Oikaisu

lysluku2

Oikaisuna aikaisemmin tässä blogissa olleeseen uutiseen, Lown LYS-luku kaudella 2014 on edelleen 1,27. Suomen virallinen LYS-toimikunta palautti alentuneesta luvusta riekkumaan innostuneet lowilaiset nopeasti ja tehokkaasti takaisin laituritasolle generoimalla mittakirjan viimevuotisella tasoitusluvulla. Muutoksen seikkaperäisissä perusteluissa mainittiin mm. hiilikuitumasto ja epäasiallinen käytös kilparadoilla, satamissa ja somessa.

Ei mutinoita, ihan hyvä luku se 1,27 on.

Kameratesti

Purjehduksien videointi on kivaa. Vaikka laaduttomia kotipurjehdusvideoita ei juuri kukaan netissä katso tai pyytele, niin onhan niitä pätkiä ihan veikeää tapitella grogilasi kädessä tammikuisen räntäsateen kolistellessa kattopeltejä.

GoPro 2:n karvalakkimallilla on tähän saakka nuo filkat tullut kuvattua, mutta jotenkin kaukosäätömahdollisuus kuulosti niin kivalta ja hyödylliseltä, että semmoinen oli saatava. Vaihtoehtoina oli siis päivittää vanha GoPro uuteen kolmosversioon, missä on wifi-tuki ja siten mahdollisuus käynnistellä kamera kaukosäätimellä tai appsilla. Toinen, halvempi vaihtoehto, olisi ollut lisätä wifi-pack kakkoseen.

Venemessuilla GoPro-kauppias pyyteli Black Editionista yli 400 euroa, mikä tuntui aika roisilta hinnalta. Vaihtoehtoja tuntui olevan vähänlaisesti, mutta sinnikkään surffailun jälkeen kesän seilaussekoilujen taltiointiin löytyi GoPron halpiskopio, ISAW A3 Extreme. Kyseinen tallennin on spekseiltään suurinpiirtein samanlainen kuin GoPro Hero 3+ Black Edition, mutta hintaa on yli saturaisen vähemmän. Bonuksena ISAWn kiinnikeet ovat samanlaiset kuin GoProlla. Pitihän halpiskameraa (suhteellista) koittaa ja ensinäkemältä kuvanlaatu ja käytettävyys ovat aivan priimaa. Tai ainakin riittävää.

Video näyttää osin hiukan hölmöltä, sillä tulin klikanneeksi YouTuben ”Videosi näyttää heiluvan ja on muutenkin paska. Korjataanko?” -nappia. Esimerkiksi lyhtypylväs on ihan suora alkuperäisellä videolla.

Taas siis säästettiin ja näillä mennään. Jos kaikki omat ja lainatut kamerat laskee yhteen, niin on mahdollista, että jossain kisassa Lowiin ruuvataan 6-7 action kameraa tallentamaan purjehtijain toimia. Iskeekö ramppikuume?

2014-03-23 22.07.49

ISAW A3. Roikotin ei ole virallinen GoPro tai ISAW varuste, vaan autotallirojuista koottu ad hoc aerial cam -viritys. Tämä siis tiedoksi, jos joku epäili, mistä noin tyylikkäitä kamerarigejä saa.

Kuukauden knoppitietopaketti

kuva100

Näin kauden aluksi on syytä kerrata veneen miehistön tehtävät ja niihin liittyvät nimikkeet. Seuraavaan pieneen listaan on kerätty erilaisia veneessä näyteltäviä rooleja selityksineen.

Keulagasti: poissa silmistä, poissa mielistä. Keulamiehen nimeä ei kukaan muista. Yleisin kutsumanimi on Vittu. ”Vittu tee jiippi”.

Mastomies: veneen heikkojalkaisin kompura, joka tarvitsee maston tukea ja turvaa pysyäkseen ylipäätään pystyssä. Mastomiehillä ja mastoilla on symbioottinen suhde, joka usein sysää loppumiehistön myötähäpeään. Työnsä menettäneen  mastomiehen voi uudelleenkouluttaa teksasilaiseksi tankotanssijaksi.

