Rangaistuspataljoonan raportti

Saksalaisten käsitys lomasta; suuri lauma eläkeläisiä lukittuna Itämeren satamia kiertävään vanhaan autolauttaan. Kaksi viikkoa humppaa, bratwurstia, nahkahousuja ja bulkkiolutta. Toista se on Lowissa, meillä ei ole nahkahousuja.

Rangaistukseksi sunnuntain tuhnuisesta tuloksesta lowilaisten hupihupi-viikkohöntsät on peruttu ainakin tältä viikolta. Kun merelle nyt kuitenkin teki mieli, tekaisin tikusta asiaa ja suuntasin Lown keula-gasti Jacella vahvistettuna pyörimään Melkin ympärille.

Sunnuntain kisassa iso oli aivan törkeän muodokas, suorastaan irvokas. Syyksi ja viaksi paljastuivat liian kireät alavantit. Olin viikonlopun kohmelossa löysännyt ainoastaan ylävantteja, joten masto oli aivan viivoitin ja prebendistä ei ollut tietoakaan. Kyllähän se pussi tehoa antaa, mutta liika on liikaa ja tasaisella vedellä vähempikin riittää. Pyöriteltyäni vanttiruuveja vastapäivään muutaman kierroksen näytti masto paljon paremmalta.

Rikitrimmi löysillä alavanteilla ja ylävanttien varttiasetuksella (15%) skulasi erinomaisesti. Pihliksen kulmilla paukutimme tasaisessa vedessä ja parin metrin tuulessa ihan reilusti yli targettien. Jostain kumman syystä solan yläosan kuristaminen tuotti parhaat tulokset. Siis niin, että isossa oli maltillinen twisti ja gee oli tunkattu viitisen senttiä saalinkien sisäpuolelle (sen ensimmäisen punaisen viivan kohdille, tämä skuuttaajille tiedoksi). Genoan liehut tuntuivat lentävän, vaikka takaliesman veti suurinpiirtein mastoon kiinni, mutta vauhti tai nousukulmat eivät liioittelusta tykänneet.

Ja joo, tiedetään, sen tuulimittarin kalibrointi olisi syytä hoitaa ennen julistuksia. Emme kalibroineet, kun tuntui näyttävän järkeviä lukemia. Pistetään aikaisemmat kummat lukemat ilmastonmuutoksen ja keväisen sekotuulen syyksi.

Hoidettuamme kevyen kelin kryssitrimmit pois päiväjärjestyksestä (tiedän, tulen katumaan näitä sanoja) siirryimme riitserin rääkkäykseen. Pitihän sitä edes kerran valvotuissa koeolosuhteissa testata, miten ylös lätyskällä pääsee. Tyyntyvä tuuli ja kaljalauttojen aallot hiukan vaikeuttivat testausta, mutta parhaimmillaan pääsimme alle 80 asteen TWA kulmille. Eihän se vene enää oikein mihinkään liikkunut, mutta pysyipähän spinnu vedossa. Järkevä alarajakulma  kakkosen puhurissa näytti yllättäen asettuvan jonnekin ORCin speed guiden ehdottelemiin 100 asteen TWA-lukemiin. Kummallista, voiko SP olla oikeassa? Asiaa on vielä syytä testata rapsakammassa kelissä.

Pläkäksi laskenut tuuli teki lopun kokeiluista, joten aukaisimme yhden oluen. Siis vain yhden, sillä olihan kyseessä kovennettu rangaistus. Lännessä näkyi WHC:n kuviokellujia, mutta emme viitsineet lähteä yleisöksi. Nollatuulessa olisimme ehtineet perille vasta ensiviikon kisaan.

Kyl tää täst. Ensiviikolla harjoitusten painopiste siirtyy manööveeraukseen. Jos vaikka oppisimme jiipin. Vai mikä se nyt oli nimeltään se kääntyminen vasemmalta oikealle.

Tuuli 2m/s, ylävantit 15%, falli löysä. Ylin latta on jäykkä mutta kireä. Voisi ehken joskus kokeilla vastaavissa keleissä hiukan löysempää lattaa.

Samat muuttujat kuin isossa. Yläosa voisi ehkä olla syvempikin, mutta tuntui tasaisessa vedessä toimivan noinkin. Tässä vaiheessa takaliesma on vielä saalingin ulkopuolella.