HTR 2014 – Sumeaa

(c) M. Niska

(c) M. Niska

Tulokset: Tulokset

Huolimatta tarkoista ja seikkaperäisistä muistiinpanoista jäivät vuotuisen Helsingin ja Tallinnan välillä kisattavan purjehdustapahtuman perinpohjaiset syyt kovin epäselviksi. Kovin sumeaksi.

Siis ne syyt tahmeaan etenemään.

Ne perinpohjaiset syyt huonomman puolikkaan sijoitukseen.

Tietääkö kukaan?

Valmistelut erityisen viehättävään avomerikisaan olivat tutun perusteelliset. Vene täytettiin tarvittavalla määrällä saunaoluita ja purjehtijoita. Sääennusteita vilkaisimme ohimennen ja totesimme, että hiukan vesilinjakisalta haiskahtaa. Keskituuli puhkui 6-9 metrin voimalla jostain luoteesta ja surkeimmassa tapauksessa radasta selviytyisi lähes vendatta. Vendattomat kisat ovat kamalan tylsiä ja ne pitäisi lailla tai ainakin kilpapurjehdussäännöillä kiertää.

Viimetipassa veneelle ehtineet Sampo, Juha, Martti, pikku-Mikko ja Patologi miehittivät veneen työpisteet satunnaisessa järjestyksessä ja lyhyen, mutta kiivasluonteisen konemarssin jälkeen, saavuimme kisan lähtöalueelle Rysäkarin länsipuolelle. Kaikki oli hyvin vielä tässä vaiheessa.

Lähtölinja oli pitkä ja vino ja venepää näytti ainoalta oikealta paikalta startata. Hyvissä ajoin olimme kuuntelemassa lautakuntaveneen piipitystä, mutta kisakiimassa missasimme vitosen töräyksen ja veneen viiden minuutin lähtöajastin näpsäistiin päälle vasta neljän minuutin kohdilla. Kyllähän se P-lippu prepatoryn merkiksi starttipaattiin ilmestyi, mutta kukaan lowilaisista, huolimatta vuosikymmenien purjehduskokomuksesta, ei edelleenkään tunnista niitä lippuja. Surffailimme onnesta piukeana starttihetkellä toivottaman kaukana lähtöviivasta ja yksi huonoimmista starteista vuosikausiin oli tosiasia. Olimme viivalla tasan minuutin myöhässä, joten ainakin Lowille osalta ei ollut vaaraa aikarangaistuksista ja semmoisista. Äänimerkeistä päätellen muutama vene taisi varastaa.

Ensimmäinen pätkä eteläkääntömerkille sujui huonoa starttia päivitellessä, mutta pallokastarvikkeet löysivät paikkansa ja yllättäen olimme muutaman veneen ruuhkassa spinnunnostohoodeilla. Edessä häiriköi myös virolainen First 34.7 ”Jazz”, joka kansojenvälisen yhteistyön nimissä viivyteli spinnunnostossaan niin kauan, että Low ehti internationaalia hoilaten kilpapurjehtia vetävällä pallokkaallaan ohi. Läpsimme ylävitosia hyvin alkaneen OD-kisailun kunniaksi.

Koirakarin kääntikselle saavuimme keskijoukon tiiviissä ryppäässä. Muutama vene huuteli merkkitilaa ja taktikko-Sammon vastalauseista huolimatta päätimme jättää oven raolleen. Onnettoman manööverin seurauksena Low oli alin vene kääntyessämme kohti Kasuunin legiä. Asialla oli vaikutusta venenopeuteen ja jouduimme kelaamaan vauhtia turhan alhaalta päästäksemme eroon jättötuulista.

(c) M. Niska - Pakollinen pärskekuva

(c) M. Niska – Pakollinen pärskekuva

Matka Kasuunille noudatteli B-luokan pornoelokuvan käsikirjoitusta: sisään, ulos, sisään, ulos…puuskainen tuuli vaati todella aktiivista ison käsittelyä ja isopurjevastaavan hauislihaksen ympärysmitta kasvoi legilla arviolta kolmisen senttiä. Matka Kasuunille oli noin yleisilmeeltään aika tylsä. Pitsataksi S-Tronic ja Nautin’nolla olivat näköetäisyydellä edessä, mutta sivutuulessa,  satakunta kiloa vajaalla laitamassalla, ei Low kulkenut tarpeeksi liukkaasti. Ensimmäiset veneet (FinnFUN?) ottivat jo reivejä isoon, mutta pääasiassa fliitti lepatutteli takapurjeitaan.

Kassulta kurssi kääntyi vastaiseksi ja pääsimme vihdoinkin nykimään kryssitrimmejä kohdilleen. Kirnusimme ORC2-luokan Jasmiinasta yläkautta ohi ja lähdimme tavoittelemaan Nau’tinollaa. Pienimuotoisen nostatuksen jälkeen tuulipuolen ohituskaista aukeni ja syöksyimme samoin tein seuraavaan nostatuskisaan Pitsataksia vastaan. Ei olisi kannattanut, sillä tuuli kääntyi niin, että purjeita sai löysäillä tosissaan rumppalinjaa ajettaessa. Pitsannostatuksen aikana Nautin’olla kuittasi alakautta ohi ja pyyhälsi Tallinnan matalalle ennen Lowia.

(c) M. Niska - Tallinnan matala lähestyy ja Lown keulaosasto on asettanut spinnupuomin paikoilleen

(c) M. Niska – Tallinnan matala lähestyy ja Lown keulaosasto on asettanut spinnupuomin paikoilleen

Tallinnan retrohenkisen majakan kupeessa kaivoimme veneen spinnukasvattamosta uutukaisen S1.5-tyyppisen spinnun. Mustavalkoinen lärpäke näytti ihan hienolta päälle vyöryvän ukkosrintaman kehystämällä taivaalla. Tehopuoli jäi arvoitukseksi, sillä pätkä Nygrundille meni S-Tronicia ja Nauti’nollaa väistellen ja yösäännön rajoja hipoen. Lopputuloksena kiivaasta kilvanajosta kaikki kolme venettä olivat samassa kasassa Nygrundin viittamerkillä. Joku tunnistamaton vene (Ilmarinen?) keikkui vielä muutaman veneenmitan edessä.

Nygrundilla kiskoimme Lowiin jälleen kryssiasetukset ja lähdimme pimeässä yössä kohti etelää. Osan matkaa vauhti oli hyvänlaista tasaisessa vedessä. Eipä sitä riemua kauan kestänyt Suursaaressa ensimmäisen kerran pettäneen outhaulin räjähtäessä toistamiseen rujoksi. Tilanteen selvittelyssa tuhraantui niin kauan aikaa, että S-Tronic ja Nauti’nolla kuittasivat ohi. Reivistä väkerretty ad hoc -outhaul osoittautui toimivaksi ja trimmien ollessa jälleen kohdillaan teimme nyt jotain tehdäksemme tikin länteen. Manööveri osoittautui jälkipuinneissa ihan hyväksi ratkaisuksi, sillä kaikki Nygrundilta etelään ajaneet veneet hävisivät ihan reilusti matka-ajassa. Luokan voittaja Ilmarinen tikkasi ilmeisesti heti Nygrundilla ja samoin taisi tehdä virolainen Jazz, sillä emme missään vaiheessa huomanneet Jazzin ajaneen Lowin ohitse.  Nää on nyt taas näitä, mistä tuommoisenkaan taktiikkaoivalluksen olisi etukäteen arvannut.

(c) H. Kujari

(c) H. Kujari – Tunnelmia Tallinnan lahdelta

Ukkosrintama pyyhkäisi Nygrundin kiepauksen aikana rata-alueen poikki, mutta Lowiin saakka riitti ainoastaan muutama sadepisara ja tyyntyvä tuuli. Parilla shiftitikillä olimme Aegnan länsipoijulla ja loppumatka maaliin oli sivutuulisudittelua tyyntyvässä yössä. Muutama vene näkyi edessä ja pari takana, mutta yleensä lahden kansoittavat LYS-luokan veneet puuttuivat näyttämöltä.

Maalissa Low oli kello 1:32 perusvarman purjehduksen jälkeen. Olisihan tuo matka voinut paremminkin mennä, mutta en nyt ihan heti keksi mitään suuria mokia. Kait se lopputulos sitten muodostuu niistä pienistä mokista?

Tiistis 7 – Taktikoimaton

tiistis_7

Pikaraportti pikaisesta viikkokisasta:

Säätila:

Sää aurinkoinen, tuuli lounaasta 7-9m/s. Siis aivan loistava purjehduskeli.

Miehistö:

Keulassa @svenjauhe, mastolla @nmartti, pianistina @FIN11253 ja isopurjeen skuuttinyörejä repi @salevaara. Siis aivan loistava miehistö.

Lisäksi joku virkaheitto trattimies.

