Tiistis – Silloin ennen

IMG_2073
(c) Kynde

Ennen oli kaikki helpompaa. Todella paljon helpompaa. Enkä nyt puhu 70-luvun YYA-Suomesta tahi kaskiviljelyn autuudesta, vaan ihan reippaasta ja rehellisestä tasoituspurjehduksesta. Siis sellaisesta kilpapurjehdusmuodosta, jossa lähdetään jostain ja palataan mahdollisimman lyhyen ajan kuluttua yleensä samaan paikkaan. Sijoituksen ratkaisee helmitaulu.

Ennen oli kaikki helpompaa. Veneen kaikki köydet, purjeet, plokit ja vapauttajat olivat tuttuja ja perustrimmin löysi ja tunsi vaikka olisi ollut pistopunkassa sammuneena. Eihän se vene toki ennenkään aina halutusti kulkenut, mutta useinmiten edes sinnepäin. Tahman syykin oli edes alitajuntatasolla jotenkin selvillä ja trimmaamisessa oli selkeä päämäärä ja tahtotila.

Ennen oli kaikki helpompaa. Veneen elekielestä tunsi suoraan meneekö hyvin vai huonosti vai hyvin huonosti. Toimintatavat eri olosuhteisiin olivat iskostuneet kompetentin miehistön terveeseen selkärankaan ja karvattomattomien kämmenien taiturimaista köysiakrobatiaa oli ilo seurata. Kaikkiaan, manööverit soljuivat jouheasti.

Nykyään ei mikään ole helppoa. Veneessä on järjetön kasa köysiä, joiden funktiosta ei ole oikein mitään ymmärrystä. Niiden tuttujenkin narujen toiminta on epäloogista ja nykimisellä ja kiskomisella ei ole mitään selkeää tavoitetta lähtötilanteen ollessa uppo-outo. Se netistä kuuluisuuteen ponkaissut perstuntumakaan ei sano yhtikäs mitään vaan murjottaa hiljaa. Kyllähän se kiulu eteenpäin kirnuaa, mutta epäselvää on, onko kirnuamisen tuloksena satsi reisille vai ei.

Nykyään ei mikään ole helppoa. Veneen rikitrimmi on hämäräperäisiltä nettisivuilta kaiveltujen ohjeiden varassa ja vertailukohta hyvään tai mielyttävään trimmiin puuttuu. Edelleen, kyllä se muovipötkylä eteenpäin kulkee ja joltakin tuntuu, mutta miltä. Hajutonta ja mautonta liikehdintää. Ventovieraan kanssa on aina kurjempaa sillä joku turvasana ennen broutsia olisi kiva.

Osana suurta tuttujuttu -projektia lähdimme ulkoiluttamaan Lowia Kopun Tiistiksiin kovien vastustajien toivossa. Pitäisi olla varovainen toiveissaan, sillä viivalla oli niin laadukkaita venekuntia, että Low oli kisassa todennäköisesti pökä.

Akuuttiin gastipulaan haettiin helpotusta jopa somesta, mutta saalis jäi laihaksi. Onneksi veneen kummisedistä paikalle lompsivat tasoituspurjehtijat Juha ja Sinko. Lown rattimiehen ollessa eristyksissä giganttisen ratin takana sai loppukaksikko hoitaa noin viiden purjehtijan työt. Eivätpähän päässeet leipiintymään tai valittamaan tekemisen puutetta. Purjehdushan on oikeasti ihan pirun tylsää, joten jotain pientä puuhastelua täytyy jatkuvasti olla, jotta veneessä viihtyisi. Kisoissa puuhasteluksi riittää trimmaaminen ja manööverit ja lomapurjehduksilla oluttölkin näprääminen.

Sää oli mukava. Perustuuli puhalteli luoteesta semmoista kutosta ja pilvenreunan sattuessa kohdille puuskat terävöityivät lähemmäs ysiä. Loistokeli siis.

Kisamiehistö kokoontui alukselle hyvissä ajoin ja perinteisten lähtökaljojen jälkeen putputtelimme First 31.7 ”Senin” seurassa Vatukkalahden lähtöalueelle. Purjevalinta vaikutti ihan selvältä, geeykkösellä mennään. Keplottelimme sen rouheamman geen hapettuneesta preservaatistaan esille ja veimme keulaan framille. Isopurjeena oli iso purje.

