Tiistis 7 – Nollajuttu

kuva(19)

Tekijätiimien ollessa Svean rannoilla kisaamassa Euroopan paremmuudesta valmistautui entry-level -kilpapurjehduskollektiivi Low syyskauden ensimmäisiin Tiistiksiin. Jostain se on aloitettava ja tätä vauhtia ja tällä kehityksen kulmakertoimella olemme oivallisessa tikissä vuoden 2025 MM-kisoissa.

Säätieteilijöiden ennustemallit lupailivat kaljakelluntaa. Kisan aikana kävi ilmi, että ennustetut 1-3m/s puuskat olivat täydellisen yltiöoptimistisia. Todellinen tuuli pyöri nollan molemmilla puolilla. Välillä tuuli kävi negatiivisen puolella, sillä lilluimme jossain vaiheessa taaksepäin. Kummallista.

Lown riki väännettiin suhteellisen löysäksi ilman sen parempaa tietoa oikeasta löysyydestä. Tämä vaijerien vääntelyhän on sellaista jatkuvaa iteraatiota ja joskus se oikeansuuntainen kireys napsahtaa kohdilleen. Kisassa vetelät rodit toimivat kohtalaisesti, mutta taffetalla pellitetty gee oli kyllä aika tunnoton minivirtauksille.

Alamäkeä vauhdittamaan kaivoimme pilssistä kulahtaneen toppispinnun. First 34.7:n vakio-LYS on senverran karu (1,27), että osaspinnulla ei ole kevyellä kelillä mitään jakoa tasoituskisoissa. Toppipallokkaallakin luku on lievästi sanottuna haasteellinen, mutta Team Low on aina valmiina ottamaan haasteet vastaan, joten eipä tuota LYS-lukua jaksa sen kummemmin märehtiä tai todistuksella muutella.

kuva(20)

Syyskauden ensimmäinen kisa oli kerännyt Vattuniemen rantamille mukavanlaisesti toinen toistaan nopeampia veneitä. Tarkemmat määrät selviävät aikanaan tuloslistoista, mutta pikaisesti arvioiden pikkuluokassa oli kymmenkunta venettä ja isossa hiukan vähemmän. Kopukka liputteli Miessaaren  poijua kiertävää G-rataa.

Kompetentti ja kokenut miehistö löntysteli ajoissa veneelle, eikä kesäterästä ollut tietoakaan. Keulaposition valtasi itseoikeutetusti tunnettu ja tunnustettu First-tuntija Kynde. Keskilaivaa miehitti X-skenen kivikova ammattilainen Juha. Sitloorassa isännöi Suomen tätänykyä nopeimman Siestan käskyttäjä Sampo. Veneen peräosaan, sinne ratin taakse istutettiin paremman puutteessa se ala-arvoisten kiertoilmausten pauloihin sotkeutunut menestymätön purjehtija.

Hiukan kuuden jälkeen iso luokka töötötettiin matkaan. Lown startti oli sekoitus hyvää ja huonoa. Olimme viivalla juuri oikeaan aikaan, mutta positio suhteessa muihin veneisiin oli huono. Selvemmin sanottuna nappistartti paskoissa. Pienen fellaatiokiihdytyksen jälkeen vene suostui kihnuttamaan eteenpäin, mutta taktisesti olimme aivan jumissa heti ensimetreillä. Yläpuolella suhannut Baltic 38 Viima oli niin sopivasti hollilla, ettemme ehtineet vendaamaan keulan edestä emmekä toisaalta takaakaan. Yläpuolelta kiihdytteli vielä joku First 36.7 (Jazz?) hirvittävää vauhtia karkuun ja ensimetrien masentama Lown miehistö mutisi jotain väli-Firstin puuttuvasta venevauhdista. Tulipahan taas kerran muistutus kuraföönien vaikutuksesta.

Apinaviitan lähestyessä kippari sai fläsärit muutaman vuoden takaisesta pohjakosketuksesta ja löi paniikissa jarrut päälle. Siis ihan kirjaimellisesti. Keula tuuleen ja purjeet läpättämään. Seisoimme paikallaan niin kauan, että Viima ehti ohittaa ja pikkuhiljaa kiihdyttelimme uudelle halssille. Ehkä yksi huonoimmista manöövereistä moneen vuoteen.

Parilla tikillä pääsimme Käärmesaarten suoralle ja vendasimme X-99 Maenan kylkeen. Siinä sitten jurnutimme kääntöpoijulle saakka. Venevauhti ei riittänyt ohitukseen yläpuolelta semminkin kun piti seilailla niiden meressä kelluvien nakkien välistä. Ajoimme osittaispaskoissa aina kääntöpoijulle. Ådholmenin taka tuulikin himmasi ja eteneminen oli aika tuskaisaa. Pienen luokan veneet tulivat spinnut nätissä vedossa vastaan.

Kääntöpoijulla toppispinnu nousi asiallisesti korkeuksiin ja ohitimme spinnunnostonsa kanssa viivytelleen Maenan. Vene kulki ihan hyvin parin metrin puhurissa, mutta juuri kun olimme läpsimässä ylävitosia mukavan venevauhdin ja puhtaiden virtausten kunniaksi, se tuuli katosi jonnekin. Tiedä sitten minne, mutta Käärmesaarten viittaportilla kelluimme paikallaan nollatuulessa. Spinnu roikkui velttona, keskisormi ei kertonut mitään ja malluvimppelin savu kohosi suoraan ylös. Oman lisänsä tuskaan toivat jatkuvalla syötöllä ohitse lätkytelleet flipperit, joiden peräaallot romahduttivat spinnupullistuman ensioireetkin. Perunakattilakin meni kumoon.

Loppumatka maalisuoralle oli tylsä. Yleisin näkymä veneen mittareissa oli nolla. Välillä kelluimme taaksepäin, välillä sivusuuntaan ja toisinaan jopa oikeaan suuntaa. SOG oli kuitenkin 0,2 solmun tienoilla, joten matka taittui pääsääntöisesti oikeaan suuntaan.

nollaa

Loppui se aikakin sitten kesken. Olimme kaapelin päässä maalista Kopukan kerätessä releet kasaan. Tuloksena kuviokellunnasta oli siis tällä kertaa kirjainyhdistelmä. Pikkuluokan nopeimmat ja suuresta luokasta muutama taisi ehtiä maaliin, mutta oli niitä kellujia vielä aika paljon jäljellä kisan loputtuakin.

Ihan kiva iltapuhde silti. Nollakelejäkin on syytä harjoitella ja vaikka olut oli lämmintä, oli se maistuvaa. Mitään suuria oivalluksia venevauhdin tai minkään muunkaan osalta ei syntynyt, mutta kyl tää täst.

Tulokset: //kopu.fi/tiistikset

Pikkuluokan kesäleija Solveig voitti ylivoimaisesti sekä luokkansa että kokonaiskisan. Isossa luokassa on ollut paljon tasaisempaa…