Rata ja viitekehys:

Vattulahdelta Rysäkarin kulmille ja takaisin. Siis aivan loistava ratavalinta. Veneitä starttialueella pyöri 22 kappaletta, mikä on aivan hyvä luku. Uusimpana tiistaiklubin jäsenenä paikalle ilmaantui Bavaria 35 Match Amèlie, joka kulki yllättävän valmista kisavauhtia.

Startti:

Lautakunta-aluksen vierestä X-99 X-Cape perän takaa ylimmäksi veneeksi. Arvosana startista 8-. Lievästi loistava startti.

Vattulahti-Melkki:

Sivutuulisudittelua, jossa kaikki veneet lätkyttelivät runkonopeuttaan. Ei suuria eroja eikä suuria taktisia oivalluksia. Melkillä Low oli hyvin ison luokan kärkiryhmässä.

Melkki-Rysäkari:

Reipastuulinen kryssipätkä Melkiltä Rysäkarille oli tämänkertaisen viikkokisan parasta antia. Vene tuntui nauttivan keskituulesta ja terävä aallokko kasteli manööverien hikeennyttämät laitagastit. Vajaa laitamassa ei mittareiden mukaan liiemmin tuntunut nousukulmissa tai spiideissä ja täystyöllistettynä retkipurjeena elämänsä viettänyt geekolmonen oli hyvässä iskussa. Taktisesti kryssipätkä ei sitten sujunutkaan aivan suunnitelmien mukaan. Parit viimeiset legit ennen Rysiksen kääntömerkkiä menivät jotenkin surkeasti ja jo ohittamamme veneet ehtivät lenssikäännökselle ennen Lowia. Taisimme ajaa laskevaan shiftiin tai jotain sentapaista. Reilun tunnin kisassa erhe osoittautui kohtalokkaaksi lopputuloksen kannalta.

Rysäkari-Melkki

Kääntömerkin jälkeen kaivelimme spinnun veneen spinnukellarista ja jossain puolivälissä legiä S5 nousi ylös. Aallot ja täysplattis aiheuttivat light-kiinalaisen, mutta onneksi vene ei lähtenyt totaalisesti tumpusta, ja koko episodista selviydyimme ison jiippaamisella. Parin lisäjiipin jälkeen olimme Melkillä, missä viikkasimme spinnakerpurjeen takaisin säilytyshutlaariinsa.

Melkki-Maali

Sivutuulisudittelua, missä ainoa haaste oli päästä jonkun hopotin (May) ohitse ja toisaalta pitää X-332 Nayti’n’olla takana. Molemmissa tavoitteissa onnistuimme, mutta tasoitusexcelöinnin jälkeen lopputulokseksi tuli hiukan vaivaannuttava kahdeksas.

Loppulauselma:

Kiva iltapurjehdus! Seuraavaksi sitten Tallinnaan rentoutumaan!

Tulokset

Merten salaisuudet, osa 117

Pitihän sitä kalsarikännien seurauksena veneelle päätynyttä ruotsalaista alapesulaitetta, Scrubbista, kokeilla oikein tositoimissa. Kapistus on koottu parista aluminituubista ja jostain vanhasta pefletistä väsätystä pesuriosasta. Huolimatta karun pelkistetystä ulkonäöstä, osoittautui Scrubbis ihan käyttökelpoiseksi  laitteeksi. Läästimellä ylettyi hyvin hinkkaamaan pohjanpuolikkaan kerrallaan ja veneenkääntelyn jälkeen koko alapää oli puhdas limasta, näkeistä, simpukoista ja sellaisista.

IMG_0036

Eviin ei Scrubbis purrut, joten ne puhdistin ihan perinteisellä speedo-menetelmällä. Eipä siellä paljoa puhdistettavaa ollut. Ainoa havaittu huolenaihe oli muutamat ruosteläikät kölissä, mutta ne nyt ehtii tasoittaa vesihiomapaperilla ennen syyskauden arvokisoja. Vesihiomapaperihan toimii hieman yllättäen vedessä. Kuulemma.

Jälleen on näkki, tuo merten pieni vihulainen, kukistettu! Ainakin vähäksi aikaa. Eiköhän ennen syksyä vielä kertaalleen pääse listimään näkinpoikasia.

Kisakausikin saisi pikkuhiljaa alkaa, alkaa kyllästyttää nämä ainaiset pohjanoteeraukset.

Pohjaraportti #447

Fennoskandiaa riivaavasta seksihelteestä ja vesien kylpypaljulämpötiloista huolimatta Lown pohja on pysynyt kisakuntoisena. Taitaa olla liian kuumaa näkillekin, ei jaksa elukka uida ja pesiytyä.

BOW 2014 lähestyy!

Näyttökuva 2014-7-2 kello 1.14.08

Oijoijoijoijoi ja vielä kerran oi, kohta on herkkua ja namia tiedossa oikein suurin kourallisin ja kahmalokaupalla. Baltic Offshore Week 2014 alkaa muutaman viikon päästä naapurimaamme Viron viehättävässä purjehduskeskuksessa, Piritassa. Tiedossa ja tulossa on kolme kovaa päivää rata-ajoa, avomerta ja iltariekkumista! Kyllä lowilaisten tasoituspurjehtijoiden nyt kelpaa!

Halvan viinan lisäksi tämän vuoden Bowissa on vielä se bonus, ettei First 34.7 Lown tarvitse ihan yksin taapertaa poijujen ympäri. Mukaan on nimittäin ilmoittautunut Viron kivikovasta First-skenestä peräti neljä muuta väli-Firstiä, joten voisi kait sanoa, että tässä on jo OD-luokan makua. Tietysti sillä erotuksella, että eestiläiset virkaveljet suhailevat fokalla Lown luottaessa vauhdinpitäjänä täysimittaiseen genoa-keulapurjeeseen. Lisäksi on tietysti huomioitava, että Lown miehistö on aivan omaa luokkaansa sekä vesi- että desileikeissä. Siis after-sail -baarissa.

Pitäisköhän treenikausi kohtapuoliin polkaista käyntiin? Riittääköhän muutama puoliveltto merkinkierto harjoitukseksi?

First 34.7 -fliitti Bowissa:

Elisa Passione ST EST 462 KJK 651,3 First 34,7
ADELE EST467 Baltsail 653,1 First 34,7
Jazz EST465 KJK 652,1 First 34.7
LOW FIN-11625 HSK 646 First 34.7
Evelyn III EST 477 SMS/KJK 653,8 First 34.7

www.bow.fi

Suursaari Race 2014 – Kansanjuhla

 

(c) Kynde

(c) Kynde

Tulokset

Kuvia, Hansen

Kuvia, Rostedt

Kuvia, Korteniemi

 

Tiivistelmä kisan tapahtumista niin kuin ne Lown kannella muistiin laitettiin:

Tasoituspurjehduksen suuri keväinen herätysjuhla, Suursaari Race, kokosi jälleen satamäärin venekuntia kuulemaan mittalukujen ilosanomaa ja excel-purjehduksen ylistystä. Hurmioituneet purjeveneilijät kansoittivat Suomenlahden lännestä itään ja sadat purret uhmasivat Suursaaren haastavia vesiä. Suursaari Race on todellakin jokaisen kölivenepurjehtijan juhannus, joulu, helatorstai ja vappu.

Kisan ehdottomasti kovatasoisin luokka oli tälläkin kertaa ORC 3, johon oli ilmoittautunut kaikkiaan 8 tiimiä kilvoittelemaan Suomenlahden herruudesta, kuolemattomasta maineesta ja uusista t-paidoista. Luokan ehdottomia ennakkosuosikkeja olivat Lown ohella ne seitsemän muuta tiimiä, sillä ORC 3 -luokassa ei todellakaan ole yhtään heittopussia tai retkiveneilijää pujottelukeppinä. Jokainen pykälä tuloslistoilla on armottoman kovan työn ja yön takana, eikä irtopisteitä jaeta ilmaiseksi. Eikä edes rahalla, tosin rahallahan sitä lisävauhtia tasoituspurjehduksessa saa.

”Jos sä haluut pärjätä, sä pärjäät!”

-tuntematon tamperelainen purjehtija

Lähtöpäivän valmistelut sujuivat kuuden saarikierroksen tuomalla varmuudella. Veneen lokerikot täytettiin lihasementillä (eli ns. spämmillä) ja vehnäleivällä. Palanpainikkeeksi ja ballastiksi veneeseen kiikutettiin satakunta saunaolutta. Lopuksi veneen työpisteisiin sijoitettiin parhaat käytettävissä olevat resurssit Lown ehtymättömästä työvoimareservistä.

”Miks meillä ei ole koskaan chateaubriandia? Alkaa spämmi tökkiä!”

