Henri Lloyd – Sanat eivät riitä kertomaan

Elo on sattumuksia täynnä. Ollessani 70-luvun alussa ensimmäisessä kesätyöpaikassani Wärtsilän meriteollisuusyksikössä kuulin naapuriosaston puolijuopolta puolalaiselta kodeinkoneasentajalta hauskan tarinan. Se meni jotenkin näin…

Henri Lloyd, Lech Walesa ja Tapani Kansa olivat istumassa iltaa Warsovan paikallisessa. Iltaa oli vietetty kaikkien slaavilaisten perinteiden mukaisesti, ja herraseurue oli jo melkoisessa soosissa alkuillasta. Siis humalassa. Tai liikuttuneessa tilassa, jos asian haluaa hienovaraisemmin ilmaista. No, kuitenkin, Tapanilta oli kostean illan ja Sopotin laulukarsinnan jäljiltä rahat lopussa ja kanssajuopot olivat jo hieman kyllästyneet Tapsan vippailuun. Viimein Lech löi tuopin pöytään ja heitti Tapanille haasteen. Jos Tapani tietäisi vastauksen esitettävään arvoitukseen, Lech ja Henri maksaisivat loppuillan ja matkalipun Suomeen. Tapani tarttui oitis täkyyn.

No niin, oletko valmiina Tjapani”, aloittti Lech ja jatkoi sammallusta. ”Arvoitus on tämä, miksi vangeilla on raidallinen asuste? Sanoppas se niin viina virtaa ja humppa raikaa!”. Tapani katsoi Walesaa ja pyöritteli päätään. Mikä helvetin arvoitus tuo muka on? Eihän tuommoiseen ole vastausta. Saatanan pihit puolalaiset juopot. Tapani ei ymmärtänyt. Ei ollenkaan.

Lumppumaakari Henri kyllä ymmärsi ja kulautti loppumukin tirskahdellen, sillä arvoitus oli Puolassa yleisesti kerrottu ja jokainen alakoululainenkin tiesi vastauksen. Tapani taasen ei tiennyt vastausta. Tapania vitutti. Joku helvetin lakkoaltis hitsari ja sekundarättikauppias yrittivät pistää halvalla suomalaista sangen kuuluisaa levylaulajaa. Viinanhimo on kuitenkin sangen voimallinen tunne, joten Tapani malttoi mielensä ja tyytyi vastaamaan; ”Emmä tiärä, mut tarjootteko kierroksen? Mä voin vetää vaikka jonkun mun hitin, vaikka mintun ja villen”. Henri hirnahti, kuulostaen jo hiukan typerältä, ja Lech tyytyi kiertelemään päätään siihen malliin, että ilmaista troppia ei ollut tarjolla ilman hyväksyttyä vastausta.

Tapani mietti. Raita ja vanki. Mitä niillä muka oli yhteistä ja miksi juuri raidat? Mitään ei tullut mieleen, pää oli tyhjä. Ei auttanut, kuuppa oli totaalijumissa Sopotin ja kolmen kuukauden Danny-shown jäljiltä. ”Emmää tiärä!” luovutti Tapsa vihdoin. ”Emmää torellakaan tierä, sitäpaitti tässä on joku kulttuuriero ja olkinukke ja jotain, voi vittu ootte niuhoja!”.

Lech kohotti tuoppiaan turhankin teatreaalisesti, ryysti tilanteeseen sopivan suullisen ja purskuteltuaan juomaa paksuissa poskissaan aikasen toi julki ajatuksensa.

Kuule Tapsa, juttu on nyt niin, että jos sä et tiedä edes tähän vastausta, niin mä voi sanoa, että sä oot aika tyhmä. Sä oot just kun se yks ruotsalainen, joka tuli tossa joku vuosi sitten tilaamaan venettä meidän telakalta. Se pelle halus jonkun pienen purjeveneen, joka olis mitannut hyvin johonkin niiden käyttämään systeemiin. No, mä sanoin sille että me tehrään täällä laivoja eikä mitään kiuluja. Ja sit mä sanoin sille et jos se välttämättä haluu veneen, niin voidaan kyllä semmonen hepata, mut ei kyllä tuu oleen tyytyväinen kahdeksan millin plootusta hitsattuun panssarilaivaan. No se svedu sano menevänsä Littoisiin ja me mentiin lakkoon ku tuntu siltä. Oli se kuulemma jonkun paatin saanut teetettyä.”

