26 comments on “ORCi World Championships: Definitely maybe

  1. Mä olen kovasti koittanut liputtaa kompassi-vindex-perstuntumataktiikkaa, ja sitä siis Lowillekin suosittelen. Harkitsen jopa sukeltavani jonkun tikun AaltoCapitalin lokipotkuriin, jottei lokia liikaa katseltaisi. Perstuntuma kertoo, liikkuuko vene niin kuin pitäisi, eli venevauhdin. Kompassi kertoo shiftit, ja vindexistä voi katsoa kenen paskoista pitäisi poistua. Mitä muuta oikeastaan tarvitsisi tietää? Radalla voi sitten vielä vertailla vauhtia ja suuntaa muihin veneisiin.

    Laura/ AaltoCapital

    • Tuo on entisen jollapurjehtijan puhetta. Meille keski-iässä purjehdukseen hurahtaneille mittarit ovat oikotie onneen. Ainakin itsellä perstuntuma valehtelee puolisen solmua puoleensa riippuen olosuhteista. Yleensä tulee ajettua liian kovaa alas, jolloin VMG kärsii liiaksi.

      Kyllähän toki hanurifiilis tässäkin iässä vielä kehittyy, mutta tuskastuttavan hitaasti. Kärsivällisyys ei taida riittää :)

    • Oma kokemus (toki ilman tuota autuaaksi tekevää jollapurjehdusta) yksityyppiluokista ja tasuroinnista on se että kyllä mittareilla on valitettavasti aika suuri hyöty tasoituspurjehduksessa. Se ei paljoa auta että voi katsoa muista veneistä vauhteja/kulmia jos käytännössä targetit eroavat kymmenyksiä/asteita (puhumattakaan sitten tuulen voimakkuuden arvailusta alle 1m/s tarkkuudella), tasoituspurjehduksessa jokainen sekunti on tärkeä ja jokainen veneenmitta joka ajetaan alle targettien tuottaa tappiota mittalukuun nähden mikä sitten tasoitusarpajaisissa kostautuu sijoina. Jos sitä ajaa 10 mailin halssin prosentin alle targettien niin kyllä siitä tulee turpiin rajusti eikä tuollaista eroa ihan heti koppaa perstuntumalla jos ei ole mitään mihin verrata. Purjeenvaihdot ovat sitten toinen hankala asia, ilman mittareita ja tarkkaa suorituskykyarviota tietokoneelta kovin helposti yleensä ajaa liian pitkään väärällä purjeella.

      Perstuntuma on ihan kiva juttu OD-fleetissä ja lokista on vain hyvä välillä tarkistaa että suurinpiirtein kaikki on ok. Yksityypissä sekunteilla ei ole niin väliä, kunhan on vain kaveria edellä maalissa. Toisaalta kyllä yksityyppiluokissakin mittareista on etua jos niitä osaa käyttää, paino siis tuolla käytön osaamisella, koska helposti toki iso osa huomiosta menee mittareihin ja ajaminen kärsii mutta sitten kun toi homma on selkärangassa niin ollaan aika hyvässä tilanteessa, esimerkkinä nyt vaikka FE83 Charlotta.

  2. Perstuntumaa oppii kyllä köliveneessäkin, ei se ainoa autuaaksi tekevä ole, että on joskus jollassa istuskellut. Jos veneen keula tekee semmoista nykivää ympyrää ja tunne ihan fyysisesti laitapainojen hanureissa on, ettei kulje, niin ei se sitten oikeastikaan kulje – sanoi mittari ihan mitä vaan. Ja jos tietää suunnilleen, miten niihin naapureihin suhteessa pitäisi kulkea, niin vauhtia ja kulmaa voi verrata vähän erilaisiinkin veneisiin ihan hyvin. Kun keskitytään mittareihin, ei keskitytä purjeisiin ja aaltoihin, ja siinä kärsii varmasti enemmän kuin kymmenyksiä (jotka voivat olla pielessä mm mittareiden virheidenkin takia).