Floater: tällä yleishaahuilijalla ei ole vakiintunutta roolia tahi tointa veneessä. Kaikki ylimääräiset laitapainot nimitetään aina floateriksi.

Taktikko: taktikon virka on vaativa ja epäonnistuminen kuuluu ja näkyy kauas. Alkoholismi ei ole taktikolle haitaksi, sillä tukeva humalatila yleensä edesauttaa oikeansuuntaisissa päätöksissä.

Politrukki. Veneen poliittinen valvoja, jonka tehtäviin kuuluu SPV:n ja SKDL:n ohjeistuksien pilkuntarkka noudattaminen.

Kippari: veneen ehdottomasti turhin henkilö. Kipparin ainoa tehtävä on kantaa tarpeeksi viinaksia veneeseen ja palkintona tästä vaativasta virasta hän saa nimensä tulosluetteloihin. Tuloksellisesti kipparin jättäminen rantaan on suotavaa.

Pinna- tai ruorimies: veneen ohjastajan tehtävänä on ohjata venettä suoraan eteenpäin. Ei kuullosta kovin vaativalta, mutta näinkin yksinkertaisen toimeksiannon pinnamies yleensä sössii. Pinnan vatkaus hidastaa vauhtia ja mädättää selkärangan. Keskinkertaisen pinnanhipelöijän tunnistaakin karvaisista kämmenistä ja surkeasta CV:stä.

Kiintiönatsi: purjehdusoppinsa 30-luvulla saanut ikivalittaja. Muoviveneissä ja alle 50-vuotiaissa purjehtijoissa ei ole absoluuttisesti mitään hyvää. Kiintiönatsin maailmankuvan mukaan ainoa oikea tapa purjehtia on palella villapaidassa puolilahossa klassikkokasissa.

Yleismies: itseoppinut wannabe-mekaanikko, joka ratkaisee kaikki tekniset, sosiaaliset ja parisuhdeongelmat jesarilla ja rautalangalla. Yleismiehellä on uskomaton kyky alentaa veneen jälleenmyyntiarvoa tuhansilla euroilla yhden regatan aikana. Pläkähetkien piristykseksi kannattaa piilottaa veneen jesarit ja seurailla sivusta yleismiehen mielenterveyden nopeaa luhistumista.

Omistaja: Idiootti, joka törsää omat, lainatut ja varastetut rahat veneen varusteluun sijoittuakseen jossain nimettömässä kyläkilpailussa tulosluettelon puoleen väliin. Kilpailun, josta suurin osa ihmisistä ei ole koskaan kuullutkaan.

Pianisti: Sibelius-akatemian pudokas, joka purkaa traumojaan syyttömiin vinssinvapauttajiin. Epävireiset sormet aiheuttavat epävireisiä soraääniä keulaosastossa.

Skuuttaaja: narunnykijäin ainoa tehtävä on nykiä veneen naruja, mutta kilpailun tiimellyksessä tämäkin vaatimaton vastuualue on useinmiten liian vaativa suoritettavaksi. Skuuttaajalla on erehtymätön kyky nykiä väärästä narusta sekä veneessä että tivolin narunvetokojussa.

Humoristi: ei tee veneessä mitään eivätkä vitsitkään ole kummoisia. Juttujen taso tosin paranee humalatilan kasvaessa, joten veneen humoristille kannattaa anniskella tiuhaan.

Blogisti: tietää purjehduksesta vielä vähemmän kuin humoristi, mutta silti kirjoittelee referaatteja purjehduskisoista. Onneksi viimevuosina bloggaaminen on vähentynyt. Internetilläkin on rajat, joten turha sitä on täyttää sanajätteellä.

Kokki: veneen ainoa henkilö, joka kykenee lämmittämään veden ilman välitöntä tulipalon vaaraa. Jos kokin keitelemä ruoka maistuisi edes vedeltä, olisi se huomattavaa edistystä.

