Karvalakkikisa – Pohja ja noteeraus

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.


Olisihan se pitänyt arvata, mitä siitä seuraa, kun kansainvälinen epäonnistumisen päivä ja kauden viimeinen kilpapurjehdus osuvat samalle lauantaille.

Huolimatta huonoista enteistä kerääntyivät lowilaiset vuoden viimeiseen rypistykseen, legendaariseen Karvalakkikisaan. Aikaisemmista kerroista viisastuneena laidalle oli houkuteltu riittävästi purjehdustaitoista massaa, mutta sen kerran kun LYS-kisassa olisi ollut täysi ja kompetentti miehitys, säätila heittäytyi vallan mahdottomaksi. Pitkin viikkoa huonontuneet prognoosit päättyivät lopulta siihen, että lauantaina ei tuullut nimeksikään. Ja meillä onnettomilla oli kaikki valmiina 15+ keliin!

Löperö tuuli vaati pientä hienosääntöä veneeseen. Vanteista ruuvailtiin ihan kunnolla paineita pois ja isopurjeen ylin läpilatta vaihdettiin rutkasti löysempään versioon. Yläosa näyttikin kisassa hyvältä, muotoa oli tarpeeksi ja jiipeissä ja vendoissa pussi asettui hyvin oikealle halssille. Olisi tuokin kikka pitänyt ottaa käyttöön jo aikaisemmin.

Kipparikokouksessa ilmoitettiin radaksi ilmeisesti eestaas-rata C. Ilmeisesti, sillä Kopun plaanilla olivat metsätyöt käynnissä ja moottorisaha ulvoi siihen malliin, ettei toimitsijoiden puheesta saanut oikein mitään tolkkua.

Hoskilla odotteli lähtövalmis vene. Ahkera tiimi. Tämmöiseen palveluun voisi vaikka tottua.

Irrotimme köydet hyvissä ajoin ja putputtelimme rasvatyynessä kohti lähtöaluetta. Pikaisen miehistöpalaverin jälkeen löimme lukkoon positiot itse kisassa. Jace ja Kynde saivat vastuulleen kaiken mastosta eteenpäin. Lopuista hommista huolehtivat Juha ja Sinko. Pinnaan istutettiin jälleen se saaristolaivurikurssin aikanaan reputtanut vispaaja, joka väitti tuntevansa Helsingin vedet kuin omat taskunsa. Ihan vaan niinkuin tiedoksi, yksi navigaattorin paikka olisi Lowissa ensikaudella vapaana.

Kilpaileva fliitti oli jaettu tasoituslukujensa mukaan kolmeen lähtöryhmään ja me kuuluimme siihen keskimmäiseen. Osallistujia luokassamme oli kymmenkunta ja ennakkoasetelmat sellaiset, että tiedossa oli maaottelu ”Infernot vs. muut”. Päättäväisinä lähdimme heittelemään kapuloita Inffarien kevyen kelin hegemoniaan, mutta alusta asti kävi kyllä aika selväksi, ettei haastajaa Södergrenin leijakauden tekeleille löytynyt.

Lowin startti oli surkea. Huonossa tuulessa emme ehtineet hakea kunnon positiota viivalta ja jäimme suurinpiirtein alimmaiseksi veneeksi. Venda paarallekaan ei onnistunut veneen kieltäydyttyä kääntymästä. Ilmoitti syyksi ohjailuvauhdin puuttumisen. Oli aika likellä ettemme ajaneet lähtöpoijusta ohi, mutta pari minuuttia starttipaukun jälkeen käännös onnistui ja ylitimme onnellisina lähtöviivan. Hyvän startin napannut Inferno 31 ”Solveig” nosteli samaan aikaan jo spinnua ylämerkillä.

Ylämerkki pakkasi veneet kasaan, ja vaikka olimme viimeisien joukossa pömpelillä, erot olivat pieniä. Ajoimme suosiolla ylimmäksi veneeksi ja nostimme pallokkaan vauhdintuojaksi. Tuuli oli niin olematonta, että skuutit sai samantien vaihtaa pakettinaruversioihin. Etenimme parin solmun nopeudella kohti apinaviittaa. Ilma oli kuitenkin hieno, joten ei edes ärsyttänyt.

Solveig oli jo pahasti karussa, joten otimme toisen Infernon, ”Donnan”, päävastustajaksi. Hetken pysyimme kyydissä mukana, mutta takaa lähestynyt lössi uhkasi tuulta. Lyhyen aprikoinnin jälkeen jiippasimme kohti Melkkiä ja annoimme pääjoukon taivaltaa lännemmäksi.