    Radalla sitten vendat maksavat aika tavalla ainakin jos niissä vähän mokailee, ja vapaisiin tuuliinkin löytää parhaiten avaamalla silmät. Meillä on kaikilla tosi paljon mittareita ihan luonnostaan, niitä aisteja tosiaan kannattaa kehittää. Kokeilkaa joskus ajaa venettä silmät kiinni (joku muu kuin pinnamies tähystäköön kun pinnamies opettelee tuntumaa), niin tuntoaisti aktivoituu paremmin. Ainakin mun mielestäni seisaallaan ajaessa myös tuntee veneen liikkeet paremmin kuin istuen, mutta niin vain valtaosa ajaa istualteen myös silloin, kun ei painojakauman takia tarvitse ylälaidalla istuskella.

    Loki on sen sijaan tosi kätevä jos virtauksia haluaa seurailla. Vaikkei niitä täälläpäin kauheasti olekaan, paitsi ehkä sen viemäriputken päädyn tietämillä.

    Kun purjeet näyttävät vetävän oikein ja vene kulkee nätisti, niin se on useimmiten hyvä vauhdinkin kannalta. Kompassia kannattaa katsella oikein tiuhasti, jotta saa shiftit ajettua oikein. Ja katsella niitä purjeita, ainakin mä havainnoin tosi monta liian löysää keulapurjeen fallia radalla, kyllä sen sivustakin näkee, kun purje ei ole muodossaan – ja se vie vauhtia ja kulmaa jos jokin, kun purjeet eivät ole trimmissä!

    Mä tiedän, tosi tylsää, kun ei saa uusia hienoja leluja perusteltua… Rahalla kun saa mittareita, mutta ei sitä penteleen treeniaikaa, josta olisi paljon enemmän iloa. ;)

    • Nuo ovat kaikki ihan valideita argumentteja mutta eivät silti mitenkään varsinaisesti kumoa mittariston hyödyllisyyttä, kyse on vain siitä miten mittareita käytetään. Kuten todettua, Suomenkin vesiltä löytyy runsaasti mittarillisia veneitä joitten tulosluettelossa ei juurikaan ole parantamisen varaa. Lisäksi argumentaatiossa on kyllä se virhe, että on aika sama miltä vene tuntuu jos mittarit (olettaen että ne on kalibroitu) näyttävät että kaikki on ok, lopputuloksen kannalta on ihan sama vaikka maaliin tullaan peruuttaen kunhan tullaan nopeammin (tasoitetussa ajassa) kuin toisiksi paras vene :)
      Tyypillisesti toki perstuntuma ja performance-luku ovat aika yhteneviä mutta ero on siinä että siinä missä harvan ihmisen perstuntuma pystyy löytämään prosenttien eroja suorituskyvyssä niin mittaristo (taas kerran oikein kalibroituna) teoriassa mahdollistaa sen.

      Tiedän kyllä itsekin tapauksia missä mittariston vilkuilu ja tuunailu vie aikaa/keskittymistä purjehdukselta mutta toisaalta sitten taas omakohtaisesti on lukemattomasti kokemuksia siitä miten ilman mittareita joutuu juuri tasoituspurjehduksessa purjehtimaan aika sokkona siihen nähden millä perusteella tasoitukset lasketaan.

      PS. Keulapurjeen fallin löysyys voi myös johtua purjeen muodosta. Kun purjeen etuliikki on lähes yhtä pitkä/pidempi kuin etustaagi niin fallin kiristäminen menee vaikeaksi :)

      • Edellisissä viesteissä ajotyyliskaalan ääripäät tulivat hyvin esille. Toiset vetävät ihan natuna ja toisilla on naama kiinni näytössä. Jokaisen henkilökohtainen mieltymys ja ajotyyli löytyy tuolta väliltä. Sekin on ihan totta, että sitä ajotyyli-liukusäädintä kannattaa ajoittaan siirtää jompaankumpaan suuntaan. Sitä ikinä tiedä mitä tapahtuu. Ite ajattelin hiukan säätää, kun viimeaikaiset (monen vuoden) tulokset siihen vihjailevat…

        Falliesimerkistä vielä, Lowssa geen fallia vinssataan jatkuvasti suuntaansa, jotta etuliesman muoto saadaan sovitettua vallitsevaan tuuleen, aallokkoon ja pinnamiehen ajotyyliin. Siis terävä vs. pyöreä vs. jotain siltä väliltä. Välillä etuliesma kieltämättä näyttää ihan lörpöltä, mutta nämä ovat niitä tilanteita, jolloin huonolta näyttävä purje vaan on jostain syystä nopea.

