Tiistis 10 – Kolme näytöstä

Lencon ja Kopukan välissä näyttäisi olevan tilaa..
Lencon ja Kopukan välissä näyttäisi olevan tilaa..

Ansiokas alku

Sään puolesta ei käy moittiminen, sillä kauden kymmenes Tiistis kisattiin lähes ihanteellisissa olosuhteissa. Lensseä keskituuli puhalteli jälleen lounaasta ja lämpötilat heiluivat, huolimatta kalenterista, speedo-lukemissa. Ei valittamista. Ei kertakaikkiaan mitään valittamista olosuhteista.

Veneitä oli kauden toisen juhlatiistiksen houkuttelemina kerääntynyt perinteiselle paikalle siihen Vattulahden rantapöheikköön yli kolmekymmentä. Mainiota sekin. Kerrassaan mainiota. Kopukka liputteli jälleen kerran rännirataa Rönnkobbenille. Sai kelvata paremman puutteessa.

Purjevarustuksessa luotimme suurimpaan genoaan mitä sieltä sienikasvattamosta löytyi. Jos oikein spekuleeraisi, niin ei se keulaloimi nyt ihan täysikuntoinen ole, mutta kelpaa tarkoitukseensa viikkokisoissa. Suunnitelmana on käyttää kaikki varastosta löytyvät purjeet mahdollisimman pian loppuun, jotta pääsee tilaamaan satsin uusia. Muutaman tyykin olenkin jo sullonut Uffin keräyslaatikkoon. Ajattelin josko telttakankaiksi Mongoliaan…

Startti oli keskinkertaisen hyvä. Laadimme taktikko Sampon johdolla kerrankin oikein starttisuunnitelman, ja kumma kyllä, noudatimme sitä. Lyhykäisyydessään pläninä oli heti starttiviivan jälkeen tikata paaralle eroon nopeammista veneistä. Hieman kapuloita rasvattuna rullanneen toimintasuunnitelman koneistoon heitti Kopukan vienot tööttäykset, joita emme kuulleet. Emme nähneet lippujakaan, joten lätkäisimme starttikellon päälle siinä vaiheessa kun pikkuluokka aloitti älämölön viivalla. Aika hyvin osui aika kohdilleen.

Minuutti ennen paukkua (siis töräystä, vähän niinkuin vetopasuuna sordiinolla) heiluimme häröilyalueella siinä lippupään vieressä. Alue oli täyteen pakattu jokaisen venekunnan yrittäessä epätoivoisesti päästä Kopukan kylkeen kiinni. Puolisen minuuttia ennen starttia edessä pyörinyt Lenco jätti sopivannäköisen välin lähtöveneen viereen, joten tähtäsimme siihen välittämättä alhaalta tunkeneesta X-99:stä (X-Cape/Rocky?). Lähtötöötin runnellessa tärykalvoja olimme parin veneenmitan päässä viivasta ja pienellä ratinpyörityksellä mahduimme ahtaaksi käyneeseen väliin. Heti lähtöviivan jälkeen tikkasimme paaralle puhtaisiin tuuliin. Täydellinen suunnitelma ja lähes täydellinen toteutus.

Mahtuu, sitten paaralle...
Mahtuu, sitten paaralle…

Lähtösuoran purjehdus Käärmeluodon punaiselle sujui hyvin siihen saakka, kunnes Dehler 34 ”Casper” huiteli paaralla keulan ohi ja teki vendan heti päälle. Puhtaat merituulet vaihtuivat tunkkaisiin pyörteisiin ja oli pakko ajella vauhdilla alas. Valuimme turhan sukkelaan turhan kauas Casperista, mutta toisaalta alapuolellakin oli vielä iso kasa veneitä, joten tilanne ei ollut mitenkään toivoton.

Vaatimaton väliosa

Käärmesaaren suoralla saimme kihnutettua hyvin startanneen X-332 Nauti’nollan ohi. Oli siinä kyllä tekemistä, sillä Lowin trimmit tuntuivat olevan totaalisen kateissa. Maanisen narunnykimisen jälkeen parhaaksi löydetyksi trimmiksi osoittautui teelmä, jossa lapa oli purjepaineesta poikittain ja gee lerpatteli miten sattuu. No, lokiin me luotamme, joten kait se oli hyvä. Ei kyllä tuntunut hyvältä.

Miksi tää ei kulje?
Miksi tää ei kulje?

Kärmiksen suoralla siinä viittaporttin kohdilla kurssi oli aavistuksen täyskryssistä auki, joten pidimme vaivoin Nautin’nollan takana ja saavutimme edessä fokalla ajanutta Casperia. Ilo oli kovin lyhytaikainen, sillä Ådholmenin rännikryssissä ei sitten oikein mikään toiminut.

Miksi tää ei kulje? Casper loikottaa ohi.
Miksi tää ei kulje? Casper karkaa.