Pätkä Melkille sujui hyvin. Joku paikallinen sääilmiö kuljetti venettä mukavasti ja seuraavan jiipin teimme vasta tuulen moinattua Melkin rannassa. Kisan kannalta tilanne näytti hiukan huolestuttavalta. Kaikki muut veneet olivat selvästi lännempänä ja seuraava kääntömerkki, Loukari, oli samassa suunnassa. Donna oli saanut jostain tuulenvireen kiinni ja kiskonut yllättävän ison raon Lowiin. Pienoista kumilankaa kuitenkin esiintyi veneiden välillä. Jatkoimme taivallusta.

Pihlaiston kohdilla tuuli tyyntyi täysin ja hetken oli suuria vaikeuksia saada spinnua edes lentämään. Takaa lähestyi suurimman luokan veneitä, joten tuulta puolustaaksemme ajoimme Pitkäkarin jälkeen niin itään kuin vehkeistä irtosi. Ylimpänä veneenä oli kiva taivaltaa, ja vaikka on tunnustettava, ettei itävedossa sen suurempaa taktiikkatietämystä ollut takana, se kannatti. Uusi tuuli tuli yllättäen kääntyneenä idästä ja vauhdittelimme lähes kolmea solmua lännempänä tikku suorassa seisoneiden veneiden ohi. Oli suhteellisen kummallisen näköistä, kun tuuliraja kulki jatkuvasti 30 metriä styyran puolella. Pienestä se on joskus kiinni.

Louekarin kääntökivi pakkasi jälleen veneet kasaan. Donna oli iskuetäisyydellä ja asiasta innostuneena yritimme päästä vapaisiin tuuliin jonkun X-35:n yläpuolelle. Kurssi vei turhan lähelle rantaa ja olimme semmoisessa juustopositiossa äksän ja Louekarin välissä. Alapuolella edennyt vene kyllä laski pyydettäessä, mutta kun rantaan näytti olevan yli viisi metriä ja kaikukin indikoi vettä olevan, annoimme mennä. Hetken tosin näytti huolestuttavalta mittarin heitellessä parin metrin syvyyksiä, mutta lukemien kasvaessa kolmeen metriin läpsimme tyytyväisinä ylävitosia. Kyllä me nää navigointihommat osataan. Sitten se jysäys tuli.

On olemassa hyvin epämiellyttäviä ääniä. Kuten esimerkiksi hammaspora. Tai ulosottomiehen huhuilu oven takana. Tai kölin kolahdus peruskallioon. Viime mainittu on ihan omassa kastissaan. Niin luonnoton ja asiaan kuulumaton ääni, että sen kyllä muistaa vähän pidempäänkin. Muutaman kolahduksen jälkeen vene pysähtyi eikä suostunut liikkumaan eteen eikä taakse. Ajantasalla olleet lowilaiset rynnivät laidalle kallistelemaan ja pumppaamaan venettä irti, mutta eihän se lotja mihinkään suostunut liikkumaan. Tuulikin oli niin leppoisaa, ettei kallistavaa voimaa purjeista löytynyt. Aikamme hötkyiltyämme totesimme, ettei tää kiulu mihinkään lähde, joten tiputimme purjeet ja veivasimme koneen käyntiin. Vaihde pakille ja kierroksia. Vene suostui peruttamaan metrin ja hyvin alkanut peruutusmatka päättyi siihen, että peräsin osui pohjaan. Tässä vaiheessa päivää alkoi jo ärsyttää koko touhu. Köli hakkasi graniittiin ja peräsin oli jumissa jossain kivien välissä. Lasikuitusilppua ja jättöreunan kappaleita kellui veneen vieressä.

Sammutimme koneen, pistimme nortiksi ja mietimme vaihtoehtoja. Paatti tuntui olevan niin tiukasti jumissa, että hinausapua oli saatava. Soittelimme meripelastukseen josko viitsisivät tulla hinaamaan poloisen Lowin irti. Joku tyyppi sieltä vastasikin, mutta olivat ilmeisesti juuri grillailemassa, joten delegoivat hinauspyynnös merivartijoille. Suomenlinnan asemalta lähtikin partiovene heti matkaan.