Navigaattori: vanhan liiton merenkulkija, joka ei ole koskaan kuullutkaan plottereista tai gepseistä. Aiheuttaa jatkuvasti onnettomuuksia sohiessaan harpilla ja terävällä lyijykynällä reittipisteitä saaristonavigointikurssin harjoituskarttaan. Navigaattorin suunnistustarkkuus on parhaimmillaankin maanosaluokkaa.

Laitapaino: kiertoilmaisu läskille. Puheet laitapainon tärkeästä roolista ovat ihan tuubaa. Gastit, joita ei voi nimittää edes floaterin virkaan, ovat laitapainoja.

Försti: kiertoilmaisu vaimolle tai tyttöystävälle. Förstin ainoa veneisiin liittyvä tehtävä on hypätä laiturille kiinnitysköysi kädessään. Jos joku kansitakkiveneilijä esittäytyy rantabaarissa förstiksi, purjehdusharrastuksen aloituksesta on alle vuosi.

Laivakoira: koira, joka on raahattu puoliväkisin veneeseen.

Laivakissa: henkilö, joka on rahalla maaniteltu veneeseen.

Turkoosinsiniset aallot olivat jossain muualla

Ehkä vielä joskus tulee tilaisuus ajella viikkokisoja turkoosinsinisillä aalloilla trooppisen tuulen helliessä karun pohjoisen ilmaston kylmettämää sielua.

Sitä aikaa odotellessa on tyytyminen Suomenlahden ruskeaan, fosfaattikylläiseen veteen ja villahousulämpötiloihin. Alla tylsää keulakamerakuvaa vuoden 2013 vikasta Tiistiksestä. Ääninauhakaan ei ole alkuperäinen, sillä oli ihan pakko editoida pois tyhjien kaljatölkkien kolina ja se jatkuva vitunhuutaminen.

Raja 2014

many_first

Vuoden 2014 ORC luokkarajat ovat ilmestyneet Avareiden sivuille. Seuraavanlaisilla digiteillä kisataan tulevana suvena:

Luokka 1: 0 – 615.0
Luokka 2: 615.1 – 645.0
Luoka 3: 645.1 – 800

Tämähän menee jännäksi. Mennäkesänä Lown GPH oli 646.0 ja vuoden 2014 VPP:n generoima testimittakirja uuden geen arviomitoilla ilmoittaa luvuksi 645.4. Hiukan vielä kun virittelee ja kikkailee, niin on mahdollista päästä finfunnmaiseen lukuun 645.1.

Hyvässä lykyssä ollaan siis kakkosluokan hitaimpia tai tuurilla ollaan kolmosluokan nopeimpia. Molempi hyvä. Luokan ääripäät ovat hyviä, mutta jos valita täytyy, niin mielummin sitten kolmosluokan nopein parista syystä.

Ensinnäkin, starteissa ei koskaan ole haittaa, jos nopealla veneellä ehtii keulille puhtaisiin virtauksiin, varsinkin kun ”arvokisat” ratkaistaan rata-ajolla. Toisekseen, Bowissa olisi nastaa päästä samaan luokkaan virolaisten huipputrimmattujen First 34.7:n kanssa.

Saas nähdä kuinka käy…

FinLYS-uutuuksia

lysluku

Kauden 2014 LYS-taulukko on ilmestynyt. Muutokset mennävuotisiin ovat muutaman desimaalin luokkaa muutamalle veneelle. Suurin yllätys on se, että First 34.7:n LYS-kerroin on tipahtanut pinnalla. Tää on kivaa!

Taas se nähtiin, että LYS-luvusta kannattaa valittaa aina ja kaikkialla ja eritoten jokaisen kisan jälkeen. Ei sovi myöskään aliarvioida surkeiden kisatulosten vaikutusta mittalukuun. Lown toiminta kilpailunäyttämöillä tullee siis jatkossakin vaikuttamaan alentavasti väli-Firstin mittalukuun.