Tikkailu Rönnkobbenille oli harvinaisen tuskaisaa. Vene kiihtyi vendojen jälkeen tolkuttoman hitaasti, joten tolkuton pinnamies keksi lääkkeeksi ajella tolkuttoman alas kiihdytysvaiheessa. Kait asian olisi jotenkin fiksummin voinut hoitaa purjetrimmeillä, mutta kun ne trimmitkin olivat hakoteillä. Vene tuntui voimattomalta ja aneemiselta, eikä asiaa auttanut edessä pörrännyt ja tuulta häirinnyt pikkuluokka. Puolessa välissä dolorosaa korkealle ja kovaa ajanut Casper oli karannut, Naut’inolla oli perälaudassa kiinni ja First 36.7 ”Jazz” oli lykkinyt ohi. Tavoistaan poiketen pinnamies ei saanut raivaria, liekö syynä sitten Kopun gasti-ilmoituksen kautta veneeseen houkuteltu vierasapu. Tarkoituksena oli antaa perhepurjehtijalle pikakoulutus ja kokemus tiistiskisaamiseen, joten älkää ihmetelkö, jos seuraavien Tiistiksien lähtöviivalla on uusi vene, jossa huudetaan jatkuvasti vittua.

Miksi tää ei kulje? Naut'in'olla yrittää ohi.
Miksi tää ei kulje? Naut’in’olla yrittää ohi.

Loistokas loppu

Taapersimme Rönnkobbenin kääntömerkille, huokaisimme helpotuksesta, käännyimme X-Capen (tai Rockyn) ahteria tapaillen lenssille ja huutoäänestyksellä valittu keulagasti Juha läväytti nylonit taivaalle.

Muutaman hallitun jiipin jälkeen huomasimme ihmettelevämme Jazzin takakaidetta keulasuunnassa. Isosiskon piekseminen tuntui niin hyvältä ajatukselta, että häiriköimme suurimman osan loppumatkasta Jazzin spinnun virtauksia.

Kärmisten viittaportilla X-Cape (tai Rocky), Jazz ja muutama Express aloittelivat jokatiistaista nostokaronkkaa, joten yritimme livahtaa huomaamatta alakautta ohi. Ei onnistunut, huonoa tuulta. Tyydyimme hetkeksi kohtaloomme ja ihmettelimme Audin ja Lencon kiskomaa eroa kaikkiin muihin kisaaviin veneisiin.

Käärmeluodon lähestyvä punainen pakkasi veneet jälleen kasaan. Yritimme tyhmällä läpänheitolla hämätä lähistön veneitä ja samalla vaivihkaa hiivimme ylimmäksi veneeksi ohi Jazzin, X-Capen (tai Rockyn) ja sankarivene First 31.7 ”Miloun”. Vauhtia tuli vapaissa tuulissa lisää ja olimme kärsänmitan edessä punaisen kääntönakin kohdilla. Nostattelun taktinen heikkous tuli esille kurssin kääntyessä pohjoiseen ja tuulen puhallellessa lounaasta. Jäimme kasan alimmaiseksi, kärsänmitta etumatkaa ei ollut tarpeeksi.

Maalisuoralla jatkoimme Jazzin kiusaamista. Alakautta ei päässyt ohi, joten suoraa voittoa tavoitellen nostimme päälle. Eipä tullut siitäkään oivalluksesta tiliä, sillä Lowin yläpuolella pallotteli vielä First 31.7 ”Sen”. Maaliviivan lähestyessä olimme siis totaalisessa pattitilanteessa. Jazz ei päässyt alakautta ohitsemme ja me olimme Senin alla. Todellinen kerrosranskanleipä, mutta olipahan komea näky normandialaisen sisaruskatraan ylittäessä maaliviivan rintarinnan.

Maaliviiva, Sen peittää tuulta ja Jazz kärvistelee alapuolella.
Maaliviiva, Sen peittää tuulta ja Jazz kärvistelee alapuolella.

Hieno iltapuhde. Tuulta oli sopivasti kisaamiseen ja veneitä radalla riittävästi. Lisää tällaista ja peruutettakoon talvi. Ai niin, sitten vielä rutkasti lisää kryssivauhtia kiitos.

Tulos: 16/34

2 kommenttia artikkeliin ”Tiistis 10 – Kolme näytöstä

  1. Sori siitä viivan peitosta. Me ei oltu enää siinä kohtaa tiukasti reissimoodissa, koska Bella oli byyrissä ja Milou oli tarpeeksi takana. Tehän olisitte voineet nostaa meidät kahvillekin vittuillakseen. Ja oiskohan meidän pitäny sit kai laskea teidän eteen alle estääksemme sen, mutta kun emme halunnu häiritä tiedän ja Jazzin touhujakaan. Oli dilemmaa kerrakseen ja päätettiin vaan kylmästi olla tekemättä mitään ja luikkia ite byyriin poijun viereen jos se sallittais ja sallittiinhan se.

    1. Kisaamassahan sitä oltiin, eli olisitte vaan häiriköineet ihan kybällä!

      Mietittiin siinä maalisuoralla sitä, että voiko luun veneen nostaa maalipoijun ohi. Semmoinen muistikuva oli, ettei saa…siis lähinnä Jazzin nostamista mietittiin, mutta kun ei päästy alakautta ohi, niin oli pakko tunkea yläpuolelle.

Kommentointi on suljettu.