  3. En tiedä missä se naama oli mutta MM-kisoissa meillä kyllä oli lähinnä vain loki ja windex käytössä eli se siitä mittariajosta :) Lähinnä pyrin vain tuomaan esille niitä hyviä puolia mitä mittareissa on ja mitkä on todella vaikea löytää perstuntumalla ja mullakin suurin osa kisoista on mennyt mittarittomissa veneissä mutta ihan riittävästi on tullut purjehdittua veneissä missä mittarit ovat käytössä ja hyödyt ovat tulleet kyllä esille aika selvästi.

  4. Kyllä ne mittarit opettavat kummasti perstuntumaa. Mutta perstuntuma voi valehdella, joskus mennään todella hyvin kryssillä vaikka perstuntuma sanoo jotain muuta.

    Loki on erinomaisen tärkeässä asemassa, etenkin jos tietää tosituulen nopeuden. Tästä saa targetnopeuden joka on jumala, niin kauan kun luottaa mittausdataan.

    Viime BOW tallinnassa meni sitten ilman lokianturia, onneksi oli tullut harrastettua mittarilentoa niin kauan että perstuntuma oli ehtinyt kalibroitua alla olevaan kalikkaan ja ne kisat meni OK. Harmittaa vain kun tietää että olisi pystynyt tarkempaankin suoritkseen.

  5. Upea suoritus LOW ja kiitos perusteellisesta kisaraportista. Netistä oli mukava seurata kultaisen fleetin liikehdintää. Täyteenahdettu matkaSiestamme kulkee kevyellä tuulella, täydellä G:llä, varsin mainiosti.

    Kun pääsin vierailemaan LOWssa, mielenkiintoni heräsi fokan skuuttikiskon asennukseen ruffin katolle, mutta perheveneilyssä taitaa itsepotkittava fokka olla kätevin vaihtoehto tuuliselle kryssille.

    Tsemppiä Tallinna-Raceen!

  6. Mennäänköhän kuitenkaan, jos perstuntuma sanoo, että vene ei kulje? Vai onkohan se mittakirjan estimaatti sille tuulelle, aallolle ja muille luonnonvoimille sittenkin vain vähän harhainen? Mittakirja on oikeasti estimaatti, ja matemaattiset mallit ovat aina vain malleja – tuulta ja merta on oikeasti ihan helkkarin vaikea mallintaa, ja pelkkä tuulennopeus (joka mittakirjassa ainakin meillä muuttujana on) ei sano mitään aallokosta. Sen jos jotain oppi virtausmekaniikan kurssilla opiskeluaikoina, että estimaatit ovat joko huonoja tai kohtalaisia, eivät koskaan tosi hyviä. ;) Mä en vielä toistaiseksi ole käynyt veneessä, joka ihan oikeasti on kulkenut superhyvin ja voittanut muut, ja samalla tuntunut huonolta. Ehkä niitäkin silti on, mutta tuskin ihan niin paljon kuin mitä rannassa kuulee.

