Turkisregatta 2012 – Diskurssi

Purjehduskauden viimeinen todellinen ruskaröhköreissu, Turkisregatta, kisattiin lauantaina loistavassa syyssäässä. Sinäänsä merkillistä, että ennen ja jälkeen kisan vettä tuli kaatamalla, mutta radan sai ajella blehat silmillä.

Piisamirotan nyljentään lähtivät tällä kertaa Sampo, Sinko ja veneen annosviinojen jakamisen hoitanut kuormastasyöjä. Pikaisessa tehtävienjaossa houkuttelimme Singon tuuraamaan kaikkia poissaolleita vakkarikeuloja ja lisähommana lätkäisimme osa-aikaisen navigaattori-mastomies-geenskuuttaja -position.  Sammon osalle tuli ison, geen ja spinnun skuuttaaminen, ja lisähommina myös lähtötaktiikka, lähitaktiikka, kaukotaktiikka ja muut juoksevat asiat. Se veneen kolmas purjehtija sai vastuulleen pinnan kääntelyn ohjeiden mukaan.

Lähdimme liikkeelle perjantaina ja koko viikonlopuksi suunniteltu reissu vaati tuhdit eväät. Bunkrasimme Siestaan satakunta saunaolutta, kolmisen litraa punaista ruokapunkkua, muutaman vartin aperatiiveja, pari kartsaa röökiä vimppeleiksi sekä kaksi pakettia bratwurstia. Ja purkin hapankaalia. Ja vajaan litran vettä. Miehistö vaikutti tyytyväisiltä ylenpalttisiin proviantteihin.

Matka Onaksen tukikohtaan oli tylsä. Vettä satoi kaatamalla ja ennusteissa luvattu reipas keskikeli oli kuihtunut neljän metrin täysmyötäiseen. Purjeveneethän ovat tunnetusti surkeita moottoriveneitä, joten tylsyyden poistamiseksi nostimme spinnun ja siirtelimme aikamme märkää pallokasta puolelta toiselle. Kovin montaa kohtalontoveria emme matkalla bonganneet, mutta ainakin Inferno 29 ”Bice” eteni hurjaa vauhtia itään pelkillä valkoisilla purjeilla. Vauhti oli todella huolestuttavan kovaa, mutta onneksemme Bice oli itse kisassa eri luokassa. Syksyisen säkkipimeyden laskeuduttua laskimme purjeet ja konetimme loppumatkan. Fe-83 ”Merellin” löysimme vielä mustien saarien keskeltä ja käväisimme pikaisesti mölisemässä kuulumiset.

Muutaman eksymisen ja muun kohelluksen jälkeen Lown keula töpsähti jonkun – ovat pimeässä niin samannäköisiä –  saaren laituriin. Grillipaikkakin löytyi, joten raijasimme juomat, slärvät, hapankaalit ja kipparin laiturin kupeesta käsikopelolla keräämät metsäsienet savugrillikodan uumeniin. Makkarat ja sienisalaatit palanpainikkeineen maistuivat erinomaisilta, tosin miehistön luottamus kipparin sienituntemukseen mureni jälleen kerran siinä vaiheessa, kun lauma sinivihreitä kääpiöitä ryntäsi kotaan esittämään tiernapoikanäytelmää udmurtiksi. Suomalais-ugrilaiset värikuviot ovat toki kivoja, mutta katsoimme kuitenkin parhaaksi ryömiä hyvissä ajoin takaisin veneelle valmistautumaan tulevaan kisapäivään.

Lauantaiaamu oli valju. Kannella rääkynyt lokki herätti nuutuneet lowilaiset. Singon kivitettyä elikon takaisin metsään tunnustelimme varovaisesti olotilaa. Rokulipäivältä tuntui, mutta muutaman kahvikupillisen ja rivon herjan jälkeen kömmimme kannelle valmiina antamaan kaikkemme. Tai antamaan ylen.

Matkalla starttipaikalle, siihen öljysataman kupeelle, yritimme nuuskutella tuulia. Ennusteiden mukaan tuulen piti pihistä lännestä kääntyen päivän mittaan etelään. Me nuhaisina mitään haistettu, mutta korvien lepatus kertoi ennusteiden olevan ainakin aamun osalta kohdillaan. Netistä kaiveltu kiertosuuntataulukko vihjaili myötäsuuntaista kierrosta Onaksen saarikolmion ympäri, joten nostimme spinnun styyralta kuivumaan kelluessamme kohti lähtöviivaa.

