Hoskin Nostovaikeustorstis

Kauden 2012 viimeinen Larun alueen viikkokisa, Hoskin Torstis, kisattiin jälleen torstaina ylen mukavassa syyssäässä. Lounainen tuuli puhalteli viidestä metristä kymppiin ja kaikkea siltä väliltä aiheuttaen radalle mielenkiintoisia reikiä ja puuskia. Aurinkokin näyttäytyi ja ruskan tuomasta tuskasta ei ollut tietoakaan.

Lown vakioporukka oli Marttaliiton sieniretkellä Korsossa, joten tilannetta paikkaamaan saapuivat semivakkarit Sampo ja Juha. Parisensataa kiloa laidalta puuttui, ja asia tiedostaen keulaan valikoitui pienempi keulapurje. Valinta oli oivallinen, sillä satunnaiset puuskat pieksivät Siestaa siinä määrin, että ykkösellä ei pystyssä olisi pysynyt.

Vakituisten keulapuomimiesten puutteessa pakotimme ja maanittelimme Juhan tasapainoilemaan etuosaan. Kahden minuutin pikakoulutuksen jälkeen keulamiesongelma oli ratkaistu. Sampon vastuulle sälytimme suurinpiirtein kaikki muut hommat ja pinnaan istutettiin paremman puutteessa se ammattivalittaja, joka ei vieläkään erota shiftiä kampiakselista.

Veneitä viimeiseen kisaan oli ilmoittautunut 11 kappaletta. Kiva. Rannalla värjötelleet vapaaehtoiset toimitsijat heiluttelivat jälleen B-kirjainta, mikä oli myös aika kivaa. Lounaistuulella koukkaus Suokkiin tuo tullessaan mukavan kryssipätkän paluumatkalla.

Kello kuusi kuului rannalta rääkäisy startin merkiksi. Otimme jonkimoisen lähdön keskeltä linjaa. Aallonmurtajapää oli aika tukossa Firstien ja muiden valkoisten veneiden kinastellessa tilasta. Taisipa joku onneton ottaa varaslähdönkin, ainakin sitä indikoivan töräyksen olimme kuulevinamme.

Ensimmäinen pätkä Koirakarille oli melkein sivutuulta, tosikulmat olivat noin 60 astetta. Tuuli ei tosin suostunut pysymään stabiilina, vaan heittäytyi kisaajien kiusaksi tosi labiiliksi. Voimakkus ja suunta vaihtelivat jatkuvasti tehden ohjastamisesta ja trimmauksesta jatkuvaa tointa. Low oli alussa hiukan ylitehokkaalla trimmillä liikkeellä ja hetikohta startin jälkeen lähentelimme broutsikynnystä. Ison levyttäminen paransi asiaa ja lähdimme seurailemaan edessä edenneitä veneitä.

Koirista lähestyessämme kärjessä oli lauma Firstejä (Penelope, Häppy, Uhuru, Melisande?) ja seuraa pitivät Dehler 34 ”Casper” ja Elan310 ”Elysia”. Takana olivat ainakin paluun kilparadoille tehnyt Inferno 31 ”Valpuri” ja Platu 25 (tällä kertaa ilmeisesti ”Piiska”-Platu).

Koirakarin kääntöviitta kasasi veneet kasaan. Samaan kasaan ajoimme mekin ja kasaa kasvattivat takaa kasaan tunkeneet Valpuri, Piiska ja MP36 ”Wella”. Oli kasalla kokoa.

Kääntömerkillä Lown spinnukamat olivat valmiina. Aloitimme noston, mutta touhu lässähti puolitiehen Wellan heittäessä itsensä poikittain eteen. Pikainen väistöliike aiheutti vahinkojiipin ja spinnu oli nätisti kiepillä etustaagin ja spinnupuomin muodostamassa tilataideteoksessa. Valpuri tarjoili kylkeään alapuolella ja edessä näkyvät tyrskyt kertoivat karin olevan jälleen vaanimassa Siestan pohjaa. Wella päätti heittää uudelleen eteen, mutta pikkukiemurtelulla väistimme vapaille vesille. Halssi oli vaihtunut paaraksi ja spinnukamat olivat edelleen ihan väärällä puolella.
Lenssipallokas näytti niin sotkuiselta, että haimme sisältä toisen spinnun nostettavaksi. Kamojen siirtelyyn meni aikansa, joten surffailimme geellä pallottomien Wellan, Valpurin ja Piiskan peräaalloilla kohti Suokkia. Hiukan ärsytti, mutta tavoistani poiketen pidin suuni kiinni. Alimiehitettynä kaikki menee hyvin niin kauan kuin menee hyvin, mutta kädet loppuvat nopsaan selvitettäessä satunnaistötöilyä. Ja tötöilyähän tapahtuu lähestulkoon jokaisessa kisassa.

Puolessa välissä Suokin jotosta saimme vihdoin toisella yrittämällä spinnun vetoon ja laukkasimme samantien edessä keikkuneista veneistä ohi. Jos kryssi on hienoa, niin on spinnuttelukin reippaassa tuulessa ja aallokossa mieltä ylentävää tointa.
Firstilauma oli kiskonut turhan suuren eron ja Suokin kääntötötsällä tilanne näytti aika toivottomalta. Vahingoista viisastuneena teimme ylivarovaisen laskun ja kiepautimme jääjellyn ympäri kryssille. Aavistuksen perässä tulivat Valpuri ja Piiska ja joku muu.

Pari ensimmäistä kryssihalssia meni trimmejä hakiessa ja venevauhti oli hiukan aneemista. Massaakin olisi saanut olla laidalla lisää ja ne tuulireijätkin hiukan haittasivat. Koirakarin lähistöllä löytyi vihdoin terävään aallokkoon sopiva twisti geehen, ja kulku koheni niin, että jätimme takana hönkäilleen Valpurin hiukan kauemmaksi. Piiska oli tippunut kyydistä kryssipätkällä.

Kääntömerkin koukattuamme koukkasimme myös Koirakari itäpuolelta edellämenneiden esimerkin innoittamina. Asettelimme spinnuvermeet nostovalmiiksi tiukkoja tuulikulmia uhmaten. Ensimmäinen nosto jäi puoliväliin, sillä falli oli kiertynyt etustaagin ympärille. Toinen nosto meni toppiin asti, mutta skuutti irtosi purjeesta. Ymmärsimme vihjeen ja survoimme spinnun sisälle. Purje ei selvästikään halunnut olla ulkona.

Loppuslöörailu maaliin sujui ihan vauhdikkaasti kolmosgeelläkin, tosin jonkinmoinen barberi purjeelle on vastaisuuden varalle viritettävä.

Tuloksena viikkosähläyksestä oli yllättävän hyvä pronssitila. Ei kyllä välttämättä olisi ansaittu noin hyvää sijoitusta.

No niin, viikkokisat on nyt kisattu, ja jokaisessa kauden kisassa olimme kolmen parhaan joukossa. Ihan siistii, tosin niitä kisoja ei kovin montaa ollut.

Seuraavaksi sitten piisamijahtiin Onakseen…

Tulokset: www.hoski.fi/torstistulokset