-tuntematon First 31.7 -purjehtija

Kiivaan ja informatiivisen kipparikokouksen jälkeen siirryimme satojen muiden pursien seurassa lähtöalueelle kellumaan. Yleissäätila oli kevyt ja raihnainen tuuli pyöri lähtöhetkellä etelän ja lounaan välillä. Kovatasoisin lähtöryhmä, ORC3, lähti kolmantena, mikä tuntui jo numerologialta ja enteeltä. Ensimmäisenä töötättiin matkaan LYS 3 -rypäs ja ennen ORC 3 -luokkaa oli vielä vuorossa First 31.7 OD -luokka. Ensimmäisten lähtöjen aikana Haukilahdelle vyöryi tiheä sumurintama. Näky oli kuin B-luokan elokuvasta, ainoastaan Lentävä Hollantilainen puuttui lavasteista. Ainoa oikea taktiikka oli pysyä lautakuntaveneen lähettyvillä, sillä maaliviivan löytyminen merisavun seasta tuntui haasteelliselta. Sumurintama oli onneksi ohimenevää sorttia ja ennen Kärmisten nakkiportteja näkyvyys palautui normaaliksi.

(c) Kynde

(c) Kynde

Lown startti oli keskitasoa. Väijyimme venepään häröilyalueella sopivaa väliä ja minuutin töötin kohdilla Suomen ainoa yksikätinen purjehdustaktikko Sampo komensi lähtökiihdytyksen aloitettavaksi. Osuimme viivalle hieman aikaisin ja hetken viivaslöörailun jälkeen keulassa tähystänyt Kynde viittoili kulkulinjan kohti itää.

Lähtökiihdytys oli vaisu. Onneton tuuli teki elämästä vaikean. Geen hyvinvoinnista huolehtineiden Singon ja Juhan lisämurheena oli löysän tuulen lisäksi ohjastajan löysä ja päämäärätön kommentointi.

”Sentti skuutista sisään. Eiku siis ulos…siis sitä skuuttipistettä sisään. Siis taaksepäin. Siis siistä vihreästä narusta. Nyt lisää tehoa geestä. Iso trimmiin. Nyt vittu se iso trimmiin. Lisää tvistiä. Hekki auki. Eiku kiki. Eiku siis se vitun naru siinä keskellä, emmä nyt muista mikä sen nimi on.”

-tuntematon kippari

Tuulta ei kauaa riittänyt. Edellä startanneet pikku-Firstit seisoivat tikku tukevasti pystyssä Ådholmenin rantavedessa, joten Näsijärven vastaavissa olosuhteissa kouliintunut Keisari komensi Lown pohjoislaitaan tuulia hakemaan. Samoilla vesillä seilasi amiraali Finellin komentama FinnFUN, mutta poistuivat Keisarin tullessa paikalle. Komentoketju nääs olla pitää.

Pohjoislaita oli sitten ihan yhtä huono kuin muutkin laidat ja matka Melkille oli jatkuvaa reikien ja muiden veneiden väistelyä. Jäimme parin pikku-Firstin pakkeihin jumiin ja venevauhdin ollessa riittämätön minkäänlaisiin taktisiin vimpautuksiin, kelluimme firstilauman keskellä kohti Melkin kääntöpoijua. X-332 Nauti’nolla tyylitteli aivan Melkin rantakaislikkoa lipoen ja muut veneet jossain muualla. Vanhat IOR-tykki Minnamari liikkui kevyessä hyvin. Itseasiassa tuntui, että kaikki muut liikkuivat paremmin kuin Low. Kippari oli jo tässä vaiheessa ripustamassa hanskoja knaapiin, mutta  Juha ja Sinko ilmoittivat jälleen ykskantaan, että pataan tulee jos hylsy otetaan. Jatkoimme taivallusta rennossa ilmapiirissä.

Vaihdettuame taktikko-Sampon ratin taakse istumaan alkoi tapahtua. Vene liikkui paremmin ja pääsimme legille kohti Katajaluotoa. Ilmeisesti kannattaa pitää veneessä mukana erikseen kevyen kelin trattimiehiä. Erikoistuminen on päivän sana sano. Noh, taisi se tuulikin nousta aavistuksen.

(c) Kynde

(c) Kynde

Seuraavien lähtöryhmien veneet olivat jo tässä vaiheessa ajaneet Lown kiinni, mutta onneksi lähtivät kohti Kasuunia pois tuulen tieltä häiriköimästä. Tilanteen rauhoituttua ja veneen liikkuessa lähes kuuden solmun vauhteja tasaisessa vedessä pidimme ensimmäisen tilannekatsauksen. Katsaus oli lyhyt ja karu; sijoituksemme oli pökä. Sihautimme evästölkit auki.

Matkalla Hramtsowin tutkamerkille tuuli kääntyi hiukan lounaaseen ja spinnukulmat alkoivat houkuttelevasti kutsua. Lown yläpuolella seilannut Pizzataksi Audi oli jo nostanut nylonit ylös ja esimerkin innoittamina Kynde ja Juha tekivät samanmoisen pallokasoperaation Lowlle. Operaatio epäonnistui, sillä kulmat olivat liian tiukat ja vauhti tippui. Vaihdoimme takaisin kalvoihin.

”Olisko niillä uuni kuumana? Tilataaks pepperoonit?”

-tuntematon X-purjehtija

Hramtsowin tutkamerkillä kulmat aukenivat tarpeeksi spinnulle ja vauhtikin koheni lisäpurjeneliöiden myötä. Tyylittelimme Minnamarista alakautta ohi, ja muidenkin edellä menneiden perät tuntuivat suurenevan. Audi ajeli pohjoisemmaksi, mutta me valitsimme tutuksi tulleen eteläisen reitin. Vuonna 2012 samantapaisissa olosuhteissa ajoimme saman reitin huonolla menestyksellä, mutta tässä iässä lähimuisti ja eturauhanen ovat niin huonossa kunnossa, että samoja erheitä tulee toisteltua. Lauantaina aamupäivällä totesimme miehusta keltaisena, että etelä ei edelleenkään vedä.

”Firstin perästä onnistuu kuseminen ilman kurpisaalia!”

-tuntematon Siesta-purjehtija

Kalbodagrundin lähestyessä lähestyi tuulikin nollaa. Jollei muuta hyötyä tästä kisasta ollut, niin ainakin se, että nyt tiedämme veneen tuskarajan. Tuulen tippuessa alle 4 solmun tippuu venevauhtikin suorastaan dramaattisesti. Yli neljän solmun puhureissa ei ole mitään hätää.

Aamuyöstä iski pläkä vaivalloisesti etenevän kisafliitin kimppuun kaikella voimallaan. Veneiden keulakuohut sammuivat ja mastot nousivat pystyyn. Yksi hitaimmista etenijöistä oli Low, joka pyöri ajoittain paikoillaan keulan osoittaessa välillä Viroon ja välillä Forssaan. Hramtsowilla  ohitettu Minnamari ajeli trikolori-spinnullaan valtavaa vauhtia Lown ohi. Elysia ajeli genaakkerillaan ohi. Nautinnolla oli Lown edellä. Lauma pikku-Firstejä nöyryytti isosiskoaan. Luokan kärkiveneet olivat ties missä. Pikku-lyssin veneet ajelivat jonossa Lown ohi.

Lown tangossa velttona roikkunut spinnu näytti lähinnä käytetyltä preservatiivilta. Yhtä tehokaskin oli.

Kalbiksella hylje tuli ihmettelemään Lowsta kuulunutta itkua ja kiroilua. Katseli hetken nappisilmillään, ja halveksivasti tuhahtaen katosi jälleen aaltoihin. Sinko yritti viritellä puoshaasta harppuunaa, mutta hyljettä emme enää saaneet maaniteltua heittoetäisyydelle. Olisi ollut tervetullutta vaihtelua sikanaudalle.

”Ei kettä kiinnostais ostaa vähänkäytettyy ja väärinymmärrettyy Firstii?

-tuntematon kippari

Aamuaurinko käynnisti jälleen tuulikoneen ja hiljalleen Lowkin aloitti taipaleensa kohti Kotkan porttia. Muodoton spinnu vaati toimiakseen hurjia leikkauskulmia ja taisimme olla aikalailla eteläisin vene. Jiipillä pohjoiseen korjasimme tilannetta ja Kotkan majakalle saavuimme myöhään. Todella myöhään. Joskus iltapäivällä.

Raportointi oli haasteellista toppiin pultatun race-mallisen VHF-antennin kieltäydyttyä yhteistyöstä. Onneksi veneen pilssistä löytynyt vara-antenni toimi, eikä sijarangaistuksia rapsahtanut radiohiljaisuudesta. Aina noiden antennien kanssa on ongelmia.

Suursaaren häämöttäessä horisontissa piiloutui aurinko sadepilvien taakse. Vallitsevalla länsituulella noudatimme vanhaa, hyväksi koettua sääntöä ajaa lähellä itärantaa. Sääntö toimi tälläkin kertaa ja kiukkuiset puuskat piiskasivat spinnulla edennyttä Firstiä mukavaan vauhtiin.