Palmuöljytehtaan pihamaalle oli kerääntynyt hyvänlaisesti veneitä. Pienemmässä luokassa oli 12 venettä ja suuremmassa kokonaista 15 venekuntaa. Turkisregatalla tuntuu edelleen olevan vetoa. Hyvä niin.

Tuuli laski Tolkkisten selällä lowilaisten mielikeliin, noin kahteen metriin. Kiroilimme perusteellisesti asiaa, mutta emme kuitenkaan viitsineet tehdä mitään ennakoivia toimenpiteitä vauhdin takaamiseksi. Kuten vanttiruuvien vääntelyä tai ison ylälattojen vaihtoa. Geeykkösen nyt kuitenkin liitsailimme keulaan ja loppuajan starttia odotellessa Sinko ja Sampo kinastelivat 700 hevosvoimaisen urheiluauton ja paisuvaiskudoksen kausaalisuhteesta. Pinnamies tyytyi kaivelemaan nenäänsä.

Kello kaksitoista kelluivat pienen luokan veneet matkaan. Etenemistä ei voinut vauhditteluksi kutsua, mutta tuntuivat nyt kuitenkin tikkailevan etelää kohti. Siirryimme vuorostamme viivalle surffailemaan ja olimme vähällä startata väärältä puolelta lähtövenettä, kun se paatti oli ihan eri laidassa kuin yleensä on tapana.

Otimme startin jostain keskeltä, kun emme osanneet päättää edullisempaa laitaa. Ihan kohtuu startti ja muutaman tikin jälkeen olimme suhteellisen vapaissa. Tai no, niin vaipaissa kuin tuommoisessa kelissä ja venemäärän keskellä voi olla. Olimme luokkamme hitain vene, mutta kevyttuulissa isommat lotjat kelluivat jatkuvasti jaloissa, eivätkä edenneet mittalukunsa mukaisesti. Jossain vaiheessa yritimme X-302 ”X-Temporesta” yläkautta ohi, mutta ajoivat epelit niin ylös, että jouduimme jälleen vendaamaan. Muutaman tikin jälkeen saimme nyittyä parin veneenmitan eron X-Temporeen. Olivat ilmeisesti käyneet liian lähellä länsireunaa.

Ensimmäisen jääkääntömerkin lähestyessä tiirailimme silmät sikkuralla pienen luokan kiertovalintoja. Yleensähän kyseissä kisassa kannattaa kiertää samaan suuntaan kuin Seawind 32 ”La Nonna”. Tällä kertaa näytti siltä, että Nonna ja lauma FE-83:sia ( ”Charlotta” ja ”Merelli”) kieputtivat myötäiseen vievälle kurssille, joten kummemmin asiaa miettimättä otimme saman taktiikan. Kääntömerkin jälkeen X-Tempore hävisi näkyvistä, joten taisivat lähteä vastakkaiseen suuntaan. Takana kovaa lähestynyt Inferno 31 ”Donna” vastaavasti seurasi Lowia. Muista veneistä emme niin lukua ehtineet pitää, mutta taisi suurin osa veneistä kiertää myötäpäivään.

Kalvön ja Emäsalon välisessä rännissä ajoimme vanhasta muistista mahdollisimman kauas Kalvön rannasta ja lopulta olimme lähes Emäsalon rantahietikossa köliä putsaamassa. Oikeastaan olimme turhankin idässä, koska heitimme muutaman ylimääräisen vendan edelleen häiriköineiden isojen veneiden alta pois. Tuskin ratkaisevasti hävisimme, ja muutamalla tikillä saavutimme toisen reittipisteen, Björkholmenin pohjoispuolella möllöttäneen jäätötsän.

Kalvön eteläpuolelta ajelimme semmoista kryssintapaista väistellen muita veneitä. Puolessa välissä jotosta juutuimme Finngulf 37 ”Pärlanin” alle ja kisan ainoan monirunkoveneen tunkiessa samaan soppaan, olivat huonot tuulet taattuja. Sinko viritteli keulassa jo sinkoa, mutta lopulta tyydyimme ajamaan eteenpäin ja odottelemaan muiden veneiden valintoja.

Pärlan tikkasi aika aikaisin etelään, joten ajelimme hetkisen nostavaa kurssia ja parilla vendalla rytkimme seuraavalle kääntömerkille. Kurssi kääntyi takaisin Kälvön itäpuoliseen ränniin. Sinko ja Sampo taikoivat spinnun ilmoille olosuhteisiin nähden nopsaan ja kasin pintaan noussut tuuli kuljetti Siestaa mukavasti plattiksesta huolimatta. Donna oli kääntömerkillä aika lähellä, mutta eivät tuntuneet spinnupätkällä tavoittavan, sillä joutuivat ilmeisesti ilmasotaan jonkun toisen veneen kanssa. Ohitimme Merellin ja jatkoimme suorahkoa kurssia seuraavalle merkille Merellin pidättäytyessä peittotoimista. Veneitäkin tuli laihanlaisesti vastaan, joten suuria kiemuroita kurssiin ei vaadittu. Mukavaa menoa, ehti rauhassa polttaa savukkeita ja ottaa hiukan evästä.

