Suunnittelu ja asioiden ennakointi on mahdottoman tylsää ja uuvuttavaa hommaa, mutta tavoistamme poiketen luonnostelin tällä kertaa hiukan taktiikkaa Team Lown tulevalle kevätretkelle.
Englannin kanaalissa on nettihuhujen mukaan liikenne vilkasta kuin viinakaupan drive-in -kaistalla, ja lisää vinssikampia ajattelun hitaasti pyöriviin rattaisiin heittelevät vuorovesivirrat, epävakainen sää ja alueelle sinne tänne ripotellut tuulivoimapuistot, kelluvat kontit ja öljynporaustornit. Muuttujia siis riittää, mutta alueella silliä troolaavat kalastusalukset eivät sentään kuulu yhtälöön, sillä niiden liikkeet ovat niin sattumanvaraisia, että ne on laskettava kategoriaan “paska säkä” ja ovat näinollen kaikenlaisen ennakoinnin ulkopuolella.
Haasteellinen retki on tiedossa, mutta onneksi siirtomiehistön merenkulkutaidot ovat huippuluokkaa. Kippari on aikoinaan istunut vajaan tunnin saaristolaivurikurssilla ja loppumiehistö on hankkinut koko Suomenkin mittakaavassa merkittävän avomerikokemuksensa mm. ruotsinlaivojen saunabaarista.
Ei hätää siis, näillä ja googlemapsilla mennään. Matkan edistymistä voi mahdollisesti seurata joko Twitteristä tai tästä blogista. Huonoimmassa tapauksessa Ylen uutisetkin saattavat mainita asiasta jotain.
Ns. “missä me ollaan? ja “kuka on pinnassa?” ovat suosittuja menetelmiä saaristoja koluavissa matkapurjehduspiireissä. Kyseisten menetelmien hyötyjä on vaikea nähdä tai keksiä.
Ns. “biljardityyli” sopii autopilottipurjehtijoille. Tämä on helppo tapa edetä vaativissa olosuhteissa ja navigoinnista ei niin tarvitse välittää. Riittää, että muuttaa kurssia 45 astetta keulan kolahtaessa liitukallioon.
Ns. “silmät kiinni ja pinna keskelle” -tyyli on osoittautunut toimivaksi metodiksi monissa alamerkkikahinoissa. Eteneminen on joutuisaa ja miehistö voi keskittyä muihin aktiviteetteihin.