(c) Kynde

(c) Kynde

Suursaari näytti hienolta matalalla nuokkuvien pilvien reunustaessa korkealle kohoavia kallioita. Hieno saari. Vehreä saari. Valitettavasti venäläinen saari.

Eteläkärjen lähestyessä survoimme spinnun keulapiikkiin ja valmistelimme maltillista kierrosta niin, että pääsisimme mahdollisimman kauas länsirannan jyrkänteestä ja rannan irroittamasta tuulesta. Luokan muista veneistä ei ollut havaintoja, ainoastaan Nautinnollan perän erotimme turhan kaukana edessä. Onneksi perä lähestyi tasaisesti ja viimein hiukan ennen Kotkan porttia saavutimme Naukkarin. Ilmeisesti yletön trimmaaminen oli liikaa outhaulille, sillä puomiliesman säätönaru napsahti poikki jossain puomin sisällä. Eihän se korjaus lennossa onnistunut, joten Kynde ja Sinko virittelivät reivistä ad hoc -outhaulin. Viritelmä toimi tyydyttävästi, tosin ihan piukeaksi alaliesmaa ei saanut kiskottua. Asialla oli kyllä vaikutusta peräsinpaineeseen paluumatkan reipastuulisimmilla kryssipätkillä.

Kotkan portin raportointipisteellä olimme edelleen kaukana kärjessä, mutta edessä odottava vastatuulipätkä piristi mieltä ja veneessä käytettyä kieltä. Kryssit on kivoja!

Jätimme mustan pyyttonin etustaagiin ja kireäksi juntatulla rikillä maustettuna kombinaatio toimi hyvin. Tuuli puhalteli puuskissa lähemmäs kymmentä metriä, mutta sopivasti tuuleen nostamalla kallistus pysyi asian vaatimissa aisoissa. Venevauhti ja korkeus olivat Raymarinen epäkuranttien mittareiden mukaan hyviä. Persetuntuma kertoi samaa ja Lown Suursaarimiehistö jaksoi haikata kiitettävästi. Ainoastaan pinnamies onnistui tötöilemään parin vahinkovendan verran, mutta tilanne rauhoittui organisaatiomuutoksella.

Vedimme pitkän tikin etelään jonnekin rumppiksen ja Viron puoliväliin. Tuuli oli todella stabiili, ainakin kompassin mukaan, joten ylimääräisiin käännöksiin ei ollut tarvetta. Kalbiksen ja auringonlaskun lähestyessä tuulikin himmasi ja kääntyi etelään niin, että Kalbodagrundin pömpelin ohitimme lähes sivutuulessa. Ainoina seuralaisina olivat tunnistamattomat Arcona 340 ja X-34. Molemmat veneet lähtivät kohti Kasuunia ja Low oli jälleen ihan yksin taivaltamassa kohti Hramtsowin tutkamerkkiä. Tasoittuvassa vedessä vauhdit olivat kohdillaan ja ainoa ihmeteltävä asia oli spinnunnoston ajankohta.

Tuuli jatkoi kääntymistään ja viimein viitisen mailia ennen Hramtsowia nostimme pallokkaan vauhtia tuomaan.

Hramtsowilla kiikaroimme kohti Melkkiä ja näimme luokan kärkiveneet FinnFUNin ja Ilmarisen. Liian kaukana olivat, sillä pärjätäksemme tasoituksissa veneiden olisi pitänyt olla samanmoisen matkan takana. Muita veneitä ei sitten näkynytkään, mitä nyt muutama ison luokan vene paluumatkalla Kasuunilta tai Tallinnan matalalta.

Haukilahdella tuuli lopahti jälleen kerran ja purjeet saivat kisan viimeisen voitelun sadekuuron pyyhkiessä maalialuetta. Viimein yli 34 tunnin purjehduksen jälkeen Low kihnutti maaliin.

Hyvä kisa. Oikein hyvä kisa.

Huonoa olivat kevyttuuliset pätkät, eritoten ne, missä edettiin spinnulla. Nykyinen pallokas ei jostain syystä toimi kevyellä kelillä, vaan vaatii tuekseen reipasta tuulta ja ronskimmanpuoleisia kulmia.

Tuuliset kryssipätkät kulkivat ihan kohtuullisesti, mutta onhan niissäkin aina parannettavaa. Parannettavaa on myös taktiikassa ja semmoisissa jutuissa, mutta eiköhän ne kuntoon saada ennen vuoden 2015 EM-kisoja.

Seuraavaksi sitten Tallinnaan ja Bowille haastamaan virolaiset First 34.7 -tiimit. Myös kovat suomalaiset venekunnat ovat mukana, joten elokuussa on tiedossa hyvää kivaa kisaa.

Lopuksi seli-seli -tyyppinen taulukko siitä, missä ne erot syntyivät. Taulukossa ovat eri legien purjehditut ajat. Ajat perustuvat raportoituihin aikoihin, paitsi tietysti maaliaika, joten lukujen tarkkuus on suoraan verrannollinen venekunnan jurritilaan.

Start-Portti    (61,7M) Portti-Portti (31,9M) Portti-Maali (61,7M)
Minnamari Antilla-36 17:39:00 4:46:00 12:55:54
Ilmarinen Dufour 34 17:16:00 4:31:00 12:41:26
Tiare MP 34 17:42:00 4:47:00 13:34:32
FinnFun FG 331 17:07:00 4:29:00 12:23:07
Nauti n’ Nolla X-332 17:33:00 4:34:00 13:09:33
S-tronic Salona34 R 17:20:00
4:59:00
12:53:42
LOW First 34.7 17:40:00 4:29:00 12:31:01
Elysia Elan 310 2.15 17:45:00 4:35:00 13:02:45

 

..

 

Weban tonkat 2014 – Kevättodistus

(c) Sailpix.fi

(c) Sailpix.fi

Kauden 2014 ihkaensimmäinen ja Team First-Lown kaikkien aikojen ensimmäinen ratakisa ja kaikkien aikojen kolmas ORC-kisa oli purjemaakari WB:n sponsoroima ”WB tonkkienympärikisa”.

Knoppitietoa, joka on aikaisemminkin kerrottu.

Siis näin.

Tonkkakisa on kisamuoto, jossa kierretään mahdollisimman vauhdikkaasti mereen tiputeltuja punaisia polystyreenisylintereitä ja voittajaksi ei selviä ensimmäisenä maaliin kiiruhtanut, vaan se venekunta, jonka Cyber Altura Transformer voittajaksi julistaa. Mielenkiintoista silti kaikki tyynni. Tyynni oli myös ilma, sillä tyynnenlainen virtaus tuli Ruotsin suunnalta, mutta kovin heikkona. Niin kovin heikkona, ettei laiturille kerääntyneille lowilaisille tuottanut suurtakaan vaikeutta valita keulaan Mustaa Pyyttonia. Selvennykseksi kerrottakoon, etteivät pyyttonit ole mustia, vaan nimi tulee niiden tummasta kielestä, jota pyyttonit usein lipovat saalista jaagatessaan. Näin kertoi asiasta selvää ottanut Martti, joka tästä älynväläyksestä sai palkinnoksi pianisti-floaterin toimen.

Pyyttoneista mitään tietämättömät Sinko ja Juha istutettiin sitlooraosaston täytteeksi heti siihen vali-vali-miksei-tää-kulje -miehen eteen. Vakitaktikko Papan ollessa saikulla potemassa vatkaamisesta kipeytynyttä rannettaan määrättiin Juhan taakaksi vielä taktikon toimi, kompassin seuraaminen ja kaikenlainen nappuloiden painelu. Sinko paineli tapansa mukaan taidokkaasti Steinwayn koskettimia ja toimitti siinä samassa kaikenlaista muutakin juoksevaa asiaa.

Tai siis juoksevaa rikiä.

Krapulaisen keulaosaston muodostivat Kynde ja Kuraattori. Herrojen kunniaksi on todettava, että toipumisvaihetta ei kauan kestänyt, vaan loppupossen seurana juodut aamupalat palauttivat vikkeläjalkaisten ja nopsakätisten keulaihmisten kompetentin ja fysiikan tutulle kymppitasolle. Ainoan välttävän arvosanan sai tälläkin kertaa veneen kulkusuuntavastaava, mutta loppumiehistön puolivakavasta pohdiskelusta huolimatta ratinkääntelijää ei ainakaan vielä tässä kisassa korvattu autopilotilla. Sekin päivä tosin lähenee, mutta varustamon puheoikeus ja veneeseen kannetut kaljat ovat toistaiseksi käyneet armosta.

Matkalla Ytterskärin rata-alueelle kiskoimme pyyttonin foiliin ja vedimme trimminaruista. Olisi se purje varmaan ihan hyvältä näyttänyt, mutta tuulen puute vaikeutti selvästi muodon hakemista, joten lopulta tyydyimme tuijottelemaan velttona lahkeesta kurkkivaa käärmettä. Kait se oli mitoissaan. Kookkaalta näytti. Ja mustalta. Itseasiassa taitaa olla samaa denim-tyyppistä kangasta kuin isopurje. Vaikka ovat eri liimaamosta.