Joku 1,19 vois olla passeli…

Trimmivinkkejä kaudelle 2014

reppu

Miehistön toiminta on suurin yksittäinen komponentti venevauhdin usein höyryävässä kokonaiskeossa. Purjehtivan ryhmän käyttäytyminen ja toiminta ovat inhimillisen moninaisia ja tarkka kokonaisanalyysi edellyttää pitkällisen tuskaisaa, lähes ammattimaista paneutumista. Usein onkin helpompaa kehittää yksittäisiä ongelmaosa-alueita valtavan kokonaisuuden sijaan.

Eräs tärkeimmistä yksittäisistä suorituskyvyn osasektoreista on nestetasapaino. Saattaa kuulostaa yllättävältä, mutta esimerkiksi normaalissa parin tunnin viikkokisassa keulagasti voi kuluttaa – riippuen ympäristötekijöistä – helposti viisikin litraa nestettä, joten ei ole ihan samantekevää, miten nesteen tankkaus ja tyhjennys hoidetaan.

Yksikätisiä keulagasteja? Tyhjiä tölkkejä pitkin kantta? Jatkuvaa trafiikkia kylmäboksin ja maston välillä? Takakaiteella pyöriviä helikoptereita? Keltaisia kaaria mantookin yli?

Eipä hätää, nyt näihinkin suorituskykyä rassaaviin nestetasapaino-ongelmiin on tarjolla elegantteja, helppoja ja mielenterveydellisesti kestäviä ratkaisuja.

Tankkausvaiheen optimoimiseksi voi janoiset keulagastit varustaa Varustelekan juomarepulla. Kolmen litran rinkkaan mahtuu kätevästi yhden ratastartin tai puolikkaan Tiistiksen vaatima määrä gebardia. Juomarepulla varustetut gastit pysyvät kiltisti positioissaan ja keskittyvät oluen ruinaamisen sijasta purjehdustaktiikkaan ja trimmaukseen.

Nestetasapainon säätelyyn sisältyy myös ns. tyhjennysvaihe. Vakavammin kisailuun suhtautuvat harrastustiimit minimoivat tyhjennysvaiheen teippaamalla puolisukeltajan mallisen muoviastian, eli ns. sorsan, Musto MPX:n punttiin. Harkenin ja Spinlockin mallistoista löytynee kevlarvahvisteisia purjehdussorsia, mutta saman asian ajaa aivan hyvin Varustelekan ruotsalainen vähän käytetty sairaalasorsa, jonka hinnasta on venelisä höylätty pois. Todelliset ammattilaistiimit ja toisinaan eräät harrastetiimitkin keventävät maksimointi-innossaan myös sorsat pois, mutta tällöin on ehdottomasti muistettava käyttää keltaisia Mustoja tai Tena Comfort Extraa.

Näinkin yksinkertaisilla toimilla voit niistää useita sekunteja pois mailin purjehdusajasta, joten tipsit käyttöön ja radalla nähdään!

Tuli mieleen

harjaaJ

Harjatessani vanttiruuvien kierteitä puhtaaksi tuli mieleen, että voisikohan ruuvit tuupata astianpesukoneeseen ja pestä puhtoiseksi Finish Powerilla? Olisi ainakin helpompaa kuin seitsemän kiristimen jynssääminen käsipelillä.

Olkoon, meni nyt manuaalirapsutuksella vielä tänä keväänä.

Mitäs sitten seuraavaksi? Benevene alkaa olla viimeistelyä vaille laskuvalmis. Pientä maalausta, paklausta, jättöreunojen teroitusta, pohjan puleerausta pronssivillalla, turbulaattorien asennusta, kylkien vahausta, kaasukahvan ruuvailua, uusien plokien pulttausta, tuheroiden liimausta ja semmoista on vielä työlistalla, mutta nehän nyt hoitaa nosturivuoroa odotellessa.

Niin että kesä, tääl oltais niinku valmiina kauteen 2014!

