spinnu tipahti keulaluukkuun ja lähdimme avonaisilla kulmilla Jazzin perään. Pikkuluokan veneitä alkoi tulla jo vastaan, sillä olivat ilmeisesti kärsineet pienoisestä pläkän aiheuttamasta uusjaosta heti startin jälkeen. Kärmisten viittaportti oli laidasta laitaan täynnä kisaavia veneitä, mutta jostain välistä puikahdimme kohti Ådholmenin ränniä.

Ihan rännin alussa oli toinen uusjako. Hiukan kaulaa kiskoneet Lenco, Audi ja pikkuluokan nopeimmat seisoivat tikku pystyssä ja purjeet velttoina keskellä veneilyn runkoväylää. Emme halunneet samaan kasaan, joten kirnusimme niin kauas itälaitaan, kuin plotteri ja uskallus antoi myöden. Itälaita oli hyvä. Vaikka tuuli tippui tuskalukemiin, se ei kokonaan loppunut ja vene sentään nylkytti eteenpäin. Uusi tuuli tuli luoteesta ja heti ensivirien näkyessä käänsimme keulaa spinnulle sopiviin kulmiin. Spinnu nousi vaivattomasti ja hetken näytti siltä, että ajamme koko kisalössin ensimmäisenä.

Tuli se tuuli sitten muillekin ja nailonit pulleina nopeammat veneet, lähinnä Salonat, porskuttivat ohi.
Ajelimme Ådholmenin rantaan tuulen perässä. Ei sitä riemua kauan kestänyt, sillä tuuli shiftasi vaihteeksi niin, että keulaan oli vaihdettava ruskeaa. Nuohoilimme rantakaislikkoa ja yläpuolelle ilmestyneen Jazzin vendattua kohti keskemmällä väylää kellununutta pääjoukkoa tikkasimme perään. Heti vendan jälkeen haukansilmä-Sampo bongasi uuden shiftin, joten tikkasimme takaisin styyralle. Hyvä veto, sillä pääsimme pääjoukon fööneistä eroon ja saimme ihan rauhassa kellua kohti Rönnbuskenin vihreää kääntöviittaa. Yleistilanne näytti muutenkin hyvältä. Edessä lipuivat ainoastaan Lenco ja Audi, loput olivat aavistuksen takana.

Jazz tikkaa, Low tekee tuplatikkauksen.
Jazz tikkaa, Low tekee tuplatikkauksen. Kameran sijoitus on apinoitu Blue Cafesta.

Kolmas uusjako tuli nopeasti. Uusi tuuli ilmestyi näyttämölle jälleen luoteesta ja kauhusta kankeana, tai oikeastaan velttona, katselimme miten spinnut nousivat pääjoukossa. Onneksi tuuli kuihtui yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin ja ehdimme Rönnbuskenin kääntikselle palttiarallaa neljäntenä veneenä. Edessä olivat ainoastaan Lenco, Audi ja Inferno 33 ”Tai-Tai”.

Heti kääntiksen jälkeen lähestyvä pääjoukko vei kaikki tuulet, mutta hienovaraisella, lähes olemattomalla narujen nykimisellä saimme houkuteltua ranskattaren senverran kipakkaan vauhtiin, että pääsimme Tai-Tai:n alapuolelta ohi fliitin kolmanneksi.

Ränni takaisinpäin oli helppo. Tuuli pysyi yllättävän stabiilina ja vene kulki siedettävää vauhtia 4 solmun tuulessa. Emme kiinnittäneet liiemmin huomiota takana tuleviin, vaan keskityimme lähinnä oluen lipittämiseen ja skuuttivaunujen liikutteluun. Salonoita emme saaneet kiinni, mutta toisaalta takana olevat tuntuivat pysyvän takana.

Genaakkeria vois joskus koittaa...
Genaakkeria vois joskus koittaa…

Käärmesaaren suoralla nostimme edellä menneiden esimerkistä spinnun. Tosikulmat olivat huntin tietämissä ja liian kireäksi viritetty apparimopo romautti spinnun säännöllisin väliajoin. Pussikas toppispinnu oli kyllä sietämänsä tuulikulman rajoilla, mutta ajottaisista läpätyksistä huolimatta vene varmasti kulki kovempaa kuin pelkällä geellä.

Maalisuora oli puhdasta kryssiä 3-5 solmun tuulessa. Hurjan kovaa kevyellä kelillä kulkeva Jazz lähestyi takaa, mutta ehdimme maaliin kolmantena muutama veneenmitta ennen isompaa ranskalaista. Jos maali olisi ollut muutamankin vendan kauempana, olisimme tipahtaneet neljänneksi.

Kopukka odottelee kisaajia
Kopukka odottelee kisaajia

Hieno iltapuhde jälleen kerran. Vaihteeksi tosin saisi tuulla hiukan enemmän, mutta tuntuivat ne veneet liikkuvan tuommoisessakin kelissä.

 

Tulos: 3/27  Linkki