Outoa.

Outoa ei ollut se, että kisa oli ykköstilan osalta taputeltu jo ennen ensimmäistäkään starttia, sillä lähtöluettelosta löytyi Tom Finellin kipparoima FinnFUN. Tarjolla oli siis ainoastaan jämäsijoja, mutta kyllä ne jämät ja perskeet meille kelpasivat, semminkin kun ilma oli kiva. Treenasimme ennen ensimmäistä lähtöä muutaman jiipin verran ja hetken juoksentelun jälkeen miehistö oli niin ylikunnossa, että jäimme odottelemaan starttia pelkkä iso ylhäällä.

Starttipaukku tuli aikoinaan ja ajallaan.

(c) Sailpix.fi - Low saapumassa ylämerkille tiiviissä rykelmässä.

(c) Sailpix.fi – Low saapumassa ylämerkille tiiviissä rykelmässä. FinnFUN, s-Tronic, Merinna ja Low.

Ensimmäinen lähtö

Low kiihdytteli keskiviivalta matkaan. Yläpuolella tuulia peitti Elan Elysia ja X-332 Nau’tinnolla taisi lähteä aivan venepäästä FinnFUN seuranaan. Loppurykelmä, X-332 Xelina, Elan 31 Merinna ja Salona 34 S-tronic lähtivät Lown ja alapoijun väliseltä vesialueelta. Kiihdytystilaa oli siis oivasti ja käytimme sen hyväksi. Siinä ne lähdön positiiviset asiat sitten olivatkin. Pyytton osoittautui vallitsevassa heikkotuulessa laiskaksi kuin ripuloiva riksakuski ja huonon nousukulman mausteeksi tarjolla oli onnetonta venevauhtia. Ei se purje toiminut ollenkaan ja ylämerkille vaapuimme samoihin aikoihin kuin paperilla lähdön hitain vene Merinna. Tunnelma Lowissa romahti ja pinnamies aloitti jo tutuksi tulleen kiukuttelunsa. Olisi keskeyttänytkin, mutta Juha ja Sinko uhkasivat vetää moraalinrapauttajaa turpaan, jos toisen kerran peräkkäin napsahtaa hylsy. Oli pakko jatkaa.

Alamäki oli samanlaista tuskaa, tosin eristä ja tunnetusta syystä. Northin S5 ei todellakaan ole sopiva pussukas kolmen metrin tuulessa soudeltavaan ratakisaan. Vauhti oli siis jälleen olemattoman ja surkean välimaastoissa ja juuri silloin ei taaskaan huvittanut mikään. Kiertelimme loput säännöissä määritellyt poijut ja luikimme häröilyalueelle juomaan olutta ja miettimään syytä tahmaan.

En muista nyt kuka, olisiko ollut joku keulaosastosta, joka aukaisi Gordionin dyneemasakkelin. Asiahan oli päivänselvä: olimme skuutanneet kevyen kelin geetä samaan tapaan kuin solent-heavy-fucking -geetä, joka vaatii toimiakseen runsaita, kaidevaijereita hiveleviä muotoja ja yletöntä twistiä. Oivalluksen jälkeen skuuttasimme geen siestamaisesti vantteihin kiinni ja venevauhti koheni, jos ei nyt valtavasti, niin hyvänlaisesti ainakin.

 

Toinen lähtö

Tokavika lähtö oli uusinta ensimmäisestä. Viivalla oli jälleen tilaa vaikka piruetteja tehdä, ja Kopun kivikovan Tiistissarjan karaisema Lowin miehistö piiskasi veneen hyvin ja ajoissa viivalta rata-alueelle. Saavuimme ylämerkille FinFUNin ja s-Tronicin perässä ja hävisimme jälleen reilunlaisesti matkalla alapömpelille. Toisella ylämäkiosuudella otimme s-Tronicia kiinni, mutta yllättävän hyvin tuntuivat fokkaveneet loikkivan vallinneissa olosuhteissa. Ylämerkin levittäjällä jäimme parin ison luokan veneen väliin juustoksi ja oli aika likellä, ettemme osuneet poijuun. Positiivisena huomiona sitlooraosasto pani merkille keulaosaston nopeutuneen toiminnan spinnaker-purjeen nostossa. Ensimmäisessä startissa askelmerkit olivat senverran talviterässä, että ilkeämpi blogisti olisi voinut nimittää toimintaa tötöilyksi.

Matka alamäkeen ja maaliin noudatti tuttua kaavaa. Tuulen noustessa satunnaisesti kymmeneen knotsiin kelasimme mukavasti vauhtia ja puuskan mentyä ohitse, hävisimme saman verran. Ei auttanut mikään. Maaliin nyt kelluimme sentään ennen Merinnaa, mutta s-Tronic ja FinnFUN olivat aivan liian kaukana edessä.

 

Kolmas lähtö

Toisinto edellisistä. Keskeltä viivaa pitkä styyran tikki. Ei huomionarvoisia tapahtumia, paitsi ehkä se, että Merinna yritti nyysiä Xelinan perävalon, mutta onnistui pudottamaan ainoastaan Xelinan perään kiinnitetyn pelastusrenkaan mereen. Ylämerkillä jäimme juustoksi parin ison luokan veneen väliin ja hurjan rekaamisen seurauksena kääntötötsä yritti kolhia Lowin kylkeä. Taisi siihen jallun verran väliä jäädä.

Viimeisellä ylämerkillä olimme s-Tronicin perälaudassa kiinni ja FinnFUN oli kerrankin takana. Ei sitäkään autuutta kauan estänyt, sillä alamäessä maaliin spinnutehottomuus hidasti Lowia jälleen niin paljon, että lilluimme kolmantena kuuntelemaan tööttiä. Ei hyvä.

Low teki Weban tonkkakisoissa tasaisen nelosen suorituksen (4-4-4) ja päästätodistukseen merkittiin samainen nelonen.

 

MUTTA, huolimatta surkeasta numerosta, oli kisa erittäin antelias ja tietyllä tavalla jopa hermeettinen kokemus. Kevyen kelin kryssitrimmit kolahtivat astetta tiukempaan asetukseen ja pienellä hinkkaamisella ylämäkivauhti saataneen ihan kilpailukykyiseen iskuun. Miehistön manööverivarmuus nousi kisan edetessä kohisten ja poijukisa paikkasi varmasti kevään harjoitelemattomuutta (talvella venemessujen aikoihin päätimme, että toukokuussa treenataan ihan vitusti…). Alamäkeen on jotain keksittävää. Siis jotain muuta kuin uusi kevyen kelin spinnu.

Seuraavaksi sitten Venäjälle! Kiitos kaikille kisaajille ja kisan järjestäjille. Erityiskiitos Lown miehistölle.

Tulokset

Sailpixin kuvia

 

 

 

 

Seuramatkan osallistujaluettelo

tietoisku

Ryhmämatkalle Neuvostoliittoon lähtevät pienimmässä ORCi-luokassa seuraavat osallistujat:

  1. FIN-3351 Tiare MP 34 — 678.1 0.792 114.3
  2. FIN-1499 Minnamari Antilla 36 — 686.9 0.813 136.1
  3. FIN-10314 Ilmarinen Dufour 34 — 657.5 0.797 100.8
  4. FIN-10810 FinnFUN Finngulf 331 — 653.9 0.821 114.3
  5. FIN-11509 Elysia Elan 310 2.15 — 650.1 0.827 115.1
  6. FIN-9938 Nauti n’ Nolla X-332 — 653.1 0.822 114.3
  7. FIN-11625 LOW First 34.7 — 645.7 0.827 111.2
  8. FIN-11078 S-tronic Salona 34 — 645.1 0.835 115.9

www.suursaarirace.fi

Aika vähiin on käynyt osallistujien määrä. Kyllähän se tietysti hivelee mieltä, että paikka kympin sakkiin on taattu, mutta purjehdustouhu on kaikinpuolin mielenkiintoisempaa isommassa fliitissä.

Taitaa valitettavasti olla niin, että Suomen ORCi-skene ei tällä hetkellä OD-luokkien puristuksessa ja venekannan muutoksissa kestä kolmea luokkaa. Weban tonkkakisassakin on semihikiset kuusi seitsemän venettä pienimmässä luokassa.

 

Tarkennuksia

IMG_0033

Noniin, Lown uutukaiseen ja viralliseen ORCi-kirjaan on präntätty GPH-luku 645,7. Pikkuoravaluokan raja jäi siis vielä aika kauas, mutta luulisin, että yksi luokan nopeimmista veneistä olemme. Siis paperilla. Todellisuudessa olemme vielä nopeampia.