    Viittaukseni falliin ei ollut LOWin falli, sitä en muista nähneeni, mutta ihan selkeästi liian löysiä falleja jotka tekivät purjeesta muodottoman näin kisojen aikana. Pisti muutamasta veneestä silmään, kun ihmettelin, miksi ajavat niin paljon alemmas kuin mitä pitäisi päästä ja mitä edellisellä kryssillä pääsivät, ja syyn havaittuani pistin sormet ristiin, ettei genoan skuuttaaja katsoisi sitä purjeen muotoa… :D

    Kyllä, mittareista on joskus iloa, mutta mä ihan rehellisesti uskon, että niistä on monessa tapauksessa enemmän haittaa kuin hyötyä, koska ne vievät huomion siltä, mihin se huomio oikeasti kilpapurjehduksessa kuuluisi: toisten veneiden, purjeiden, aallokon ja tuulen seuraamiselta. Ja hengaamiselta, ei siellä laidalla pysty vilkuilemaan kuin mastonäyttöä, ja sekin vaatii selkärangalta aikamoista kiertoliikettä (matkalla hierojalle huomenna sen vilkuilun takia, auts)!

    • Kun puhutaan ORCi-kisoista, tasoituslaskenta kuitenkin perustuu mittakirjan arvoihin, silloin on sinänsä ihan sama miten pielessä tai oikeassa ne arvot ovat kunhan ajaa vähintään niitten mukaan ja tietenkin yli pitää tähdätä. Joakim korjatkoon jos menee pahasti pieleen.

      Virtaukset, aallot yms. toki tekevät asiasta hankalaa mutta niillä on tyypillisesti reaalisuoritusta heikentävä vaikutus ts. jos pystyy ajamaan 100% performancea isossa aallokossa niin hyvä vain, sillä lailla mittaluku olettaisi veneen purjehtivan jokatapauksessa.
      Tämä yhä siis tasoituspurjehduksen puolella.

      Tuohon Teron ongelmaan on kyllä helppo ratkaisu, ruuvatkaa vain targetteja tiukemmalle, itsekin tuli purjehdittua Hangon Regatassa venettä missä lenssillä mentiin 130% performancea enkä usko että se johtui vain maagisesta spinnutrimmistä vaan pielessä olevista polareista. Mikään ei estä teitä tuunaamasta teille omia targetteja joihin olette tuoneet mukaan vähän sitä perstuntumaa.

  7. Näkyipä tuolla pari kisarassia missä oli mittakirjoista teipattu yli nopeuksia jotka ei pidä kutiaan – ilmeisesti mittarivirheen takia. Meidänkin veneessä on lenssillä mittakirjanopeudet ihan mitä sattuu – vene tuntuu hyvältä kun mennään solmu puolitoista yli targetin, sitä ennen takkuaa niin pirusti.
    Ja kun on vielä sisarveneitä joista katsotaan mallia että nekin kulkevat sen ~solmun nopeampaa kuin meidän mittakirja samalla tasoituksella niin todettava että ahteri on oikeassa.

    Itse tykkään tuijottaa mittareita, ja pidän niitä hyödyllisenä – mutta valitettavan usein on niin että mittari puhuu mitä puhuu ja persuus kertoo mihin mennään. Tai sitten meillä on vaan niin paskat mittarit. Mene ja tiedä.

    • Mistä mittakirjanopeuksista puhut lenssillä? Olethan huomannut, että mittakirjassa on lenssin kohdalla VMG-nopeus? Lokissa tietysti pitää olla paljon enemmän leikatessa. Meillä ei ollut ongelmia jättää teitä keskituulessa mittakirjan mukaiset ~minuutti/lenssi ja me emme kyllä ajaneet 1-1,5 solmua yli mittakirjatargetin (näkyy mittaristolla, tosin prosentteina). Riippuu tietysti mittariston tarkkuudesta, tuuliprofiilista ja aallokosta miten menee, mutta meillä tyypillisesti menee ehkä 5% yli targetin lenssillä ja olemme vähintään yhtä nopeita kuin B-luokan kärki. Joskus ei päästä edes targettiin, mutta silti olemme muihin nähden nopeita lenssillä/slöörillä. Parhaimmillaan on mennyt ehkä 15% yli, mutta ei tuo kyllä ole mikään pysyvä tila.

      Tietysti ilman mittareitakin voi ajaa kovaa, varsinkin pitkällä kokemuksella omasta veneestä ja/tai pienemmillä/kevyemmillä veneillä. Haluaisin kyllä nähdä sen **tuntuman, jolla erottaa pari kymmenystä vauhdista. Pari kymmeneystä on kuitenkin monta prosenttia ja MM-kisoissa ainakin kymmenen sijaa.