Tapani Kansa tuijotti Lech Walesaa silmiin ja yritti löytää järkeä tai edes pilkahdusta ymmärryksestä. Lech väisteli katsetta ja keskittyi snapsilasin pohjalliseen. Henri tapaili pöydän alla vaakatasossa salsan askelia.

Piina ja hiljaisuus pienessä pöydässä jatkui. Tapani katsoi alas, ylös ja viimein tarjoilijaa viittilöivää Walesaa. ”Totnoin, mä luovutan. Ei tuu viinaa mut voitko kertoo tän typerän arvotuksen ratkasun. Mä en jotenkin kestä enää.

Lech latoi zlotyja ja puhelinnumeron tarjoilijan kyllästyneeseen käteen. Saatuaan uuden luumuviina-annoksensa hän kääntyi Tapanin puoleen ja potki samalla pöydän alla oksentelevan Henrin kauemmaksi. ”Kuule Tapani. Vastaus on se, että jos vangeilla olis ruudulliset paidat, niin kukaan ei tunnistais niitä vangeiksi. Siksi niillä on pakko olla raidalliset paidat. Kässäätsä sä?

No joo, mä en koskaan kässännyt ja tarina ei kerro, miten Kansa pääsi Suomeen, mutta ilmeisen valitettavasti pääsi, sillä kyseinen herra on ihan viimevuosinakin ollut tanssikansan harmina.

Ai niin, se kisa. Vedettiin startista Kassulle sivutuulta. Mukana Sinko, Tuomo, wanna-be-novelisti ja X-veneskenestä vauhdinpitäjäksi houkuteltu Juha.

Kassulta Villinkiin vedettiin sivutuulta. Mukana Sinko, Tuomo, wanna-be-novelisti ja X-veneskenestä vauhdinpitäjäksi houkuteltu Juha.

Villingistä maaliin vedettiin kryssiä. Painoa liian vähän. Ihan liian vähän purjesettiin suhteutettuna. Mukana Sinko, Tuomo, wanna-be-novelisti ja X-veneskenestä vauhdinpitäjäksi houkuteltu Juha.

Maalissa sijoitus ”ynnä muut”. Ei ymmärrä. Vaikka mitä tekisi, vauhti ei riitä. Semminkin kun kisa oli äärettömän helppo. Sivutuulta, vesilinjaa ja pieni kryssipätkä. Ei ymmärrä.

Loppukaneettina mainittakoon, että jotain tässä vielä keksitään. Me emme luovuta!

Sillä me olemme LOW!

Tulokset: www.hoski.fi/voisko_timo tehdä_lyhyempiä_urleja?

6 kommenttia artikkeliin ”Henri Lloyd – Sanat eivät riitä kertomaan

  1. Olisi kaikille helpompaa, jos avarit tunnustaisi tosiasiat ja tekisi blogivalinnan kerralla seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Ainakin näin aluksi… Krapulakin karisi kerralla hörönauruhin….🙂

  2. Jos nyt totta puhutaan niin kyllä tässä kisaraportissa oli jo vähän sellaista tekotaiteellista virettä, tyyliin Kummelin ”Paha Kurki”-näytelmä jne.

    Vaikka kovasti toista yritetään uskotella niin sijoitushan LOW:lla oli varsin hyvä ja tämä näkyy myös sitten proosassa, ennenwanhaan kun sijoitukset olivat peräpäästä niin miehinen kompensaatio keskittyi blogiin. Nyt kun sitten ”huono” tulos on nelossija niin tuota perisuomalaista itkuvirttä on vaikea virittää parhaaseen vireeseen (kipparin kuitenkin salaa myhäillen iloisesti tulokselle) minkä näkee sitten pienenä väkisin yrittämisenä.

Kommentointi on suljettu.