Pitäiskö muuttaa Ruotsiin?

Päivitetyt ruotsinlyssit ovat ilmestyneet ja sikäläinen Siesta-väki kisaa edelleen luvulla 1,142. Kerroin tuntuu varsin kilpailukykyiseltä verrattuna muihin Suomen kisavesiltä tuttuihin veneisiin. Ainakin Inferno 31:t luvulla 1,172 olisi helppo pätkiä tulosluetteloissa.

Kolmannen desimaalinkin ovat SRS-kertoimeen lisänneet. Ihan kiva.

Siestan luvut
Muita veneitä

11 comments on “Pitäiskö muuttaa Ruotsiin?

    • Jos tarkkoja ollaan, niin se on 0,008 korkeampi tasoitus kuin kuuluisalla Sunwind Express 83:lla. Tarkkoja poikia nuo Palle Runqvistit…

      Alkaa muistuttamaan nettiveneen myyntipuheita, esim. eräänkin veneen ilmoituksesta aikanaan luettuna: ”LYS on 1,15 mutta käytännössä jopa enemmänkin” :-\

  1. Siestan LYS on iso selittävä tekijä sille, miksi suomalaiset ovat onnellisempi kansa kuin ruotsalaiset…

  2. Terve.
    Tämän blogin otsikko on mielestäni hyvä: ”Purjehdusta puolitosissaan”
    Näin sen pitäisi mennä, vakavasti, mutta huumorilla.
    Purjehduksen ilosanomaa itsekin julistaneena olen ilolla seurannut näitä
    sivuja.

    Haluaisin hieman ihmetellä Valpurin lopettamista.
    On ollut mielenkiintoista lukea Valpurin sivuja, kertomuksia
    kilpailuista ja muista asioista.

    En ole voinut välttyä siltä asialta, että tietynlainen katkeruus
    on välittynyt Valpurin kommenteissa aina silloin tällöin.
    Ovatko henkilöihin kohdistuneet huomautukset tarpeellisia?
    Pitääkö vene myydä jos lopettaa kilpailemisen ja onko purjehdus
    vain ja ainoastaan suoritusta?

    T. Jarmo
    Inferno 31

    • Tuosta suorituksesta, kaikkihan alkaa yleensä ihan harmittomasti. Ostetaan se ensimmäinen purjevene, kun purjehdus näytti niin hienolta telkkarin makasiiniohjelmassa ja se Bemarilla ajeleva naapurin merkonomikin harrastaa purjehdusta.

      Ensimmäisenä kesänä käydään sitten perheen kanssa pursiseuran saaressa ja muutamassa muussa lähiseudun vierasvenelaiturissa ja purjehdukset tuntuvat suurilta seikkailuilta, vaikka matkaa ei kerry kuin muutama maili. Pikkuhiljaa venekin kulkee haluttuun suuntaan, otetaan ensimmäiset haparoivat kokeilut spinnun kanssa ja kryssiminenkin onnistuu vastoin maalaisjärkeä. Toisinaan ollaan jopa nopeampia kuin samaan suuntaan paarustava seuratoveri. Itsevarmuus kasvaa, duunipaikan kahvipöydässä jutut mehustuvat ja jossain vaiheessa perheen pää ottaa sen ratkaisevan askeleen. Sen askeleen, jonka jokainen hoitolaitokseen päätynyt maanis-depressiivinen skiglari on aikoinaan ottanut; päätetään osallistua seuran viikkokisoihin. Ihan leikillään vaan.

      Ensimmäisen kisan tulos on surkea, mutta eipä hätää, sillä tuleva kölivenepurjehtijamme on jo oppinut skenen peruskäyttäytymismallin. Vika ei ollut kipparissa, vaan liian karheassa pohjassa, veistämöpurjeissa ja väärässä rikitrimmissä. Suomi24:n ohjeita noudattaen pohja laitetaan seuraavana talvena kuntoon ja loputon rahan lapioiminen purjemaakarille aloitetaan. Kaikki liikenevä aika käytetään netissä uusia trimmivinkkejä metsästäen.

      Seuraavana kesänä keittiön seinäkalenteri on täynnä pienempiä ja isompia kisoja. Tulokset vaihtelevat puolenvälin molemmilla puolilla. Saatana, lisää purjeita, naruja, plogeja ja karvanoppia ja seuraavana räntäkautena pohja jälleen uusiksi. Rahat hupenevat ja loppuperhe saa totuttautua näkkileipään. Jokavuotinen talvilomamatka etelään korvaantuu miniristeilyllä Tallinnaan ja nastarenkailla ajellaan vielä elokuussa. Sosiaalinen verkostokin supistuu ja rapautuu, sillä kukaan puolituttukaan ei enää jaksa kuunnella sitä ainaista tappavan tylsää tarinaa purjehduksesta, prismaattisesta kertoimesta ja oskilloivasta shiftistä. Kevään ja syksyn viikonloput kuluvat kisoissa ja kesälomareissuillakin loppuperhe haikkaa kisakipparin yrittäessä väkipakolla ohi kaikista edellä menevistä veneistä. Kivasta kokoperheen harrastuksesta ei enää puhuta, edes duunipaikan taukotilassa, vaan harrastus on muuttunut pakkomielteiseksi suoritukseksi kaikkine lieveilmiöineen.

      Kehoitan siis vakavasti harkitsemaan, kannattaako sille kilpapurjehduksen pikkupirulle antaa purjehdushanskaansa. Samoin tein voi sen purjeveneenkin jättää ostamatta. Ainakin jos haluaa elää rauhallista ja tasapainoista elämää. Mikä taas kuulostaa aika tylsältä…

      • Kuuntelin radiota jossa juontaja kertoi, että dösässä kaksi teini tyttöä ihmetteli miksi pääsiäistä vietetään.No toinen tajusi lopulta, että sitä vietetään koska jenkeissäkin on kouluissa spring break!

        Eipä tämäkään tyttö tiennyt elämästä mitään! Pääsiäinen on tehty sen takia, että orsipurjehtijat (ja OD) voivat pistää veneen pohjan kuntoon. Kun tälläinen vanheneva tasuriskiglari ei enää arkipäivisin duunin jälkeen jaksa sitä tehdä niin onneksi valtiovalta pitää huolen siitä, että pääsiäsenä voi viettää kolme päivää veneen alla. Maanantaina hinkataan hemppelinjätökset nivusista.Annetaan kivistävien lihasten levätä ja känkkäränkkäillään vaimolle, että mitä sinänäkin siinä iniset vastahan me jouluna käytiin anoppilassa….

        JP

      • Ilman muuta ei kannata antaa edes pikkuvarvasta. Eikä purjevenettä kannata hankkia, jos haluaa elää tylsää ja raharikasta elämää. Elämässä on muutenkin riittävästi, nykysanassa, haastavia, asioita. Silti olen ajatellut ensi kautta. Tulevalla viikolla käymme oikein isolla laivalla Tallinnassa hankkimassa jotain pientä täydennystä veneemme tankkiosastolle. Toivottavasti sillä päästään edes Juhannukseen saakka.
        t. Jarmo

Kommentointi on suljettu.