      Katsokaa trackejä ja vertailkaa kärkiveneiden vauhtia mittakirjaan ja omaan vauhtiinne. Ajavat kokoajan lähellä mittakirjan vauhteja ja selvästi kovempaa (ei korkeammalle) kuin keskikasti.

  8. Mun ajatukseni on, että purjehditaan mahdollisimman lujaa ja sillä voitetaan, kun en oikein matemaattisiin malleihin ja niiden estimaattien numeraaliseen tarkkuuteen usko. Siis joo, veneiden välisiä eroja voi toki mittaluvulla tasata, mutta se, ajetaanko sitten jossain veneessä tarkalleen mittakirjatargettia vai jotain muuta, ei ole niin oleellista varsinkaan radalla, jossa mittalukuerot tuntien voi ihan hyvin vertailla muista veneistä, onko vauhti hyvä. Yleensä se on, kun hanurimittaus niin sanoo.

    Ja jos meillä menee 10% alle, ja niin näyttää naapurillakin menevän 10% alle omansa, niin eipä tuolla nyt niin väliä ole, mikä se absoluuttinen luku oli. Enkä kyllä keksi, miten sen tuijottaminen auttaa pääsemään siihen oikeaan lukuun, kun ei se vene kulje sen paremmin vaikka tietäisi, että se ei kulje. :D Mä siis ehdottomasti sanoisin, että opetelkaa omat henkilökohtaiset anturinne (silmät, korvat, hanuri, jalat) ja luottakaa niihin. Lokia voi katsella kyllä, mutta uskokaa ennemmin itseänne kuin tekniikkaa…

    • joo joo, Lauralla on hyvä p***e, mut näitä kiinnostaa vaan mittarit…
      Ton hanurimittauksen voisi muuten lisätä orci:n parametreihin!
      Ja sitä omaa anturia on aina kiva opiskella.

    • Tuossa on kyllä yhä se heikkous että tuollaisessa vertailussa pitää olla varma että naapuri oikeasti myös purjehtii samaa VMG:tä kuin te kyseisessä kelissä. Yksityypissä mitä itsekin eniten purjehdin tilanne on selvä, käytännön varustesidonnaiset VMG-erot ovat pieniä, mutta tasoitusluokissa erot voivat muuttua rajusti tuulen mukaan. Toki tilanne on kohtalaisen helppoa X-332:lla jolla on runsaasti kohtalaisen samankaltaisia vertailukohtia mutta kun on niitä muunkinlaisia veneitä radoilla.

      Pitää muistaa että jos sinulla menee 10% alle polarien ja naapurilla 9% niin vaikka silmämääräisesti ne näyttävät samalta, naapuri voittaa tasoitusarpajaisten jälkeen koska se on purjehtinut lähemmäksi omaa mittalukuaan jonka perusteella se ideaalinen purjehdusaika lasketaan.
      Tosin kärjessä tilanne on pikemminkin niin että toinen kryssii 105% performancella ja toinen 104%:lla. Yksityyppiluokassa tuon eron saattaa pystyä bongaamaan veneitten kulusta mutta tasoitusluokassa se menee jo vaikeammaksi.

      • Kyllä se on OD-luokissakin niin moneen kertaan nähty, että kuvittellaan vauhdin olevan kunnossa kun mennään samaa tai parempaa vauhtia kuin muut. Sitten tulee joku kovempi kasvo tai joku käy muualla kokeilemassa ja huomataan, että vauhdista puuttui vielä vaikka kuinka. Tietysti ei ole tarvetta olla tuon nopeampi voittaakseen OD:ssä, mutta on turha ”pysähtyä” muiden vauhtiin.

    • Kukin saa tietysti ajaa miten parhaakseen näkee. Se, että vauhti on hyvä muuhun keskikastiin nähden ei vielä kerro, että vauhti on optimaalinen. Nopeasti katsottuna ajoitte kisoissa 4 ja 5 0,1-0,3 kn hitaampaa (SOG) kuin nopeimmat 332:t.

