Hoskin Torstis – First time

IMG_0733

Steroidipatongin Itämeren kisaneitsyys on nyt sitten korkattu ja juonipaljastuksena heti alkuun kerrottakoon, että ihan hiukkasen on vielä trimmeissä ja manöövereissä hinkattavaa. Ihan hiukkasen.

Kisaillan sää oli mitä mainioin erilaisiin köysileikkeihin ja veneeseen tutustumiseen. Tuuli puhalteli jostain idän suunnalta 2-4 m/s ja sää oli ajankohtaan nähden niin lämmin, että pitkästä aikaa ei merellä tarvinnut pukea päälle neljää fliits-tyyppistä kerrastoa, muutamaa teknarikalsaria, villapaitaa, karvalakkia, rukkasia ja mustoja. Ihan teepaidalla pärjäsi. Niinpä, kesä on keskimäärin aika nasta vuodenaika.

Valmistautuminen ensimmäiseen kisakoitokseen oli huolellinen. Keulaan ripustettiin joku geeykköseltä näyttävä purje. Veneen purjevarastossa oli kyllä rouheampikin ykkönen, mutta purjepussin vetoketju oli niin hapettunut, ettei purjetta olisi saanut kuorestaan ulos ilman puukkoa. Kävi sääliksi muuten hyvää purjepussia, joten sillä huonommalla mentiin. Ihan hyvin toimi sekin. Isopurjeen virkaa toimitti veneen ainoa isopurje. Sen dacronpätseillä laastaroitu veli sanoi työsuhteensa irti jo ennen Hollantia ja ko. loimi odottelee tätänykyä kyyditystä loppusijoituspaikalle.

Spinnulaitteiden virittelyssä menikin sitten enemmän aikaa. Tuplaskuutit aiheuttivat ankaraa ohimokaljun nylkytystä, mutta lopulta kannelle kasatut plokit ripoteltiin ympäri venettä ilman sen suurempaa ymmärrystä asiasta. Sen puomiin tulevan skuutin ploki jäi vanttien tienoille ja sen varsinaisen skuuttinyörin plokin tuuppasimme vanhasta muistista takakulmaan. Viritelmä näytti asialliselta ja olisimme palkinneet itsemme oluella, jos joku olisi olutta muistanut veneeseen tuoda.

Spinnupuomi oli seuraava ihmetyksen aihe. Varustus ja teippaukset vihjailivat, että tällä veneellä ei tehdä semmoisia end-to-end -jiippejä, vaan puomin toinen pää on ja pysyy jatkuvasti mastossa kiinni. Mastossa oli lisäksi kätevä hissi, jolla puomin korkeutta sai säädettyä ja arvelimme tämänkin virityksen jotenkin liittyvän jiippaamiseen. Paljon jäi vielä naruja ja plokeja käyttämättäkin, joten luultavasti jotain unohtui asetella. Ainakin nyt barberit. Ja inhaulerit.

Rikin jätimme silleen. Vanttiruuvien vääntely saa odottaa vielä tovin. Kireältä riki tuntui korvakuulolta ja mittari vahvisti asian.

Lopuksi ruiskuttelimme koko veneen täyteen lubea. Lube on hyvää.

Kauden ensimmäisen kisan miehistö oli parasta A-ryhmää. Keulassa narupaljoutta ihmetteli putkimies ja purjehtija Jace. Maston trissoja äimisteli luokkahitsari ja purjehtija Juha. Sitlooraa isännöi trukkikuski ja purjehtija Sinko. Peränpitäjänä kunnostautui vaihetyöntekijä ja purjehtija.

Putputtelimme kisa-alueelle ja kiskaisimme purjeet ylös. Hyvin liikkui le Low. Toimitsijat vilkuttelivat B-rataa Suokin kulmille ja hyvissä ajoin massiivinen kolmen veneen kisafliitti asettui lähtötelineisiin. Etukäteen arvioituna pahimmat vastustajat olivat VO60 Tokio II ja Sundwind 30 Aolele. Muista ei arviomme mukaan ollut suurempaa uhkaa. Hahmottelimme taktiikkaa, jossa otamme Tokion heti alussa pihteihin emmekä päästä venettä karkumatkalle. Taktiikka kaatui siihen päähän pälkähtäneeseen mälsään tosiseikkaan, että Firstin toppivalo heiluu jossain Tokion ensimmäisen saalinkiparin kohdilla. Yritä siinä sitten peitellä tai pihtiotteitta pitää.

Startti oli niin huono kuin kesä ensimmäinen startti yleensä on. Pöhkö ohjastaja tiputti venevauhdin nolliin ja paukun kajahtaessa kiihdytys oli todella pitkä. Aolele lähti poijupäästä ja low jostain keskeltä. Melkoiselta takamatkalta startannut Tokio paineli parin kaapelin sutimisen jälkeen yläkautta ohi ja hävisi melko sukkelaan horisonttiin. Aolele jäi tasaisesti ja kisa oli alusta asti kilpailullisesti ylitylsä. Trimmejä ja semmoisia oli kuitenkin kiva kokeilla lämpimässä kesäillassa.