Kolina veneen alla jatkui, mikä tuntui hiukan kummalliselta, sillä aallokkoa ei ollut. Ilmeisesti Louekarin rannassa on jonkinmoinen merivirta, sillä aikansa rymisteltyään vene kellui syvempään veteen. Kokeilimme varovaisesti peräsintä, ja kun jonkinlaista painetta kääntelystä aiheutui, starttasimme jälleen koneen ja lähdimme häntä koipien välissä kohti Larua. Matkalla merivartijat tulivat tarkastamaan tilanteen, mutta kun vuotoja veneessä ei ollut ja miehistökin tuntui olevan järjissään, niin palasivat tukikohtaansa.

Low kulki hyvin Lauttasaareen asti. Poistimme maston ja riipaisimme kännit. Eniten kyllä ärsytti kisan keskeytys.

Onnittelut voittajille ja muille kisan menestyjille. Palaamme häiriköimään kisoihin ensivuonna.

20 kommenttia artikkeliin ”Karvalakkikisa – Pohja ja noteeraus

  1. 6,5 solmua pimeessä antaa vielä paremmat sätkyt… Mutta totuus on joka tapauksessa se, että karmeampaa ääntä ei ole, tapahtui se missä tilanteessa ja vauhdissa tahansa…

  2. Onko kölin tai peräsimen kondiksesta mitään lisätietoa? Olihan niitä lastuja siellä vedessä, eikä varmaan olleet pohjan kivistä irronneita vaikka kuohinnalta tuntuikin.

    1. Low nostettiin tänään plaanille, ja kieltämättä jännitti siinä vaiheessa, kun nosturi pikkuhiljaa paljasti vedenalaiset osat. No, onneksi kolisteltiin kunnon ainevahvuuksilla varustetulla skandilla eikä millään baijerilaisella, sillä vahingot jäivät yllättävän pieniksi. Kölin etureunassa oli reilunkokoinen iskukraateri ja muutenkin alareuna oli viisteillä. Plastic Paddingin epoksilla läntätty jättöreuna oli taasen hyvin kestänyt voimainkoitoksen karia vastaan. Ainoastaan alareunasta oli lohjennut muutaman sentin kappale. Tiukkaa shittiä tuntuu Padding olevan.

      Veneen rungosta ei pintapuolisella tarkastelulla löytynyt vaurioita. Onneksi vauhti ensimmäisen iskun hetkillä oli niin olematon.

      Peräsin selvisi pienin vaurioin. Alareuna oli hiukan rouhiintunut, mutta muuten evä vaikutti olevan kuosissaan. Akseli oli suora, eikä alalaakerin seutuvilla tai akselin ja evän rajapinnassa ollut mitään jälkiä.

      Kaikkiaan, eiköhän tämä seikkailu hoidu pakkelilla. Pohjakin oli totaalisen puhdas (musta Interspeed + pari puolihuolimatonta alapesua).

      1. Hyvä ettei hajonnut pahemmin!

        Tuliko GPS:llä reitti talteen – nythän tietää kuinka läheltä voi vetää Louekaria radalla C -> vain 1.5 metriä etelään.

      2. Ajoitteko ihan harkiten selkeästi 3 m käyrän sisäpuolelle? Itse yritän pysyä 6 m käyränkin ulkopuolella.

        1. Juu, eikös näytäkkin aika idioottimaiselta ajolinjalta näin jälkikäteen…unohtui seurata plotteria siinä vaiheessa, kun kaiku näytti mukavia lukemia.

      3. Ja sitten kun katsoo Charlottan trackia H-vene.netissä ja zoomaa tuohon niin voi about arpoa mistä sitten taas voi ajaa🙂
        Pieni kurssinmuutos heti tuon 6m käyrän luona taitaa olla se hetki kun LOW-miesten huutelu pisti muuttamaan kurssia…pikaisesti extrapoloiden suunta olisi ollut, hmm, mielenkiintoinen.

  3. Terve!
    Taisin jo aikaisemmin kirjoittaa, että meidän Infernoomme (31, Nasu III) jouduttiin uusimaan koko peräsin pienen pohjakosketuksen saatuamme loppukesällä 2011. Tarkemmin asiaa mietittyämme päädyimme siihen tulokseen, että uusitaan myös laakerointi ja koko vannasputki.
    Tämän vuoden kevät menikin sitten remonttia tehdessä. Onneksi meillä täällä Porin suunnalla on alan ammattimies! Nyt on Jefan (kelluva) laakerointi vannasputkineen ja kokonaan uusi peräsin ja akseli. Peräsin tehtiin täällä, päädyttiin siihen, että ei osteta valmista vaikka Jefalla olisi ollut sopiva mallistossa.
    Vanha peräsin akseleineen painoi yli 60kg, uusi n. 20kg. Melkoinen ero!
    Lisäksi peräsinremontti onnistui hyvin, ohjaus on vanhaan nähden tosi kevyttä ja peräsin pitää joka kelillä, ei kertaakaan broutsannut vaikka kesän kelit olivat sitä mitä olivat.
    Voin lähettää kuvia tarvittaessa.
    t. Jarmo

    1. Itselläni ei ole kokemusta Siestan orkkisperäsimestä, mutta asiantuntevalta taholta olen kuullut, että se Södergrenin piirtämä lapa on ihan tumppu. Varmaan sama asia Infernon kanssa.