      Wally Crossilta lainattua:
      ”Even the grand-prix boats use their theoretical targets only as a reference, and on any given day use target numbers that are adjusted above or below the reference table. But once the crew picks the target for the current conditions, they pay tons of attention to it.”

      http://wallycross.com/WallysBlog/tabid/81/EntryId/4/Numbers-Sailing-Part-2.aspx

      • Hmm, paljonkohan hitaampia meidän ”pitäisi” olla, kuin nuo nopeimmat 332:t? AaltoCapital on tosiaan jonkin verran hitaampi kuin nopeimmat 332:t, ja sen kuuluukin olla. 332:lla on aika isoja eroja mittakirjoissa, purjevalinnat, ruori/pinna jne vaikuttavat aika tavalla lukuun. Ja SOG pitäisi vielä yhdistää kulmaan… VMG kai on kuitenkin ratkaiseva kisan tuloksen kannalta.

        Totta kyllä on, että kryssillä me ei kuljettu kovin hyvin, sen kertoivat laitapainotkin moneen kertaan kovaan ääneen. Osin ajettiin myös muiden paskoissa, mikä vaikuttaa tietysti vauhtiin ja kulmaan aika paljon. Tässä täytyy myös mainita, että meillä on AaltoCapitalissa kyllä paljon mittariuskollisia, mä olen selkeästi vähemmistössä kun en juuri polaaritaulukoita katsele, kompassia vain. Onneksi aina joskus mua kuitenkin uskotaankin, ei kyllä aina. ;)

        Se, mikä musta oli mielenkiintoista MM:ssä, oli huomata, että niitten puuttuvien scratchien perään itkivät lähinnä vanhat jollapurjehtijat RaceOfficessa. Ehkä se johtui sitten siitä, että ajatus oli tsekata ennen kisaa, miten pitäisi kulkea kilpakumppaneihin verrattuna, jotta sitä vertailua radalla voisi tehdä? Omaa mittalukua vasten purjehtivat eivät ehkä kokeneet yhtä tarpeelliseksi muiden tasoitusten tietämistä kisan aikana. Luulisin, että tässä on jonkinlainen koulukuntaero, ja siihen vaikuttaa varmaan se, miten on tottunut tekemään.

        Osaisiko joku selittää mulle, mitä ihmettä te mittariuskolliset sitten tarkalleen ottaen teette, kun mittari sanoo, ettei vene kulje mittakirjalle tarpeeksi hyvin?

        • Jos vene ei kulje mittareiden mukaan tarpeeksi hyvin, niin

          a) kiskotaan kaikkia mahdollisia naruja, siirretään painoa, vaihdetaan ajotyyliä tai tehdään ihan kaikkea mitä mieleen juolahtaa. Siis sitä samaa, mitä perstuntumapurjehtijakin tekisi huomattuaan tahmaa.
          b) todetaan, että näissä olosuhteissa ei polaareihin päästä, mutta koitetaan nyt kuitenkin kohtaa a.
          c) valitetaan suureen ääneen maailman epäoikeudenmukaisuutta ja muiden veneiden vääriä mittalukuja. Tämä menetelmä on useinmiten Lowssa käytössä :)

      • Tuohon Lauran uusimpaan ei enää voinut vastata, joten tämä tullee väärään väliin.

        Dat wor et kuului noihin nopeimpiin. Speed guiden mukaan teidän olisi pitänyt olla vain muutama sadasosasolmu hitaampi kryssillä ja lisäksi joissain tuulissa ajaa pari kymmenesosa-astetta alemmaksi. Eli siis ei saisi olla silmin havaittavaa eroa, mutta ~20 minuutin kryssin aikana kuitenkin toistakymmentä sekuntia.