Löysää strekkiä Koirakarin kautta Suokin kulmille. Ei raportoitavaa. Ei sitten mitään raportoitavaa. Tai senverran kuitenkin, että vene tuntui olevan oikein perso trimmaamiselle. Jopa persompi kuin Siesta kuunaan. Sentti väärään vei vauhtia pois neljä kymmenystyä ja päinvastoin.

Suokin kääntiksellä alkoivat spinnuvalmistelut. Jace raahasi keulaan pussin, jonka arvelimme sisältävän pallopurjeen. Oikean fallin – siis toppi tai osa – valinta hoidettiin ihan arpapelilla. Noppa osui toppifalliin ja spinnun eri kulmiin kiinniteltiin kaikkiaan neljä skuuttiköyttä. Kääntömerkin jälkeen puomi lätkäistiin paikoilleen ja yksi skuuteista puomin toiseen päähän. Ylägaija napsahti johonkin kukonjalan näköiseen viritelmään ja alagaija samanmoiseen.

Nosto onnistui yllättäen ihan hyvin. Purje valahti nätisti pilvettömälle taivaalle ja samalla puomi valahti etuviistoon kannelle. Syyksi paljastui ylägaija, joka oli kiinnitetty päiden aukaisunaruun. Ihme, ettei mennyt nyöri poikki. Tiputimme hiukan pallokasta ja kiinnitimme gaian uudestaan vahvemmalta näyttävään kukonjalkaan. Eipä oikein onnistunut vieläkään, joten lopuksi otimme taas vedon purjeesta pois ja kiinnitimme ylägaijan aivan puomin päähän. Kun puomia ei ikinä irroitella mastolta, niin eipä sen gaijankaan tarvitse keskellä olla. Näin tuumailimme ja ihastelimme valkoista toppipussukkaa, joka veti parin metrin tuulessa ihan mallikkaasti.

IMG_0741

Piskikarin kulmilla teimme veneen ensimmäisen spinaakkerijiipin. Pohjanmerellä tosin harjoittelimme reilu viikko sitten genaakkerijiippiä ja etustaagin ympärille kietoutuneen genaakkerin irroitusta, mutta spinnusta ei vielä kokemusta ollut.

Selvennetäänpä vähän tilannetta. Keulasta sitlooraan tuli neljä spinnukuuttia, 2 punaista ja 2 sinistä. Lisäksi istumalaatikkoon luikerteli pari sinistä geen skuuttia. Ynnä ne kaikki muut köydet. Suurin vaikeus jiipissä oli ihan oikeasti nykiä oikeanvärisestä ja yleensä oikeasta narusta vieläpä oikeaan aikaan. Pinnamies huuteli tohkeissaan ohjeita ratin takaa ja Juha ja Sinko kiskoivat vuoroin sinistä ja vuoroin punaista ja välillä jopa geen skuuttia. Jace kiroili keulassa taitamatonta kravattiosaston työskentelyä ja pinnamies teki edelleen parhaansa sekoittaakseen ammattitaidottomilla ohjeillaan koko paletin lopullisesti.

Huolimatta kaikesta säätämisestä jiippi sujui lopulta ihan hyvin. Puomia nostettiin mastolla sen puolisen metriä, jolloin toinen pää mahtui etustaagin ohitse uudelle halssille. Uusi skuutti kiinni ja purje vetoon. Ei loppujen lopuksi mitään ihmeellistä, mutta muistettakoon, että tuulta oli ainoastaan sen kolmisen metriä. Kympin tuulessa seurauksena olisi taatusti ollut reissu Larun kilkepuoteihin.

Maalisuoralla tuuli himmasi. Vetelimme reipasta solmua eteenpäin. Ihan kivaa silti.

Maaliin saavuimme aikanaan toisena veneenä ja tasoituskerronnan jälkeenkin olimme toisena.

Hieno ilta. Kertakaikkiaan.

Kuten alussa totesin, paljon on vielä matkaa edes tulosluettelon keskivaiheille, mutta ensimmäinen askel on nyt otettu ja suunta on väkevästi ylöspäin. Tavoitteemme on kova mutta mahdollinen: aiomme seuraavan kymmenen vuoden kuluessa voittaa jonkin kisan. Siihen tähdätään.

4 kommenttia artikkeliin ”Hoskin Torstis – First time

  1. Kai nyt jotain muutakin oli päällä, t-paidan lisäksi?

    ”If you have once seen it, you can never unsee it” tuli mieleen. Toivottavasti saan unta tänään. Ei pitäisi lukea tätä blogia lähellä nukkumaanmenoaikaa.

  2. Tervetuloa uudella kalikalla kotimaiseen offshore-sirkukseen. Äkkiä mittaukset kuntoon niin pääsette mukaan syksyn ranking-kisoihin.😉

  3. Ettekö olleet heti ensimmäisessä kisassa tulosten keskivaiheilla ja voittokin jäi reilusti alle minuutin päähän. Seuraavaan kisaan lähdette jo ennakkosuosikkina! Vielä on 1,5 vuorokautta aikaa ORC-mittakirjan hankintaan BOWille…

Kommentointi on suljettu.