      Pistä ihmeessä kuvia, tehdään suuri peräsingalleria talven ratoksi…

  4. Moi. Saisko tietoa, kuka/mikä firma peräsimen teki? Meilläkin on ollut peräsinprojekti monta vuotta vireillä. Välillä oli ideana tehdä uusi kokonaan itse kustannussyistä. Esim. Leeveneen pyytämä hinta ei oikeus ostohaluja lisännyt

    1. Terve!
      Peräsimen teki paikallinen (Porilainen) yrittäjä ja meikäläinen oli siinä hiomassa täytettä ja lasikuitua monta ehtoota. Yritän saada kuvamateriaalia huomenna liikkeelle. Sen voin sanoa, että kustannus jäi alle Jefan valmiin paketin, mutta oli silti tuntuva. Jos kumminkaan ei tänään lottovoittoa tule, niin tällä veneellä mennään aika kauan ja siihen nähden investointi kannatti.
      t. Jarmo

      1. Jos itte tekee, niin Jefan sivuilta löytyvät yllättävän seikkaperäiset ohjeet: http://www.jefa.com/rudder.htm

        Ainoa ongelma autotalliperäsimelle lienee tuo muotti. Jos seurakaveri ei suostu lainaamaan omaa peräsintään muotin uloslyömiseksi, joutunee väkertämään Naca-profiileilla, lankaleikkurilla ja vaahtolevyllä peräsimen mallin. Lennokkipuolelta voi ottaa mallia profiilien työstämisestä…

        Hiilikuitulapa vois olla pähee🙂

    2. Terve!
      Äskön piti Pinnamieheltä kysyä, että mitenkä tänne saa kuvia. Minulla on paikka kuvat.fi palvelimella ja sieltä ainakin voi ladata tallettamiani kuvia. Entäs sähköpostiosoitteet privaatisti?
      t. Jarmo

      1. Jos kuvia pystyy suoraan linkittämään, niin ketjun jatkoksi vaan. Yhteystiedot löytyvät tosta oikealta ->

        1. Terve!
          Nyt ei oikein yhteydet toimi kunnolla. Yritän huomenna töistä (ruokatauolla) paremmilla yhteyksillä.
          t. Jarmo

        2. Terve!
          Sain talletettua osan kuvista palvelimelle, linkki on:

          http://jmvi.kuvat.fi/kuvat/Per%C3%A4sinkuvia/

          salasana on (vaikeasti arvattava) peräsin
          En yrittänyt liittää niitä tänne. Kuvia saa ladata tälle sivulle, mikäli se nähdään tarpeelliseksi, sekä omaan käyttöön.

          Vääntynyt akseli oikaistiin ja sillä purjehdittiin vielä loppukesä 2011. Loppukaudesta ohjaus akoi olla taas melko tahmea ja syksyllä veneen ylösnoston yhteydessä otinkin peräsimen vamiiksi irti remonttia varten. Akseli oli jo alkanut vääntyä ja siitä ei enää olisi saanut korjaamallakaan kunnon kalua.
          t. Jarmo

        3. Hiilikuituakseli on kyllä aika hieno! Eli vaihdettiinko tuossa savotassa akseli ja laakerit, mutta käytettiin alkuperäistä lapaa?

        4. Huomenta!
          Kaikki on uutta lapaa ja myrkkymaalia myöten. Vanha lapa oli originaali, jota oli jatkettu alaspäin n. 150mm ja samanverran taaksepäin. En punninnut sitä mutta hyvä arvaus on, että paino oli yli 60kg, jatko-osat olivat umpilasikuitua. Akseli oli 60mm putkea, ilmeisesti aika yleisesti käytetty näissä veneissä.
          Tämän peräsimen muoto syntyi paikallisen mestarin kokemuksen perusteella ja tuntuu kyllä onnistuneelta.
          t. Jarmo

Kommentointi on suljettu.