Tiistis 4 – Lähdötön

Kopukkaa ei näkynyt, joten viikkokisan starttikin oli vaisuhko. Kiersimme jotain tehdäksemme Melkin Elysian seurana ja kelluimme kotilaituriin. Harmi, sillä sää oli oikein kiva: sadetta, tuulta semmoiset 7-11 m/s pohjoisesta ja lämpötilat marraskuun tapaisia.

Toisesta sään ääripäästä esimerkkinä muutamat fotot mennäviikonloppuna kisatusta HSS:n Spring Cupista…

Kilpapurjehduslyhytfilmi

Liikkuvia kuvia kauden ensimmäisestä kisasta, Pro Sailorista. Ei sitten mitään kommentteja veneen ajolinjoista tai manöövereistä, sillä kuten mainittua, kyseessä oli kauden ensimmäinen kisa.

Tiistis 3 – Vauhti-iloittelua

tiistis3-2

Täydelliset tulokset: täydelliset tulokset  (17/18)

Tiivistelmän tiivistelmä:

  • E-rata lyhennettynä alle puoleen
  • Tuuli 0-3 m/s luoteesta
  • Kelluttiin hiukan eri paikoissa ja joukoissa kuin kaikki muut

Opittavaa ja pohdiskeltavaa:

  • Seuraavalla kerralla kannattaa harkita koneen käyttöä, jotta starttiviivalle pääsee alle viisi minuuttia paukun jälkeen…tai ei sittenkään. Koneen käyttö on aina tuomittavaa! Oma vika, jos kelluu liian kaukana viivasta lähtöhetkellä.
  • N’a’u’t’i’n’n’o’l’l’a’n oikea kirjoitusasu on Nauti n’olla. Tai jotain sinnepäin.

 

Viikon niksi:

CASE Pläkä:

Koneta täysillä kohti viivaa ja sammuta kone 4 minsan töötin kuuluessa, koska:

CASE 69

Momentum of a boat after her preparatory signal that is the result of being propelled by her engine before the signal does not break rule 42.1.

 

tiistis3_1

Suppailu oli selkeästi nopein tapa liikkua tiistai-iltana Vattulahdella.

Pro Sailor 2014 – Valinnan vaikeudesta

 

(c) Sailpix.fi – Ilmarinen ja Low pallottelevat Rysäkarin vesistössä

Tulosluettelo löytyy Hoskin sivuilta: Hoskin sivut

Team Lown First 34.7 -tyyppinen kilpavene teki ensiesiintymisensä kauden 2014 kisaskenessä. Ennakkoarvioiden perusteella hurjassa kevätkunnossa ollut tiimi teki keskinkertaisen suorituksen.

Kauden 2014 ensimmäinen kisakoitos, jos poisluetaan viikkokisat, oli huippukova ja tasainen Pro Sailor Race. Lown hinkattu pohja ja huolella rasvattu miehistö oli valmiina kohtaamaan hurjat haasteet, jotka Pro Sailor ORC Offshore Rankingin ensimmäinen osakisa toisi mukanaan. Trimmattu riki, öljytty gastiliitto ja kovaan tuuleen suunniteltu purjesetti toivat mukanaan haasteita ja ylivoimaisia esteitä.

Pienimpään Orkku-luokkaan oli ilmoittautunut kokonaista 7 venekuntaa, ja luokan ehdottomat ennakkosuosikit olivat Tom Finellin käskyttämä FinFunn ja Pauli Wetterstrandin kovalla kädellä ohjastama Ilmarinen. Haastajaluokassa yllätysvalmiina olivat Jyrki Santaholman Merinna ja Heikki Räisäsen Nautin’n’o’lla. Hurjia kisaveneitä kaikki tyynni.

Kukonlaulunaikaan veneelle kokoontunut Lown miehistö joi tukevat aamiaiset pohtiessaan ankaran kisan haasteita. Yleissäätila vaikutti peräti loistavalta nousevine tuulineen, mutta starttihetkellä tuuli ei ollut ennusteiden kahdeksassa metrissä, vaan enemmänkin tuskarajan neljässä. Asia ei ylen kompetenttia Lown kisamiehistöä häirinnyt, ja vastoin kaikkia suosituksia, etustaagiin vedettiin se ainoa mittakirjakelvollinen läsy. Somekuuluisa Black Python oli edelleen tiukasti korissaan, joten Solent-heavy-fucking-wind -gee sai toimia päävastuullisena vauhdintuojana.

Startti oli helppo. Kymmenen minuuttia aikaisemmin startannut ORC2-luokka toimi oivallisena mittakeppinä ja synkroniaikana starttikellolle. Keskiluokan starttia vakoillessa kävi ilmi, ettei idästä puhallellut tuuli ollut kuitenkaan niin idässä, että spinnulla olisi päässyt lähtöviivaa ylittämään. Kaikki keskiluokan tiimit, mukaanlukien pinkeillä purjeilla varustettu Ramdata, vetivät kuituseileillä ensimmäisen legin Tammakarin viittakääntöportille.

Team Lown startti oli muirea. Viiva oli leveä ja lähteviä veneitä oli vähän, joten linjalla oli tila ja aikaa ylenpalttisesti. Lown lähtökiihdytys tapahtui jostain keskikentältä, mutta huolimatta valtavasta viivatilasta, jäimme Elan 31 Merinnan espoolaisiin jättötuuliin ja lähtökiihdytys oli kovin vaisuhko. Onneksi Lown taidokas keskiosasto @nmartti n, @svenjauhe n ja @salevaara n johdolla keksi keinot tuulen valjastamiseksi. Alapuolella heilunut Elan Elysia jäi alapuolelle ja hetikohta edessä keikkui ainoastaan monivuotinen ranking-voittaja Ilmarinen.

Melkin pittoreskin saaren jäädessä oikealle huomautti @salevaara olutvaraston olemattomuudesta. Ohjainrenkaan taakse istutettu @lowsailing pyyteli anteeksi valtavaa erhettään ja onneksi loppumiehistö oli niin armollinen, että kipparia ei leivottu pataan moisen anteeksiantamattoman erheen syystä ja vuoksi. Miehistön skismaa hellitti veneen viinakaapista löytynyt Nau’’tinn’o,l’ll’an Karvalakkikisassa piffaama Old Pascas -rommipullo. Ei muuten paskempaa shittiä.

Tammakarin viittaportilla nousi spinnaker-purje ensimmäisen kerran. Luvattua 8+ m/s tuulta ei näkynyt, joten Lown ainokainen North Sailsin S5 (reacher hurrikaanituuliin) pallokas oli aavistuksen tehton vallitseviin tuuliin. Edellä keikkunutta Ilmarista kyllä tavoitimme, mutta takana tullut pääjoukko oli liian lähellä. Keulassa taituroneet @kyntola ja @tyrvainenV tekivät parhaansa shitlooraosaston jatkuvan vittuilun motivoimina, ja vene liikkui oikeaan suuntaan ihan kelpo haipakkaa. No, olisi se kovemminkin voinut liikkua, mutta solent-pelti -spinnu ei suostunut tehoasetukseen lällytuulissa.

Rysäkarin kääntiksellä sattui sitten se joka kisasta tuttu emätötö. Edellä menneet keskiluokan veneet, muassaan pinkkipurjeinen Ramdata, vetelivät kuiduilla ja tuohon totuuteen luottaen tiputimme spinnun kääntiksellä. Ei olisi kannattanut. Takana tullut Ilmarinen seurasi Lown huonoa esimerkkiä, mutta kaikki muut veneet jättivät pallokkaat ylös ja vetelivät rapsakkaa sivuluikkaria masentuneen Lown ohitse. Ja Ilmarisen. No, jos tarkkoja ollaan, niin Tom Finellin FinnFUN meni heittämällä ohi ja Heikki Räisäsen lankuttama Na’u’t’i’n’o’l’a nousi tasoihin.

Jumalauta että vitutti.

Ei sitten viititty nostaa uudestaan spinnua.

Jumalauta että vitutti.

Rönnbuskenin luodolle saavuimme tasatahtiin N’a’u’t’t’t’i’m’n’o’ll’an kanssa FinnFuNIN loikotellessa omissa, suomen avomeripurjehduksen kerma-sarjan oloissaan edellä. Lown kippari päätti hypätä veneestä, mutta @salevaara sai väkivalloin pidettyä hyödyttömän miehistöjäsenen veneessä. Kipparin kouraan lyöty viinapullo rauhoitti tilanteen lopullisesti.

Tiististen E-rännirata oli kryssivoittoinen. Meni ihan hyvin. FinnFUN ei repinyt kaulaa ja takana tulleet N’a’a’u’t’i’n’i’o’lla ja Ilmarinen nostattelivat toisiaan siihen tahtiin, että Low kelasi aavistuksen karkumatkaa.

Kryssivoittoinen pätkä Melkin ohitse Tammakarin viittaportille ja toiselle kierrokselle oli tapahtumaköyhä. Se kuitenkin muistiinlaitettiin, että Low kelasi hyvin targettispiideihin kiinni. Sillä varauksella tietysti, että mittarit nyt näyttivät edes suurinpiirtein oikein.