Kälvön pohjoispuolen kääntömerkillä Sinko repi spinnun tuulen puolelta alas, ja pikaisen kierron ja siivouksen jälkeen alkoi viiden mailin kryssi etelään. Rännissä samaan suuntaan tikkaili myös X-Tempore, mutta ilmeisesti Lown nähtyään löivät isompaa vaihdetta silmään ja repivät lopulta parin minuutin eron.

Ykkönen keulassa tuntui kolmen MM-kisoihin laihduttaneen purjehtijan painolla hiukan liian tehokkaalta. Läsyjä sai litistellä ja mastoa taivutella ihan tosissaan, jotta vene olisi pysynyt järkevissä kallistuskulmissa. Kolmonen olisi toiminut paljon paremmin, mutta vaihto ei ollut tullut edellisellä lensipätkällä mieleenkään, sillä Sampo ja Sinko väittelivät koko halssin saarikoskelaisesta runomuodosta ja pinnamies tyytyi kaivelemaan nenäänsä. Sen siitä saa kun asioita ei ennakoi.

Ei se kryssipätkä huonosti mennyt, mutta hiukkasen jäi vauhdista uupumaan. Tarkemmalla ajolla ja muutamalla lisäkilolla olisi nopeammin sujunut. Luulenpa lisäksi, että kärkiveneet hyötyivät tasaisesti etelään kääntyvästä tuulesta ja perässä tulleet joutuivat ajelemaan tiukempia kulmia. No, semmoista on tasoituskisaaminen. Henkinen vireystilakin oli laskusuunnassa ja shiftien tarkkailun sijaan Sinko ja Sampo diskuteerasivat Bauhausin vaikutuksesta lähiörakentamiseen. Pinnamies tyytyi kaivelemaan nenäänsä.

Tokavikalla kääntiksellä La Nonna heilui muutaman rungollisen edessä, mutta spedeilimme spinnunnostossa senverran, ettemme vielä spinnupätkällä päässeet ohi. Eipä ole semmoistakaan ennen sattunut, että spinnun skuutti tarttuu geen nostossa liitsaushakaan ja nousee purjeen mukana yläilmoihin. Seuraavan kerran spinnua nostettaessa piti ensin laskea gee, jotta skuutin sai irti. Kryssillä tuo geen etuosassa lärpättävä skuutti varmaan hidasti venettä 50 sekkaa maililla. Ainakin.

Lyhyen pallokaspätkän jälkeen jäljellä oli enää snadi maalisuora. Sauvoimme Nonnasta yläkautta ohi ja yhdellä vastakäännöksellä pääsimme maalilinjalle vievälle kurssille. Maaliin saavuimme reilun neljän tunnin purjehduksen jälkeen.

Tuloksena rykäisystä oli viides tila. Kisan voittajalle FinnFUNille hävisimme ihan järkyttävän paljon. Kisan kakkosellekin hävisimme ihan järkyttävän paljon, mutta pari seuraavaa sijaa olivat aivan järjellisen aikaeron päässä. Silti, kohtuullinen sijoitus, ja reissu kaikkiaan oli yliveto.

Marjaniemen Purjehtijoiden saaritukikohdan laituri näytti niin täyteenpakatulta, että lähdimme etsimään saaritukikohtaa Onaksesta. Ruokaa etsiessämme jäi luu vetävän käteen, ja hetken mietinnän jälkeen löimme hanat kaakkoon ja suhailimme lähimpään etnopitseriaan Aurinkolahteen. Sinnehän me sitten juutuimmekin sunnuntaille saakka.

No niin, jäljellä olisi sitten enää Karvalakkikisa ennen kauden päättymistä. Menipä se kesä taas äkkiä, mutta onneksi vesillelaskuun ei enää montaa kuukautta ja montaa talvimyrskyä ole.

Tulokset: www.marjaniemen-purjehtijat.fi/tulokset

Kuvia: www.marjaniemen-purjehtijat.fi/…

Yksi kommentti artikkeliin ”Turkisregatta 2012 – Diskurssi

  1. Hyvinhän se Charlotta siinä lopussa liukuu, jäiköhän meiltä sähkömoottori päälle?

Kommentointi on suljettu.