Alkulämmittelyssä kävi selväksi, että kolmen toimistotyöntekijän massa ja geeykkönen eivät sopineen puhureihin. Vene oli aivan länässä ja perämela poikittain. Muutaman lepatuksen jälkeen laskimme ykkösen ja kaivelimme perunakellarista kolmosen keulaan. Vene rauhoittui ja kaikki oli valmista ensimmäiseen ison luokan starttiin. Viimetingassa muistimme taiteilla Alepan muovikassista semmoisen keltaisen ison luokan viirin takastaagiin. Hyvin toimi muovikassiviiri, joten olisko se nyt se kaikkien aikojen halvin venevaruste?

Kopun toimitsijat olivat viritelleet vastatuulilähdän ja kuudelta pikkuluokka läpytteli matkaan. Isompi luokka odotteli kymmenisen minuuttia ennen omaa vuoroaan.

Lown startti oli ylivarovainen. Lähdimme kolmannesta rivistä neljän veneen fliitissä. Salona 34 ”Audi” lähti poijupäästä, Finngulf 37 ”Pärlan” jostain keskeltä ja X-332 ”Nautin Nolla” enemmänkin venepäästä. Me seurailimme Nautinnollaa ja taktiikkana oli pysyä vanavedessä koko kisa. Ihan vaan siksi, että radasta ei ollut mitään tietoa, sillä ne ratakuvaukset olivat unohtuneet piirongin laatikkoon eikä niitä viestilippuja kukaan ulkoa muista.

Vastatuulipoijulle tulimme viimeisenä ja tonkan kierroksen jälkeen muistimme, että se myötätuulipallokas on vielä veneen purjekomerossa. Purjeen virittelyssä meni aikansa ja pallopurjeveneet karkasivat. Lopulta Melkin rantakaislikon lähestyessä kaikki oli valmista ja kiukkuisen fallin nykimisen jälkeen mastossa roikkui joku heavy-osaspinnu. Purje näytti ihan hyvältä, mutta aika alitehoinen se oli himmaavassa iltatuulessa. Kaikki sormet ristissä toivoimme, että yhtään jiippiä ei tarvitsisi tehdä, ja ilmeisesti joku jossain kuunteli, sillä kisaavat veneet näyttivät suuntaavan Katajaluodon suuntaan. Päättelimme, että rata on varmaan se uusi T-köliveneille suunniteltu T-baana.

IMG_0822

Seurailimme Nautinnollaa Katajaluodon kääntikselle ja ajelimme vauhtiin päästyämme vähän kauemmaksikin, sillä spinnun lasku meni kohtalaisen pitkäksi. Matka takaisin maaliin oli kryssiä.

Kryssipätkä sujui hyvin. Tai siis tuntui hyvältä, mikä tietysti on täysin eri asia. Tuulimittari näytti 30-40 asteen TWA kulmia ja venevauhti oli 6-7 solmua. Mittareihin ei siis selvästikään ollut luottamista, joten vanhat kunnon virtauslangat saivat pitää huolen nousukulmista. Harmi vaan, että olimme fliitin viimeinen vene eikä yhtäkään mittatikkuvenettä ollut lähistöllä. Niitä shiftejäkin unohtui tarkkailla.

Kryssi maaliin oli mukavaa, mutta tapahtumia oli vähänlaisesti eikä mitään suuria oivalluksiakaan syntynyt. Tuntuu se vene kryssilläkin liikkuvan, mutta mututieto on edelleen pannassa, joten täytyy odottaa, että pääsee ajelemaan kunnolla polaareita vastaan.

Maaliin kelluimme fliitin häntäpäässä ja tasoitusräknäämisen jälkeen sijoitus tullee olemaan viimeisen huonanmalla puolella.
Loppukaneettina, kisaaminen jäi aika vähäiseksi, mutta muuten oikein mukava iltapurjehdus. Harmi vaan, että kevätkausi jäin tyngäksi, mutta syksymmällä Low tullaan näkemään useammin viikkokisoissa ja muissa. Pitää hinkata.