Toinen kierros oli totaalisen tapahtumaköyhä. FinnFUN keikkui edessä ja Ilmarinen saalisti takana Lown takapaksia. Varovaisesti arvioiden FinnFUN oli lowilaisia nopeampi etenkin sivutuuliosuuksilla, mikä aiheutti suurta päänvaivaa Lown taktiikkaosastossa. Asia selvisi  ja tajuntaan iskostui Black Pythonin kommentoidessa kevenevästä tuulesta  ja purjekerrasta.

Maalisuora oli jännä. Tuuli puski satasen tosituulikulmia ja edellä broutsaulleen Kotipizzan innoittamina päätimme vielä koittaa spinnua maalisuoralla. Hyvin toimi ja huolimatta muutamasta broutsista ja poikittaisesta ohjainlavasta loppupätkä oli oikein kiva. Takana tullut Ilmarinen apinoi Lown ratkiriemukkaita ratkaisuja ja yritti terhakkaan pallokkaan voimalla vielä ohittaa ranskattaren. Ei ollut edes lähellä, Low oli maalissa sekunnin ennen Ilmarista.

Kaikkiaan kiva kisa. Sää oli mitä mainioin ja ajoittain venekin kulki ihan halutusti. Kun tässä nyt saadaan varsinainen ORCi-kirja kaikkine purjeineen, niin luulenpa, että pikku-orkku -luokka on varsin kiva ja tasaväkinen tällä kaudella.

Kiitos kaikille. Kiitos erityisesti miehistölle.

 

Dataa

TWS_TWA_PERF

Köyhän miehen NX2 Race -softan, iRegatan, tuottamasta datasta koostettu graafi. Kait tuosta jotain voi päätellä. Kyseessä on siis eilisen Tiistiksen aikana tehty nauhoitus.

Tarkempi analyysi tietysti edellyttäisi, että raakadatasta kaivaisi esille esimerkiksi kaikki  kryssipätkät ja tutkailisi osa-alueiden performance-lukujen suhdetta tosituulikulmiin.

Huomioitavaa, iRegatassa on ärsyttävästi määritelty performancen maksimiksi 100 prosenttia, vaikka olosuhteiden salliessa kuinka puskisi kovempaa. Performancella viitataan tässä tapauksessa siis polaareihin verrattua suoritusta. Jos ”päästään targetteihin”, eli tietyllä tosituulen nopeudella ja kulmalla saavutetaan veneen tavoitenopeus, niin performance on täysi sata. Vaikka ”piestäisiin targetit”, niin performance on edelleen pyöreät sata.

Tiistis 2 – Tahmea märkänä

IMG_0027_2

Vesi on vanhin voitehista väitetään. Tai vanha kansa väitti, mitä sitten vanhalla kansalla ikinä tarkoitetaankaan. Tulipahan todistettua tuokin nukkavieru lausahdus vääräksi totuudeksi kauden toisissa Kopun Tiistaikisoissa. Vettä oli veneen alla ja päällä ja miehistökin oli suhteellisen märkää, mutta ei se pursi sen liukkaammnin liikkunut kuin kitisevän kuivanakaan.

Vallitseva suursäätila oli kostea ja tuuli puhalteli jostain luoteesta 5-6 metrin puuskia. Ihan oiva keli, jos sen sateen olisi unohtanut. Yhtä kaikki, reipas ja kompetentti miehistö marssi paririvissä ajoissa veneeseen ja pikaisen nimenhuudon jälkeen vene irroitettiin yli 9 metriä syvän laguunin pienestä laiturista. Tehtävänjaon jälkeen selvisi, että keulassa taituroi tuttuun tapaan @kyntola. Mastovastaavana operoi @vtervo ja pianoa pimputteli spinlockien virtuoosi @FIN11253. Yleiskellujana pätevöityi @nmartti ja takapurjevastaavaksi istutettiin @salevaara. Ratin kääntelystä ja kommentoinnista vastasi @lowsailing. Oiva kombo kokemusta ja kokemusta. Ja intoa.

Matkalla Vattupoukaman lähtöalueelle kaivelimme tarvittavan purjekerraston esille. Houkuttelimme tovin uutukaista Black Mambaa kannelle, mutta purje päätti jäädä sisätiloihin vilkaistuaan kapyysin luukusta kosteannihkeää kevätsäätä. Maanittelu ei auttanut, joten revimme herkkusienikasvattamosta vanhan uskollisen, rujosti taffetalla pellitetyn, ykkösgeen esille. Purje toimi jälleen kerran erinomaisesti 6+ tuulissa, mutta alemmissa virtauksissa tehon puute oli huutavahko.

Starttialueella pyöri palttiarallaa saman verran veneitä kuin viikko sitten. Ison luokan keltaista muovikassia liehutteli kokonaista 7 venekuntaa, mutta pikkuluokka oli kutistunut kolmen veneen fliitiksi.

Kopukka oli paikoillaan ajallaan ja aluksen lipputangossa roikkui joku märkä ranskan lippua muistuttava kudos. Päättelimme lipun liittyvän ajettavaan rataan, mutta moista rataa ei kyllä löytynyt Kopun kuvallisesta rataohjeesta (vanhaa tietoa, nyt päivitetty). Siellä tekstipuolella asiasta taidettiin mainita, mutta lukeminen on rasittavaa, joten itse kisassa ajelimme summan mutikassa muiden perässä. Pieni aavistus kyllä siihen suuntaan oli, että kyseinen rata tekisi lenkin Tammakarin lähistölle. Vallitsevalla tuulella kisareitti oli vähän kuin vino nakkirata.

IMG_0028_2

Tasan kello 18:10 Kopukasta kuului paineilmatorven töräys ja Low hetkuteli Salona Geggon alapuolella liian kaukana viivasta. Poijupäästä First 35 ”Bianco” otti kelpo lähdön ja muut veneet seurailivat parhaansa mukaan. Pientä hienosäätöä startteihin vielä kaivataan ainakin Lown osalta.

Itse kisa tiivistettynä:

  • lyhyt lenssi apinaviitalle.
  • spinnu ylös
  • kiltisti jonossa spinnuajoa Tammakarin punaiselle jääpoijulle
  • muutama pienen luokan vene lähti ajamaan F-rataa Rysäkarille
  • ”alamerkillä” spinnu alas, jiippi ja neljällä vendalla maaliin
  •  aikaa kului alle tunti

Alamerkillä olimme vielä ihan mukavissa asemissa. Kärjessä laukkasi Geggo, mutta muu fliitti oli hyvin kasassa. Bianco ehti veneenmitan ennen Lowia jiippialueelle ja perässä puuskuttivat X-99:t X-Cape ja Rocky. Myös double-handed -luokkaan osallistunut FinnFlyer 36 ”Vindungen” oli samassa ryppäässä sotkemassa tuulia.

Neljän tikin matka maaliin olikin sitten tahmeampaa. Peltigee ei oikein tuntunut toimivan ja osan matkaa saimme ajella Biancon jätöksissä. Nousukulmat jäivät selvästi Biancon ja Geggon vastaavista ja takana tulleet äksätkin kirnusivat korkeammalle. Lown trimmeissä oli se vika, että jos geestä haki tehoja, nousukulmat jäivät onnettomiksi ja päinvastoin. Haimme sitten niitä nousukulmia, vaikka jälkeenpäin ajatellen olisi vaan pitänyt vetää vauhdilla ja koittaa vaikka inhaulata tehomoodissa olevaa geetä.

Maaliin lätkyttelimme Vindungenin peräpeilissä ja takana tullut X-Cape tuli aavistuksen liian nopeasti saman reitin. Edessä Geggo ja Bianco olivat kiikarimatkan päässä.

Niin tai näin, kaikesta huolimatta ihan kiva iltapurjehdus. Se on kyllä todettava, ettei Tiistiksiä oikein treeneiksi noilla manööverimäärillä voi laskea. Eli täytyy varmaan taas ennen arvokisoja käydä kerran treenaamassa. Rankkaa tämä tasoituspurjehdus.