Kausi 2014

kuva(5)

Kisakalenteri on päivittynyt. Päivämäärät ja kisat löytyvät tuolta ”Kalenteri 2014″ -osiosta.

Mukavan kaksijakoinen kausi tiedossa. Keväällä on neljän viikonlopun putki kisoja, joiden jälkeen alkaa pitkä kesäloma käytettäväksi automatkailuun ja venevirittelyyn. Suvilorvailun jälkeen elo- ja syyskuussa on jälleen tuhti kasa mielenkiintoisia kisoja.

Kohta on kiire ja hoppu, joten vahaus ja pohjan hionta kannattaa aloittaa jo tänään!

Isommat vehkeet!

 

Viisiosaisessa sarjassamme ”Pistetäänpä paskaksi” tutustumme tällä kertaa tuuliantureiden sisuskaluihin. Kvasitieteen ja silkan uteliaisuuden nimissä romutamme täysin toimivan Raymarine st60 -sarjan puhurihaistimen.

Tuulianturit, nuo väsymättä virtauksia mittaavat ja alati vääriä lukemia mittaristoon syöttävät vimpaimet ovat yllättävän yksinkertaisia tekeleitä. Muutama pyörivä osa, yksi piirilevy ja rouheva hintalappu. Siinäpä se pääpiirteissään.

Oli tuohon purkuoperaatioon toki parempiakin syitä kuin sairaalloisen uteliaisuuden tyydyttäminen. Lown tuulianturi on varreltaan Reiskan lyhyempää mallia (E22078). Vapaiden virtausten varmistamiseksi päätin vaihtaa 30 senttiä pidempään ns. Long Arm (E22079) versioon. Anturit nyt ovat joltiseenkin kalliita, varsinkin ne pitkät, joten pihinä veneilijänä keksin mielestäni oikein pätevän idean. Tilasin varaosakaupasta pelkän pitkän varren ja kaivelin tarvittavat tilpehöörin vanhasta anturista. Taas siis säästettiin satasia. Tai säästettiin, jos pimpattu anturi osoittautuu toimivaksi ensimmäisessä viikkokisassa.

Reiskan anturin räjäytyskuva

Koolla on väliä: 30 cm vs. 60 cm. Uuden varren lisäksi tarvitaan johtosarja, jonka pujottelu anturivarren sisään onnistuu rautalangalla ja tupakilla.

Koolla on väliä: 30 cm vs. 60 cm. Uuden varren lisäksi tarvitaan johtosarja, jonka pujottelu anturivarren sisään onnistuu rautalangalla ja askilla norttia.

 

Anemometrin (tuulimyllyn) kupit lähtevät irti avaamalla yksi ruuvi. Propelleja saa varaosina.

Anemometrin (tuulimylly) propelli irtoaa avaamalla yksi ruuvi. Propelleja saa varaosina.

Sama juttu suuntaosoittimen kanssa, yksi ruuvi irti...

Sama juttu suuntaosoittimen kanssa, yksi ruuvi irti…

Suuntaosoittimen alta paljastuu laakeripakka magneettiantureineen. Hökötys on kierteillä kiinni ja lähtee siis irti vääntämällä.

Suuntaosoittimen alta paljastuu laakeripakka ja osoittimen akseli. Hökötys on kierteillä kiinni ja lähtee siis irti vääntämällä. Jos pakka menee rikki, ei hätää. Uuden pakan saa varaosana.

...alta paljastuu piirilevy, joka ei ole kiinni millään. Piirilevyyn on liitetty riviliittimellä mittaristoon johtava piuha. Myös tätä piirilevyä saa varaosana suoraan hyllystä.

Pointterin pakan alta paljastuu piirilevy, joka ei ole kiinni millään. Piirilevyyn on liitetty riviliittimellä mittaristoon johtava piuha. Myös tätä piirilevyä saa varaosana suoraan hyllystä.