IMG_2076
(c) Kynde

15 kommenttia artikkeliin ”Tiistis – Silloin ennen

    1. Taisi väärä purjenumero hämätä, vaikka asiasta mainitsinkin ilmolomakkeessa. No, voin kertoa, että oltiin joko tokapökä tai kolmanneksi viimeinen. Reilu tulos, jos sen suhteuttaa työskentelyyn kääntömerkeillä🙂

  1. Ja se on muuten totta, että pinnaveneen jälkeen sitä tuntee olevansa loukussa ruorin takana. Jos johonkin sattuu ylettämään, lähtee vene heti omille teilleen…

    1. Joo, on ratissa yllättävän paljon totuttelemista. Nykyään tulee sentään yleensä käännettyä oikeaan suuntaan…paitsi peruutettaessa.

  2. Tervetuloa kisaamaan isommilla ja moderneimmilla veneillä! Kyllä se perstutuma vielä sieltä tulee, mutta aika pitkään mullakin oli tunne, että Tempolla olisi menty kovempaa kryssillä. Tuntumassa voi olla aika olematon ero, vaikka lokissa on solmu eroa. Voisin melkein väittää, että nopea trimmi tuntuu pahalta. Hekki on tuollaisessa erittäin tärkeä, toisin kuin varmaankin Siestassa oli. Sitä saa yleensä alkaa vetämään ajoissa ja kovassa tuulessa tolkuttomasti. Mittailin keväällä, että vedän 48-kertaista taljaa selvästi yli 40 kg (vaaka loppui tuohon) ja en ole varma onko sekään tarpeeksi. Tuon verran on vedettynä 8-9 m/s kryssillä.

    1. Totta tuo hekkijuttu! Jo siirtopurjehduksella tuli todettua, että hekillä saa äkkiä vajaan solmun lisää tai pois.

  3. Pahoittelut että tuloksenne puuttui – lisätietokenttä ei automaattisesti toimitu tuloslaskijalle (eli toimitte täysin oikein, meidän systeemi on huono😉. Tulokset päivitetty!

    1. Ei näytä olevan meikäläistäkään listalla, no ei se mua haittaa, mutta muilta meni yksi kallisarvoinen piste. Voin siis tällä ratkaista vaikka koko sarjan voittajan.
      Mullakin on G.ssä eri numero, mutta oli jo viime kaudella, siitä ilmoitettu. Lähdin vielä pelkällä isolla (kun emme kumpikaan minä ja vene kestetty sitä ykköstä)
      eli startissa ei väärinymmärrystä voinut saada. Ymmärrän kyllä. että lautakuntaporukka ei voi kaikkia veneitä ja kippareita tunnistaa, minäkin olen ajanut noita tiistiksiä vasta 25 vuotta

      Asko

  4. :)… Tuloslaskija toimii kopussa aina olettamuksella että maalipöytäkirja on oikein. Jos maalipöytäkirjassa on tunnistamaton purjenumero, se lähtökohtaisesti on ilmoittautumaton vene -> ei tulosta. Jos epäselvyyksiä ilmenee, tuloslaskijan tulee ensin selvittää asia lautakunnalta ja vasta vahvistuksen tultua korjaus tehdään tuloksiin. Nyt tämä vahvistus on saatu myös veneelle ”Aolele” ja tulos lisätään.

    Tässä tiistiksessä oli tosiaan kaksi tunnistamatonta purjenumeroa maalipöytäkirjassa. Toinen johtui ilmoittautumissovelluksesta joka ei näytä erikoiskenttää muuten kuin ”kiertotietä”; toisen takana lienee ilmeisesti virheellinen lautakuntahavainto/kirjaus. Joskus on sellaista, mutta onneksi aika harvoin (ja sattuupa sitä muillekin, vrt vaikka tän vuoden suursaari…)😉

  5. No voihan se vika olla myös itsessä, olen nimittäin kirjoitanut sinne erikoiskenttään, että” Genuassa eri purjenumero, en nyt muista mikä mutta sama kuin viime kaudella” En kyllä olis hyvityspyyntöäkään tehnyt, mutta kun täällä sattui olemaan juttua aiheesta, ja sain tätä kautta sinuun (Ville) yhteyden, niin en voinut vastustaa kiusausta. Kiitos ja anteeksi.

    Asko

    1. No jos nyt täällä tätä puidaan, niin mainittakoon, että ison luokan omat tulokset lienee vielä viilausta vaille.

Kommentointi on suljettu.