Tulokset: 5/10


 

iRegatan suoltamaa analyysia siivottuna (poistettu kohinaa, siis jotain alle minuutin legejä):

•Leg 1 (startti-alamäki): Downwind, duration 1300, Performance 94 %

◦Starboard tack 1, duration 785, Performance 96 %

◦Maneuver 2, Loss 1.71 m

◦Starboard tack 3, duration 337, Performance 94 %

◦Maneuver 3, Loss -4.48 m

◦Starboard tack 5, duration 24, Performance 92 %

◦Maneuver 5, Loss 0.95 m

◦Starboard tack 7, duration 51, Performance 93 %

◦Maneuver 7, Loss -0.78 m

◦Starboard tack 9, duration 57, Performance 87 %

◦Maneuver 9, Loss 26.02 m

◦Port tack 10, duration 22, Performance 67 %

 

•Leg 2 (ylämäki-maali): Upwind, duration 2057, Performance 92 %

Port tack 1, duration 104, Performance 92 %

◦Maneuver 1, Loss 31.87 m

Starboard tack 2, duration 216, Performance 92 %

◦Maneuver 2, Loss 20.97 m

Port tack 3, duration 1002, Performance 92 %

◦Maneuver 3, Loss 20.21 m

Starboard tack 4, duration 101, Performance 91 %

◦Maneuver 4, Loss -3.70 m

Port tack 5, duration 623, Performance 92 %

 

Tiistis I – Todellisuus

IMG_0026

Jotenkin pitkin talvea harrastettu some-purjehdus, nettiskiglaus  ja virtuaaliseilaus tuntuivat ennen lähtöä laiturilla köpötellessä paljon paremmalta ja kotoisammalta vaihtoehdolta. Vene oli kauden alkajaisiksi aivan puolivalmiste heloituksen osalta ja lännenpuoleinen tuuli tuntui kovin kylmältä. Niin kovin kylmältä.

Netissä seilatessa ei moisia ongelmia tunneta, vaan vene on aina huippukunnossa, ilma tropiikkia  ja miehistö hyvin harjoitellutta. Tavoitteetkin ovat ihan toista luokkaa kuin todellisen maailman pökäsijojen välttely. Oli se vinssikampi nyt kuitenkin otettava arkirealismin kovettamaan käteen ja lähdettävä yltiöpäisten lupausten lunastukseen.

Huolimatta kaikesta ennakkokitinästä kauden ensimmäinen Tiistis oli oikein miellyttävä kokemus. Tuulikin pysyi järkevissä rajoissa, vaikka toivottua kahden metrin kellukeliä ei aivan saatu. Vene tuli kisan aikana viimeisteltyä purjehdittavaan kuntoon ja miehistö oli yllättävänkin terävässä kevätkunnossa. Nettitreenikausi oli selvästi onnistunut.

IMG_0024

Kauden ensimmäinen iltakisa oli kerännyt Lown kannelle jälleen kerran todella ammattitaitoisen kombon. Keulassa taituroi varmajalkainen pallokasspesialisti @kyntola. Ison skuuttaajana kunnostautui @nmartti ja pianistin ja kelluvan yleismiehen tointa hoiti antaumuksella @FIN11253. Pinnaan, tai siis sinne ruorin taakse karsinaan, istutettiin paatunut nettihäirikkö @lowsailing.

Matkalla Vattulahden kainaloon laittelimme veneen säätönyörejä hatarien muistikuvien osoittamiin paikkoihin ja samalla intopuuskalla kanniskelimme keulaan veneestä löytyneen viimekauden ORCi-ykkösgeen. Purje toimi puuskaisessa tuulessa tyydyttävästi, mutta pientä tehohävikkiä oli havaittavissa lillupaikoissa.

Veneen mittaristo oli aivan talviterässä ja kalibrointipyörähdykset eivät tuottaneet toivottua piipitystä, joten ainakin tuulimittari näytti välillä aivan omiaan. Lokimittarin toimivuudesta ei ollut mitään takeita ja veneen kaiku väitti Hoskin satamalaguunin olevan yli 9 metriä syvän. Otimme käyttöön ennen sotia muodissa olleen, virtauslankoihin perustuvan, ohjausmenetelmän. Hiukan nolotti näin nettiajan keski-ikäisenä.

Veneitä oli kauden alkajaisiksi ilmaantunut lähtöalueelle ihan kiitettävästi. Ison luokan keltaista viiriä liehutti Low (jonka staagissa siis liehui Alepan muovikassista leikattu tekele) mukaanlukien nelisen venettä ja pienemässä luokassa matkaan lätkytti muutama vene enemmän. Ihan hyvänkokoinen fliitti hyisen toukokuun alussa. Kopukkakin näytti samalta kuin mennävuonna.

Tasan kello kuudelta yllättävän hyvin kajahtanut lähtötöötti kehoitti pienen luokan kisaajat matkalle. Ratana oli tällä kertaa iso-E. Siis se tutuksi tullut E-rata. Siis se torspon muotoinen, joka Ådholmenin ränniajon jälkeen käy koukkaamassa Rönbuskenin tienoilla.

Kymmenen minuuttia myöhemmin oli ison luokan vuoro. Lown lähtökiihdytys oli ihan mallikas, mutta ajoitus hiukan epätarkka, joten jouduimme jarruttelemaan viivalla Salona 38 ”Audi Geggon” ja X-99 ”X-Capen?” jyrätessä sivuluikkaria Kopukan vierestä starttialueelle. Töötin tullessa Lown isopurje oli edelleen jarrutusasennossa ja sinne se jäikin ison skuutin mennessä kummallisesti solmuun blokien väliin. Liehuttelimme aikamme purjeita ja päästimme suosiolla Gekkon ja X-Capen keulan ohitse jotokselle. Pienimuotoisen repimisen ja huutelun jälkeen Lown ison säätöominaisuudet palautuivat ja heitimme paaralle kohti Käärmeluotoja.

Kauden ensimmäinen kryssipätkä ei tuntunut ollenkaan pahalta. Vene laukkasi kalibroimattomien mittarien mukaan ihan kohtuullisesti ja tuuleen nähden vähäväkinen laitapainokaan ei liiemmin vauhtia syönyt. Olisko nyt käynyt niin hassusti, että laiturilla ähistelty trimmi olisi osunut edes samalle pallokentälle. Ei varmaan, mutta huonomminkin olisi voinut mennä.

DCIM100GOPRO

Kärmisten rantakivikossa heitimme styyralle kohti etelää. Geggo ehti loikkia keulan ohitse, mutta sekä Cape että Finngulf 38 ”Pärlan” joutuivat heittämään pikaiset vendat Lown pakkeihin. Vedettyämme leikkarista todella raakasti yli käänsimme uudella tikillä kohti Kärmisten nakkiviittaporttia. Purjeita sai löysäillä ihan kunnolla ja puuskaisessa tuulessa ison skuuttaaja sai nauttia ohjastajan jatkuvasta mussutuksesta. Cape ja Pärlan jäivät suoralla aavistuksen ja edessä Gekko meni menojaan.

Ädholmenin rännissä tuuli hiukan moinasi ja jatkui suunnaltaan vaihtelevana. Sää oli siis kovin keväistä. Jotenkin tuntuu, että loppukesästä tuulikulmat ovat paljon paremmin ennustettavissa. Ei niitä shiftejä kukaan lowilaisista tosin jaksanut seurailla, joten seurailimme edessa menneitä pienen luokan veneitä ja Gekkoa.

Rönbuskenin kääntötörpölle saavuimme kohtalaisen kryssipätkän jälkeen. Ådholmenin rännin auetessa tuulenpuuskat äityivat rapsakka-luokkaan ja välillä oli aika likellä, ettemme broutsanneet kryssillä.

Tyylikkään kiertomerkkikierron jälkeen veneen spinnuvastaavat aloittelivat köysien ja purjeiden kaivelun. Nosto ei siis ollut kisatasoa, mutta menetteli näin iltahöntsissä. Tovin slöörailun jälkeen osasymmetrinen näki ensimmäistä kertaa päivänvalon puolen vuoden perunakellariretriitin jälkeen. Lievästi oli hometta ja itiöitä havaittavissa, mutta päällisin puolin pallokas vielä muistutti alamäkipurjetta. Huomasimme siinä samalla, että alagaijankin voisi laittaa paikoilleen. Onneksi sopiva naru löyty sitlooran lattialta. Puomin vatkaaminen väheni merkittävästi alavetimen myötä.

DCIM100GOPRO

Ådiksen rännin varsinaisessa rännirännissä tuuli himmasi ja kovempiin Solentin puhureihin suunniteltu osisspinnu osoitti ryytymisen merkkejä. Spinnun kuorintavaihto olisi ollut tässä vaiheessa kautta aivan ylimitoitettu toimi, joten kärvistelimme loppumatkan Kärmisten punaiselle alennusvaihde päällä. Edessä pienen luokan Inferno 31 ”Donna” ja Geggo loikkivat edelleen karkuun. Vattulahden risteyksessä heilautimme jiipin ja ajelime hetken kohden maalia spinnulla. Kulmien käytyä liian haastaviksi tiputimme putsausta kaivanneen spinnun mereen ja siirryimme ruskeisiin kankaisiin.

Reilun tunnin purjehduksen jälkeen ylitimme mallikkaasti maaliviivan ja olo oli jotenkin seestynyt. Rauhallinen ja väsynyt. Siis juuri sellainen, kun mainion purjehdusretken jälkeen pitää olla.

Kyllä se aito asia on edelleen parempi ja nettipurjehdus ei millään muotoa ole edes korvikkeena käypä! Tästä se kausi jälleen polkaistiin käyntiin.

Tasaiset tulokset: 4/10

IMG_0025