Tiistis 8 – Vastuuton purjepakkaaja

OK/NOK
OK/NOK

Tiivistettynä:
Alku hyvin ja Tallinnan pökäprologi

Laimennettuna:
Puolimatkaan kohtuullista vauhtia ja loppupätkä käsijarru päällä.

Aavistuksen typistettynä:
Melkin pohjoispoijulle lyhennetty F-rata. Tuulta alussa etelästä 2-3 m/s, lopussa 9-10 m/s. Vene täynnä ammattilaisia, paitsi tietysti se ohjaaja. Melkin kulmille hyvää kryssiä. Loppupätkä maaliin ihmeellisen takkuista sivutuulta. Toppigenaakkerikokeiluja.

Laveasti maalaillen ilman substanssia:
Alla syystaivaan tummien värien astelivat vaiteliaat purjehtijat päämäärätietoisina kohti vanhan puulaiturin päässä innokkaasti köysiään nykivää vaaleaa kaunotarta. Kuulas tuuli riipi rannan tuskan ja ruskan värittämiä kitukasvuisia lehtipuita ja ilmassa oli aistittavissa lupaus talven riemuista. Takana olivat keskikesän lämpimänlaiskat aamut ja Juhannuksen päättymättömät päivät. Sävytön meri tervehti kulkijoita säyseästi. Täydellinen purjehduspäivä. Täydellinen tiistai.

Viikkokisakirous oli jälleen iskenyt Lown gastirinkiin ja hetken näytti siltä, että Tiistis typistyisi kaksinpurjehdukseksi. Onneksi asioilla on edelleen tapan lutviutua ja Lowin täytti viimehetkillä kasaanhaalittu ylen kompetentti miehistö. Keulaan pesiytyi samankaltaisista gastiongelmista kärsinyt LM-tason keulamies Kynde. Geen ja ison muotoilusta vastasi LM-tason purjehtija Sampo. Venevauhdista ja pinnamiehen koulutuksesta vastasi semipro SM-purjehtija Jussi. Niin että on niitä ammattilaisia muissakin veneissä kuin pikku-Firsteissä!

Kopukka liputteli F-rataa, joka kiertelee Melkin kautta Rysäkarille ja takaisin. Etelätuuli yhdistettynä ratakuvaukseen lupaili kevyttuulista kryssiä Melkille, sivutuulta Rysiksellä ja spinnuttelua takaisin maaliin. Veneitä Vattulahden kainaloon oli kerääntynyt alun toistakymmentä, mutta lisääkin olisi toki mahtunut. Hiukan aneemista osallistumista syyskauden ensimmäisissä viikkokisoissa. Vielä muutama vuosi sitten veneitä killui lähtöviivalla parhaimmillaan yli kolmekymmentä. Taitaa tosiaan olla jonkinsortin välivuosi menossa. Pitäisi taas saada ORCin MM-kisat jonnekin lähistölle, esimerkiksi Pärnuun.

Kuudelta pikkuluokka vipelsi matkaan ja Lowssa laskettiin iso ylälatan säätämiseksi. Pahuksen latta oli jumittunut paaralle, mutta tokeni kun hiukan ruuvia löysättiin. Toppi oli kyllä turhan litteä, mutta kait se väärällä puolella sojottava latta raastaa enemmän venevauhdista.

Startti oli Jussin ja Sampon ohjeistuksessa kelpo. Minuutin kohdilla lähdimme kiihdyttämään lippupäästä ja sopivasti ennen alapömpeliä ja Finngulf ”Pärlania” kiepautimme keulan kohti rataa. Yläpuolelta starttasi First 35 ”Bianco” ja First 36.7 ”Jazz(?)”. Ranskalaisrintama eteni tovin tasoissa, mutta siskoksista jykevin jyräsi niin, että Bianco tipahti välistä pois ja vendasi sopivasta välistä väljemmille vesille. Low oli mega-Firstin pihdeissä ja lähestyvää rantaa tuijotellen odottelimme Jazzin vendaa. Aikanaan käännökselle päästiinkin ja plotterin piirtämän matalan pelästyttämänä heitimme turhan nopeasti Jazzin perään. Likaisia tuuliahan siitä vendasta oli seurauksena ja iso-Firsti repi eroa apinaviitalle saavuttaessa.

Heti länsiapinaviitan jälkeen tikkasimme paaralle kohti Melkkiä ja tupakkataukoa pitäessämme havaitsimme, että iso luokka oli jakaantunut tasaisesti pitkin Vattulahden selkää. Pieni luokkakaan ei niin kaukana ollut. Tuuli pyöri kolmessa metrissä ja Low nieli aaltoja ajoittain ihan mukavaa tahtia. Ainoa karussa oleva isoinen oli X-99 ”X-Cape”, mutta kuten todettua, fliitti oli muuten oikein tasaisessa vauhdissa.