        Scrathit eivät tuota välttämättä kerro, sillä veneissä on suuriakin eroja lenssin ja kryssin välillä. Me esimerkiksi jäimme kryssillä joissain keleissä Xantipalle, Katarrina II:lle, Cherielle ja joillekin 36.7:lle ja sitten menimme lenssillä ohi. Scrathiä tarvitaan siihen, että tietää missä välissä on tultava maaliin.

        Ei meilläkään keulaosasta mittareita katsele. Se on pinnamiehen ja trimmaajien tehtävä. Homma menee kuten Wally kirjoittaa. Eli on joku tavoitevauhti, jota sitten voidaan pari kymmenystä säätää kelin mukaan. Kokemuksen karttuessa tämä automatisoituu ja tietysti siinä on apuna veneet, joiden kokemuksesta tiedetään olevan yhtä nopeita. Nykyisellä veneellä on vielä jatkuva (ja usein aiheellinen) huoli siitä onko vauhti oikea. Tietysti verrataan myös muihin, mutta kyllä siinä on jo ehtinyt paljon hävitä kun muihin vertaamalla huomaa vauhdin olevan väärä.

        Tempossa trimmit ja ajaminen kehittyivät siihen suuntaan, että skuutit kiristyivät vuosien saatosta ja veneestä tuli vaikeammin vauhdissa pidettävä. Trimmattiin siis sille rajalle, että vauhdin sai vielä pidettyä targetissa, jolloin vene oli aika tunnoton eikä välttämättä tuntunut hyvältä, mutta oli nopea. Fokan skuuttia säädettiiin yksi naksu ulos tai sisään vinssillä, jolloin takaliikki siirtyi sentin saalinkiin nähden. Tällöin vene ei edes kiihdy lisää, jos ajaa alemmaksi. Genualla tätä rajaa ei välttämättä edes tule, kun saalingit ja rustit ovat tiellä. Langoista en enää tuolloin välittänyt tuon taivaallista, fokan leen langat olivat yleensä pystyssä ja storan takaliikkin ylin lanka täysin piilossa, jos vene pysyi pystyssä. Skuuttamalla stora oppien mukaan ylin lanka 50% tai jopa kokonaan esissä vauhti tippui onnettomaksi. Ajaminen perustui lokiin ja kallistumaan.

        Jos et tiennyt, olen entinen jollapurjehtija. Aloittanut optarilla 5-vuotiaana ja siitä 470/Div II purjelautaan.

  9. Joakim, kyllä mä tiesin. ;) mä en siis kritisoi mittareiden käyttöä sinänsä, mutta fanaattinen mittareiden tuijottaminen on mun mielestäni pahasta, ja vie huomiota siitä luonnon ja kilpakumppaneiden havainnoimisesta ja hengaamisestakin. Ja noilla ehkä voisi vaikuttaa vielä enemmän. Siihen sortuvat erityisen helposti aikuisena purjehduksen aloittaneet miehet, koska se on ns. helppo tapa arvioida venettä, ja miehet keskimäärin tykkäävät teknisistä vempeleistä enemmän kuin naiset (nimimerkillä mä olin TKK:lla aika selvässä vähemmistössä!). Mittarit ovat ihan jees hienosäädössä, mutta jos ollaan vielä makrotasolla veneen säätämisessä niin kuin valtaosa meistä on (hengatkaa, perkele), niin hyöty on aika marginaalista.

    Dat wor et taitaa muuten kuulua niihin, jotka pysyvät vindex-loki-kompassi-linjalla taktikoinnissa. En ainakaan ole nähnyt siellä polaaritaulukkoa teipattuna esille, mutta tuulialueita puomin päällä tähystäviä nuoria miehiä kyllä! :D Täytyy kyllä sanoa, että heillä on myös leikkaukseltaankin ihan erilainen stoora kuin meillä, ja nousukulma paljon parempi.

  10. Mittareista ja polareista on nyt ainakin sen verran hyötyä että jos laidalta kuulee jotain ininää tuntumasta voi vähän arvailla että mihin suuntaan pitäisi lähteä trimmaamaan. Nopeammaksi vai korkeammalle kryssillä noin esimerkiksi. Tässä tulee se hyöty uutta venettä oppiessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s