Alaosan anemometrin akseli ja laakeripakka on kinkkisempi juttu. Pakka lähtee irti ala-kautta, mutta akseliin liitetty signaalipyörylä (kts. seuraava kuva) yläkautta. Raaputin ensin mattoveitsellä varovasti valkoisen laakeripakan reunoja pitkin ja painoin sitten sisäkautta hökötyksen ulos. Pihdeillä akselista kiinni ja pientä vetoa, jolloin sisäpuolen pyörä lähti irti akselista. Laakerit tuntuivat olevan kunnossa, joten en tutkinut sisuksia sen tarkemmin. Periaatteessa laakeritkin voisi vaihtaa, mutta tätä osaa ei löydy varaosahyllystä. Ehkä jo RC-kaupasta löytyisi sopivat laakerit.

Alaosan anemometrin akseli ja laakeripakka on kinkkisempi juttu. Pakka lähtee irti ala-kautta, mutta akseliin liitetty signaalipyörä (kts. seuraava kuva) yläkautta. Raaputin ensin mattoveitsellä varovasti valkoisen laakeripakan reunoja pitkin ja painoin sitten sisäkautta hökötyksen ulos. Pihdeillä akselista kiinni ja pientä vetoa, jolloin sisäpuolen pyörä lähti irti akselin yläpäästä. Laakerit tuntuivat olevan kunnossa, joten en tutkinut paketin sisuksia sen tarkemmin. Periaatteessa laakeritkin voisi vaihtaa, mutta tätä osaa ei löydy Reiskan varaosahyllystä. Onneksi laakereita saa vaikka mistä.

Propellin akseli, laakeripakka ja pyörä.

Propellin akseli, laakeripakka ja pyörä. Hökötystä kootessa kannattanee laittaa tippa araldiittia tai vastaavaa pikaliimaa akselin ja pyörän liitokseen.

 

Lopuksi jäljellä on tyhjä kuppi, josta voi hörpätä vaikka purkuoluet.

Lopuksi jäljellä on tyhjä kuppi, josta voi hörpätä vaikka purkuoluet. Kokoaminen tapahtuu päinvastaisessa järjestyksessä. Uudelleenkasattu hökötys voi hyvässä lykyssä toimia…

 

 

 

Kuningasjesari

No nyt löytyi kaikkien aikojen teippi, PROtect Tapesin LoopX. Tämä kuituvahvisteinen jesari on senverran tuhtia tavaraa, että valmistaja uhoaa 12 mm leveän teipin kestävän viidellä kierroksella 322:n kg työkuorman. Kahdeksan kierroksen viritelmään voi laittaa roikkumaan 515 kiloa. Leveimmällä 25 millin teipillä voi roikottaa vaikka koko venettä. Kaiken muun hyvän lisäksi teippi on kevyttä! Aikamoista.

Tommosta tarttee tilata!

Rassaavia reissukuvia, osa 2

 

Toinen pätkä suuresta siirtomoottorointimatkasta lähti liikkeelle Holtenausta ja päättyi kuuden päivän päästä Lauttasaareen. Matkaa kertyi noin 630 mailia. Olisi tuonkin jotoksen hiukan nopeammin taivaltanut, mutta viivyimme yhden yön Kalmarissa.

Sääolosuhteet matkalla olivat enimmäkseen surkeat. Tuuli puhalteli jatkuvasti – jos puhalteli ollenkaan – koillisesta ja konetta käytimme pääosan taipaleesta. Siis aikalailla samanlainen reissu kuin muutama vuosi sitten First 31.7 ”Noordzeen” kanssa tehtiin. Toivottavasti vielä joskus pääsisi vetämään tuon Saksa-Suomi -pätkän mukavassa lounaistuulessa spinnulla.