Melkin ja Pihlaiston väli pakkasi veneet uudestaan tiukkaan pakettiin. Väistelimme vuoron perään isoja ja pieniä veneitä ja lopuksi teimme huonohkon pätkän kääntömerkin virkaa toimittaneelle pohjoispoijulle. Kärkiveneet lipsahtivat turhan kauas Lowin paarustaessa kohti jääpatukkaa. Poijulla olimme lähellä ajaa paaralla jonkun FG 28:n kyljestä sisään, kun se vene ei odotetusti kääntynytkään heti merkillä. Raivokkaalla ratinkääntämisellä pujottelimme sekä FG:n että jääpoijun ohitse kohti Rysäkaria.

Rysiksen suoralla ilmavirtaukset olivat edelleen heikohkoja ja tosikulmat olivat 70 asteen luokkaa. Vene tahmasi kummallisesti, joten hetken tilannetta analysoituaan Kynde ehdotti hekin löysäämistä. Pinnamies naureskeli moiselle itsestäänselvyyydelle ja vakuutteli, että kyllä se hekki lörppö on. Varmuden vuoksi kokeili kuitenkin, ja löytyihän sieltä se 5 senttiä löysättävää. Vauhti koheni solmun.

Rysäkarin kääntömerkin siintäessä etuvasemmalla laittelimme pallokastarvikkeet valmiiksi. Vastaantulevat, kääntömerkin jo selvittäneet veneet ajelivat edelleen ruskeilla. Ihmettelimme seikkaa, mutta arvelimme, että apparenttimopo käy vallitsevissa olosuhteissa niin tiukoilla kierroksilla, ettei spinnu pysy ylhäällä. Jätimme kääntiksen jälkeen toppispinnun pussiinsa ja kaivelimme purjevarastosta spinnupuomilla ajettavan osagenaakkerin. Pienen arpomisen jälkeen kiinnittelimme köydet purjeen kulmiin ja kiskaisimme genaakkerin ylös. Unohtui kyllä laittaa toinen skuutti kiinni, joten jouduimme vielä senkin taiteilemaan lennossa paikoilleen. Skuutin kiinnitys onnistuu purje vedossakin ihan hyvin. Homma vaatii onnistuakseen puoshaalla sohivan Sampon ja veneen mantookien ulkopuolella kurottelevan Kynden.

Ensivilkaisulla se genaakkeripallokas näytti aika hassulta. Etuliesma oli aivan liian löysä ja kolmen metrin tuulessa vene oli aivan länässä ja eteenpäin vievä voima oli kadoksissa. Tipautimme spinnupuomin aivan kanteen kiinni, mutta yleismuoto pysyi edelleen huonona. Lopuksi laukaisimme keulapuomin ulos ja kiinnitimme purjeen etualakulman (kait sillä joku virallinenkin nimi on) siihen kiinni. Nyt etuliesman sai kireäksi, mutta purje lepatteli metrin verran keulapuomista yläviistoon. Vauhtikaan ei sanottavasti kohentunut. Joko purje nostettiin väärällä fallilla, se oli alunperin väärässä purjepussissa tai sitten skuutit ja falli olivat väärissä kulmissa kiinni. Mene ja tiedä. Epäilen väärää purjepussia.

Puolessa välissä Melkkiä ja Rysäkaria etelästä vyöryi tumma pilvirintama. Aika tasan kaksi minuuttia ennen rintaman saapumista Lown harrastemeteorologit ottivat asian puheeksi ja olimme genaakkerin laskupuuhissa puhurin iskiessä. Tuuli nousi hetkessä kahdeksan metrin kinttaille ja pallokas lepatteli tovin jarruvarjona. Suhteellisen kuivana nailon saatiin kuitenkin kiskottua sisään.

Kopukka oli ilmestynyt Melkin eteläpoijulle ja lyhennettyn radan maaliin saavuimme reilun puolentoista tunnin purjehduksen jälkeen. Olisivat saaneet lyhentää rataa viikko sitten. Nyt puhalteli ihan reilusti, joten kaikki veneet olisivat kyllä ehtineet normipaikalle vedetyn linjan ohitse.

Mainio iltapuhde kaikkiaan. Low kulki ajoittain ihan lupauksia herättävästi. Sijoitus nyt tuskin päätä huimaa tai hurraahuutoja herättää, mutta kuitenkin. Jatkanemme venevauhdin metsästystä viikonloppuna Piritassa.

Tulokset (kokonaistuloksissa 6/19, isossa luokassa 4/9): http://koivusaarenpursiseura.fi/index.php/tiistaikisat/tulokset-2013

Yksi kommentti artikkeliin ”Tiistis 8 – Vastuuton purjepakkaaja

  1. Jälkeenpäin selvisi syy genaakkeriongelmiin. Low yritti ainoastaan varoittaa tietämätöntä miehistöä syyllistymästä laittomuuksiin, sillä Lys-säännöissä mainitaan seuraavaa:

    ”Sen sijaan esimerkiksi asymmetrinen spinaakkeri puomilla, code 0 ja spinaakkeriharuspurje ovat kiellettyjä, ellei taulukossa, luokkasäännöissä tai todistuksessa erikseen muuta mainita.”

    Onneksi tajuttiin skuutata keulapuomiin, ettei taas tarvinnut ottaa RAFfia.

Kommentointi on suljettu.