Kotikomposti kesäkuntoon

kuva

Kesäkuussa Lähteelän laiturissa kirjoitettu kunnostustarina, jonka jostain syystä unohdin julkaista…

Siestan keulavessa oli aallokossa hiukan epämukava kolo. Väli-firstin paskahuussi on vasta-aallokossa todella väkivaltainen paikka. Pohjan pauke lyö korvat sumeiksi ja päälle kaatuvat seinät jauhavat loppuruhon mureaksi. Auki unohtunut pohjaventtiili ja väljä tyhjennyspumppu eivät varsinaisesti piristä tunnelmaa lattialla lainehtivan liemen huuhtoessa nilkkoja.

Jabscon twist’n’lock on paskapumppu. Sillä pumpataan paskaa ja sen saa lukittua niin, että paskaa ei valu takaisin kulhoon pumppaamisen jälkeen. Normaalin paskapumpun vaihto Jabscon twist’n’lock paskapumppuun on paskamainen homma, mutta käsien ollessa valmiiksi paskassa septiviritelmän asennuksen jälkeen, ei duuni yllättäen tuntunut enää niin paskamaiselta. Siitä septistäkin tuli aika paska. Laitos on kasassa teipillä ja rautalangalla ja luultavasti ensimmäisen reilumman kryssipätkän jälkeen paskaa saa siirrellä pilssipumpulla.

Miksi muuten kaikki paskatankit on niin isoja. Etsiskelin aikani race-mallista 5 litran paskatankkia, mutta ei sellaisia missään myydä. Pienin löytämäni oli yli 30 litrainen. Siis kuka oikeasti tarvitsee yli 30 litraisen paskatankin?

Paskahommat saavat tällä erää riittää. Sinetöin paskahuussin jesarilla ja siirryn siisteihin sisähommiin. Puran vaikka salongin pöydät tai teen jotain muuta järkevää.

Rassaavia reissukuvia, osa 1

 

Fotoja veneen keväiseltä siirtopurjehdukselta. Tai oikeastaan moottorimarssilta väliltä Hamble-Kiel. Matka n. 530 mailia ja aikaa tuhraantui kuusi päivää. Tosin lorvailimme 2 päivää Hollannissa.

Paheellisen elämän turmioittama

teleflex

Teleflex B700 ehti nauttia elostaan ainoastaan kahdeksan vuotta ennen ennenaikaista eläköitymistään. Suolainen merivesi ja englantilainen munuaispiirakka tuhosivat tämän poloisen koneiston inhimillisesti katsoen aivan liian aikaisin, sillä aikaisemmissa veneissä vastaava vauhdinsäätelijä kesti yli 30 vuotta ilman suurempia ongelmia.

Kyllähän tuota kuvan Teleflexiäkin ehkä vielä käyttäisi, mutta toisinaan se vaatii aivan liian kovakouraista kenkimistä toimiakseen. Landaaminen on muutenkin tarpeeksi vaikeaa ilman ylimääräisiä teknisiä ongelmia. Tuommoinen ruostekasahan se on ollut alusta asti. Keväällä Englannista lähtiessämme vaihde ei suostunut loksahtamaan pykälään ja veneen peräpeili oli vaarassa saada pysyvät merkinnät vuorovesivirran painaessa venettä perä edellä laituriin.

Kaikkeen tottuu, jopa toimimattomiin kaasu/vaihde -vipuihin, mutta ehkä nyt kuitenkin menee vaihtoon.

Kaikennäköistä. Onneksi kohta on vesillelasku.

Mittalukuja naapurista

srs

Ruotsin SRS luvut (ex-Lys) kaudelle 2014 ovat päivittyneet:

http://matbrev.svensksegling.se/home/boatlist

Muutamia mielenkiintoisia lukuja ilman kolmatta desimaalia:

  • First 31.7 LR: 1,19 (Suomessa: 1,18)
  • First 34.7: 1,25 (S: 1,27)
  • First 35: 1,28 (S: 1,28)
  • First 36.7: 1,28 (S: 1,28)

First 34.7:n luku on alumiinimastolla. Noin pikakommenttina voisi heittää, että aika lähellä ovat Suomen vastaavia LYS-lukuja. Suuria mittalukuheittoja ei muistakaan Suomen kisaskenestä tutuista veneistä löydy.